Lue keskustelun säännöt.
Miten tässäkin nyt olis pitänyt toimia?
10.05.2012 |
Tyttö (9v)
Käskin tulla koulun jälkeen kotiin, syödä ja tehdä läksyt ennenkuin lähtee harrastukseen. Kävin sit tytön hakemassa pois sieltä harrastuksesta, sen jälkeen kauppaan ja kotiin laittamaan vielä jotain murkinaa. Kello olikin jo puoli 9, joten aika mennä iltasaduille. Kysyin sitten, onko ne läksyt tehtynä, niin ei ollut. Jäi sit iltasadut väliin ja luin vain nuoremmille, tytön passitin omaan huoneeseen niitä läksyjä tekemään (kasin aamu, aamulla ei kerkiä)
Homma päättyi siihen, että läksyt oli sit tehty, mutta tyttö parkuu silmät päästään. Kävin sanomassa, että itkemällä sitä iltasatua en niin myöhään enää lue ja sopii muistaa ne läksyt seuraavalla kerralla paremmin. Varsinkin kun laitoin vielä lapun keittiön pöydälle, jossa muistutin asiasta ja puhelimessa sanoin vielä varmuuden vakuudeksi.
Tyttö alkoi parkua, että hän ei halua olla olemassa ollenkaan, kun on semmoinen unohtelija (oli saanut eilen muikkarin, kun oli matikan kirja kotona - löytyi jostain tuolin alta...)
Toisaalta olin äkäinen, kun ei niitä läksyjä saa tehdyksi, vaikka monta tuntia oli kotona ja moneen kertaan taas muistutettiinkin. Ja toisaalta lohduttaahan siinä pitäs.
Eli....? Miten tuossa tilanteessa oikeasti pitäisi käyttäytyä?
Kommentit (25)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta jos unohtelu on yleistä alkaisin itse valvoa että ne läksyt on tehty enkä luottaisi että on tehnyt vain koska on käsketty.
Nuo tuon päivän läksyt olisin vaan antanut jäädä tekemättä.
Kyllä 9-vuotiaan pitää osata tehdä jo läksynsä joka päivä, kun ei ole mikään uusi juttu ja on erikseen sanottu sekä puhelimessa että jätetty lappu.
Siperia opettaa, ei voi mitään.
ensi kerralla tekee ajoissa hommansa
Sulla on pieni 9v tyttö. Ei kukaan ole virheetön.
jotkut lapset oppivat vain sillä tavoin, että niitä autetaan alkuun tarpeeksi kauan. Muistuttaminen ja etenkään rangaistukset eivät ole sitä.
t. opettaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on pieni 9v tyttö. Ei kukaan ole virheetön.
Ja klo 22.30 nukkumaan?
vaikka tekisi mitä.
t. yhden jo ison oppilaan äiti, jonka lapsen opettaja noin vanhempainvartissa totesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on pieni 9v tyttö. Ei kukaan ole virheetön.
Ja klo 22.30 nukkumaan?
jotkut lapset oppivat vain sillä tavoin, että niitä autetaan alkuun tarpeeksi kauan. Muistuttaminen ja etenkään rangaistukset eivät ole sitä.
t. opettaja
Tyttö osaa kyllä tehdä ne läksynsä ja saa hyviä pisteitä kokeista pääsääntöisesti.
Käytössä on muistivihkoa ja herraties mitä vippaskonstia. Mutta paha se on vanhemmankaan tietää mitä läksynä on, jos muksu ei niitä muista merkata...
Torstait nyt on siitä vähän hankalia, että silloin, kun ne läksyt pitäisi tehdä, olen itse aina töissä ja ehtii tosiaan lähteä sinne harrastuksiin ennenkuin ehdin kotiin. Ja kaksi iltaa viikossa läksyjen tarkistus on vähän iskänkin kontolla, kun minä teen iltavuoroa... Kukahan opettais iskän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muu lempeämpi ratkaisu vielä ollut mahdollinen?
Tekee läksyjä hetken, saa kuulla sadun, jatkaa läksyt loppuun?
Ajatuksena vahinkoja sattuu, ne voi korjata ja silti voi jäädä ihan hyvä mieli.
T. Toinen ope
Ei vaan suoraan nukkumaan ja huomenna on uusi päivä!
koska huomenna olis ulvottu kahta kauheammin, kun tulee taas noottia... (Niitä unohduslappuja ei tosiaan oo tytöllä ihan vaan yks tai kaks tullut tänäkään vuonna...) Tai sit ois mennyt aamu ihan pipariksi, jos ois sattunut muistumaan aamulla mieleen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainahan voitte huomenna jutella aiheesta tyyliin, että "jäi paha mieli eilisestä riitelystä, harmi, että sen piti päättyä itkuun..." Juttelette asiasta vielä ja sovitte taas pelisäännöistä.
Ainahan voitte huomenna jutella aiheesta tyyliin, että "jäi paha mieli eilisestä riitelystä, harmi, että sen piti päättyä itkuun..." Juttelette asiasta vielä ja sovitte taas pelisäännöistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muu lempeämpi ratkaisu vielä ollut mahdollinen?
Tekee läksyjä hetken, saa kuulla sadun, jatkaa läksyt loppuun?
Ajatuksena vahinkoja sattuu, ne voi korjata ja silti voi jäädä ihan hyvä mieli.
T. Toinen ope
olisko se sitten ollut "periksi antamista". Kun niitä vahinkoja sattuu alvariinsa, jos en ole vieressä vahtaamassa ja käskemässä. (toisaalta ilta olis venynyt aika pitkäksi, jos olisin vielä lukemaan ruvennut, nytkin jäi sit vielä lukuläksy aamuksi...)
Minusta ap toimi oikein. Lapselta taas hieman järkättyä draamaa. Ymmärrän jos ois menny vaikka kaverille suoraan koulusta ja unohtunu, mutta kun soitto ja lappu niin kyllä siinä kohtaa pitää muistaa jo tehdä. Se on sitten lapsen oma valinta jos ei vieläkään tee.
Mä olisin tehnyt varmaan samoin. mulle ei kyllä ole luettu iltasatuja,kun olin 9-vuotias. Luin itse kirjani.
pitäisin ehkä miehen kanssa keskustelun ja vaatisin jatkossa,että mies katsoo vaikka vieressä,että läksyt tulee tehtyä.
Omilla lapsillamme on ollut ekasta luokasta asti lappu työpöydällä 8v. pojan lapussa lukee näin:
1. tee läksyt
(kirjoista, muut mahdolliset tehtävät, pakkaa reppu ihan valmiiksi huomiseksi, muista liikkakamat reppuun ti ja to, tuo tärkeät paperit ja kokeet keittiön pöydälle, jos jotain erityistä muistettavaa kirjoita itsellesi tai äidille/iskälle lappu!!)
2. Järjestele työpöytäsi.
3. Syö välipala
4. Siivouspäivä to pyyhi oma pöytäsi, siivoa huoneesi imurointi valmiiksi, pyyhi keittiön lattia oransilla lattialuutulla+kuuma pesuvesi+teelusikallinen pesuainetta.
5. Treenit ma ja ke pistä treenikamat päälle. Pakkaa treenikassi. Ota mehu tai banaani mukaan. Ole portilla klo 16.00.
Jotkut lapset tarvitsevat enemmän apua. Ei sitä iästä voi katsoa, että mitä siltä lapselta voi vaatia ja mitä ei.
Kannattaa varmaan tarkistaa joka ilta ajoissa, että ne läksyt on varmasti tehty ja valvoa, että koulureppu tulee pakattua kunnolla. Kyllä hän joskus oppii.
Minä valvon nämä edelleenkin 10-vuotiaaltani. Hänellä on toiminnanohjauksessa hieman häiriötä.
Meilläkin joskus tyttö muisti läksyt vasta illalla ja kun näytti menevän myöhään, minä yritin sanoa että mene jo nukkumaan, mutta tyttö halusi väkisellä tehdä läksyt vaikka meni myöhään.
Toiset lapset ilmeisesti tarvitsevat enemmän muistuttelua, lapsen mukaan pitää mennä ja auttaa lasta löytämään niitä muistuttelukeinoja itselleen. Meillä oli tytöllä jossain vaiheessa kännykässä joka päivä hälytys tiettyyn aikaan, joka muistutti läksyjen teosta. Pitkään aikaan ei ole sitä enää tarvinnut, on nyt viidennellä.
mutta jos unohtelu on yleistä alkaisin itse valvoa että ne läksyt on tehty enkä luottaisi että on tehnyt vain koska on käsketty.
Nuo tuon päivän läksyt olisin vaan antanut jäädä tekemättä.