N. 40-vuotiaat! Miten tunnette päivittäin sen että ikää on tullut?

ennen kuin tyynynkuva häviää poskesta =D

Olen 41-vuotias ja voin täysin rehellisesti etten huomaa vielä yhtään mitään. Ihan oikeasti. Ainoa mikä häiritsee, on esim. tällä palstalla jatkuvasti vastaan tulevat narinat, kuinka yli 35-vuotiaana ihminen on jo täysin ikäloppu.

Olen kai sitten jonkin sortin friikki, kun en ole vielä lainkaan vanha?

Minä aloitan:

- herääminen aamulla on vaikeampaa. Nuorena heräsin kukonlaulun aikaan ongelmitta ja olin heti pirteä

- lapsena ja nuorena nukuin yöt hyvin, nyt jatkuvasti ongelmia unensaannin/heräilyn kanssa

- maailma vei mielenrauhan: syön mielialalääkettä

- 3-kymppisenä puhkesi siitepölyallergia, jonka vuoksi syön keväisin koko ajan lääkkeitä. Nenän limakalvojen turvotus saa aikaan tummat silmänympärystöt, jotka ovat alkaneet näkyä siksikin että iho on vanhemmiten hieman ohentunut

- lapsen saaminen oli rankkaa keholleni, mikä laukaisi kroonisen sairauden

- em. sairauden vuoksi jalat ovat etenkin juuri aamuisin hieman särkevän oloiset

- edelleen, sairauden vuoksi suolistoni ei toimi kuin nuorena. Aamu alkaa siis ummetusvalmisteilla ja usein myös pienoisperäruiskeella. Tämä on ihan tosi.

- silmät ovat viime vuosina alkaneet kunnolla kuivua. Aamulla heti läträystä silmätippojen kanssa - ja pitkin päivää sen jälkeen.

Tässäpä muutama pointti. Mieleltäni olen muuten kyllä nuori ;)

-hammasvaivoista, hampaat hajoavat vaikka miten hyvin yritän hoitaa ja käydä hammaslääkärillä

-närästää tosi paljon ja helposti

-migreeni vaivaa vähintään kerran kuussa

-jalkapöydät ovat ihan laskeutuneet ja vaivasenluuta pukkaa



Muuta ei nyt tule mieleen

Mulle tuli pitkälti samat oireet jo 30-vuotiaana kun puhkesi reuma ja sjögrenin syndrooma raskauden jälkeen.

samoin esim lasten syntymän jälkeiset reumaattiset oireet ovat parantuneet kun imetyshormoneista on kulunut aikaa.



Päivittäin tuntuu ehkä eniten se, että itsetunto antaa myöten mennä pihalle ilman meikkiä.

Ennen lapsia olisin nukkunut varmaan 12 h / vrk, jos mahdollista. Lasten ollessa pieniä olin aina väsynyt kun yöunet oli niin katkonaisia. Nyt nukun sen 8 h ja olen pirteä aamulla kuudelta :)



Joo ja sitten olen pitkäpinnaisempi, rauhallisempi, elämään tyytyväisempi, luovuuskin on puhjennut kukkaansa. On ihanaa, kun lapset on jo isompia ja on omaa aikaakin.



Seksi on parempaa kuin koskaan ja sitä on paljon enemmän kuin ennen. Muutenkin avioliitto on nyt onnellisempi kuin nuorempana.



On mukavaa kun laina alkaa olla maksettuna, jää vähän humputteluunkin.



Olen hoikempi, ihoni on paremmassa kunnossa, olen täysin terve, ei ole mitään kolotuksia tms, ei edes aamujäykkyyttä. Johtuneeko sitten muuttuneista elintavoista, vai mistä. Olen kuitenkin karpannut nyt 6 v ja joogannut 4 v ja kyllä ne on minusta paljon vaikuttaneet.



Olisi kamalaa palata ajassa vaikka 10 v taaksepäin!

Se, että olen 40-v näkyy niin, että iho ei ole enää yhtä kimmoisa kuin ennen. Kroppa taasen on paremmassa kunnossa kuin koskaan ennen (lapset kasvaneet-> aikaa itselle).



Iän myötä en enää ajattele yhtään mitä muut ajattelevat. Kynnys olla oma itseni on madaltunut koko ajan.



Ei mitään valittamista :)

kuin työpaikan kahvipöydässä kun puhelemme vaikkapa nuoruudesta. Huomaan olevani hitusen vanhempi kuin 25-vuotiaat. Fyysisesti ei eroa suuremmin paitsi että hieman nuhjuisempi naama.

Mutta...



- närästystä (refluksi)

- tuntuu että paikat hajoaa, selkä ihan jumissa. Ilmeisesti sitä pitää alkaa jo ihan vetreyden säilyttämiseksi jumppaamaan selkäänsä. Tähän ikään mennessä kroppa on kestänyt aika hyvin kaikenlaista. Alkoholia, valvomista, rasvaista ruokaa, liikkumattomuutta,... En mä enää oikein voi kännätäkään, mutta tuossa kun vielä sitä joskus tein niin toipuminen kesti päiväkausia.

- kroppa ei pysy enää laihana itsestään. Nuorena sai syödä ihan mitä vaan ja miten paljon vaan ja paino pysyi juuri ja juuri normaalipainon puolella, siis lähellä alipainoa. Nyt on pakko katsoa mitä pistää suuhunsa kun etenkin tuo keskivartalo turpoaa aika herkästi.



Toisaalta multa kysytään paperit aina Alkossa ja mua muutenkin luullaan yleisesti parikymppiseksi, joten ulkoisesti en ilmeisesti ole kolmekymppisen näköinen. Mielelläni kuitenkin näyttäisin ikäiseltäni, ei ole kivaa kun pidetään ihan lapsena työelämässäkin jne.



Sori, tulin nyt sotkemaan nelikymppisten ketjuun mutta jotenkin kosketti kun olen näitä ikääntymisasioita miettinyt.

oloisia ja näköisiä, toiset taas nuorekkaan näköisiä. Se on geeneistä aika paljolti kiinni.

Mutta...

- närästystä (refluksi)

- tuntuu että paikat hajoaa, selkä ihan jumissa. Ilmeisesti sitä pitää alkaa jo ihan vetreyden säilyttämiseksi jumppaamaan selkäänsä. Tähän ikään mennessä kroppa on kestänyt aika hyvin kaikenlaista. Alkoholia, valvomista, rasvaista ruokaa, liikkumattomuutta,... En mä enää oikein voi kännätäkään, mutta tuossa kun vielä sitä joskus tein niin toipuminen kesti päiväkausia.

- kroppa ei pysy enää laihana itsestään. Nuorena sai syödä ihan mitä vaan ja miten paljon vaan ja paino pysyi juuri ja juuri normaalipainon puolella, siis lähellä alipainoa. Nyt on pakko katsoa mitä pistää suuhunsa kun etenkin tuo keskivartalo turpoaa aika herkästi.

Toisaalta multa kysytään paperit aina Alkossa ja mua muutenkin luullaan yleisesti parikymppiseksi, joten ulkoisesti en ilmeisesti ole kolmekymppisen näköinen. Mielelläni kuitenkin näyttäisin ikäiseltäni, ei ole kivaa kun pidetään ihan lapsena työelämässäkin jne.

Sori, tulin nyt sotkemaan nelikymppisten ketjuun mutta jotenkin kosketti kun olen näitä ikääntymisasioita miettinyt.

muuten olen ehkä paremmassa kunnossa fyysisesti kuin aiemmin, koska olen lopettanut tupakoinnin, en enää juo alkoholia, syön terveellisesti ja liikun. Olen myös onnellisempi kuin nuorempana, vaikka olenkin masennusaltis. Nykyään osaan kuitenkin jo tunnistaa masennuksen alkuoireet ja hakea niihin heti apua, aiemmin en sitä osannut.

- juuri nelikymppisenä minulla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta ja korkea verenpaine. Syön molempiin lääkkeitä. Mutta eivät nämä vaivaa minua mitenkään, eikä haittaa elämää. Eli siinä mielessä ne eivät ole vastausta kysymyksiin, miten elämä on muuttunut.



- elämäni on muuttunut niin, että rakastan yksinoloa hiljaisuudessa. Ennen olin aktiivinen, asiat halki-poikki-pinoon, nopea ja tehokas. Nyt voin olla päivän kotona, vähän käydä kävelemässä, ilman musiikkia, vain pohtia syntyjä syviä.



- ja se tyynynkuva häviää hieman hitaammin, todellakin.

Tein elämäntapamuutoksen ja olen hoikistunut, kaunistunut ja ihokin hehkuu. Säännölliset elämäntavat, kuntoilu ja terveellinen ruokavalio tekevät kummia. Olen paljon nuorempi kuin kymmenen vuotta sitten :))

Olen ehkä myös tasapainoisempi ja itsevarmempi iän myötä.

Olen lihonut/tukevoitunut.

Kuukautiset ovat muuttuneet...tiputteluvuotoa.

Hiusten väri on haalistunut ja ovat "kuivat".

Silmäpussit ja luomia pukkaa.

Polvia särkee joskus...sukuvika.

Verenpaine korkeahko...myös sukuvika.

Olen jotenkin kömpelömpi kuin nuorena.

Joskus unohdan jonkun ihan normaalin sanan eli varhaisdementiakin jo vaivaa...

Apua...miten masentava lista ;)

En ole koskaan aiemmin joutunut käyttämään juuri mitään lääkkeitä, mutta viimeisen vuoden aikana olen joutunut aloittamaan esimerkiksi lääkityksen krooniseen uniongelmaan. Lisäksi iho meni jostain syystä ihan hirveään kuntoon, eli sain pahemman aknen kuin nuorena - nyt sitten syön välillä pitkiä antibioottikuureja iho-ongelmiin. Lopullista helpotusta ei antibiooteista tunnu löytyvän. Ruokavalion pitäisi olla kunnossa, syön kasvispitoista ruokaa ja vältän valkoisia jauhoja ja sokeria, muutenkin hiilarit vähissä.



Harrastan aktiivisesti urheilua, mutta silti painonhallinta on todella paljon vaikeampaa kuin esim. 10 v sitten.



Alkoholia en juurikaan enää viitsi käyttää, koska krapulat ovat tässä iässä ihan järkyttäviä.



Kuulemma näytän nuorelta, mutta aika paljon työtä se vaatii....jos lopettaisin urheilun, tuskin enää kohta näyttäisin kovinkaan nuorelta :-)



n40

selkävaivoja on vähän enemmän, mutta niitä on ollut aina. Painoa on vaikeampi pudottaa, mutta kyse on vain muutamasta kilosta. Koen olevani hehkuvampi ja kauniimpi nyt kuin kymmenen vuotta sitten. 40v on kaunis ikä :)

positiivista sellaista :)

Hyväksyn itseni paremmin sellaisena kuin olen.

En elä muiden odotusten mukaan vaan elän omaa elämääni.

Seksiä ei ole niin usein kuin ennen mutta laatu on parantunut eli iso O on todellakin räjähtävä!

- aineenvaihdunta ei ole enää niin nopeaa kuin nuorempana eli kiloja kertyy helposti jos ei pidä tiukkaa kuria



- iho ei ole enää yhtä kimmoisa kuin ennen



- miehet eivät enää vilkuile perääni (tosin nuorena kuljin aina hameessa, nykyisin aina verkkareissa, ehkä sekin vaikuttaa asiaan)



- synnytyksessä aikoinaan tulleet vauriot ovat vaikeuttaneet sekä virtsan kulkua että seksielämää





ja ikää on 42v

ain oon nauttinut elämästä sen monissa muodoissa ja nautin edelleen...toki ajatusmaailma on muuttunut sitten teinivuosien ja ulkonäkö ;) sain vielä vauvankin pari vuotta sitten ja hyvin mennyt hänenkin kanssaan.