no ei nyt meille olis lahjoja tarvinnu ostaa

myös sanovat kaikista lahjoista,että ei meille nyt olisi tarvinnut ja mitä työ nyt näin kallista!



En minä sitä ikinä ole pahalla ottanut. Meillä appivanhemmat ovat auttaneen melko paljon lastenhoitoapuna ja ollaan sitten ostettu isompia (matkalahjakortteja tms.) lahjoja synttäreillä yms.

Rahaa kun eivät suostu ottamaan palkaksi.



Sanovat toki myös kiitokset.

Mä ei oikeesti halua sellaisia. Tietenkin pitäisi silti osata kiittää. Mutta ehkä se oikeasti tarkoittavat vihjata, että ensi kerralla voit käyttää rahat vaikka itseesi.



Kukkakimppu toki on aina kiva saada. Se kaunistaa kotia aikansa ja sitten sen voi heittää kompostiin.

ei me mitään roinaa koskaan viedä! Esim. matkoilta usein jotain paikallisia herkkuja ja sitten usein just kukkia, leivonnaisia tms. Ihan syötävää tai muuta käyttötavaraa. Jouluna annettu lastenlasten kuvia, lahjakortteja, herkkukoreja yms. Kuulostaako pahalta?



ap

Älkää vain tuoko mitään roinaa. Kerran sitten ei tuotu mitään matkalta, niin mikä järkyttävä show pitkään sen jälkeen. Että ette tekään mitään tuo, vaikka me aina tuodaan... Siitä oppineena olen aina ostanut hänelle lahjat, vaikka kuinka rutisee, että hän ei mitään tarvitse eikä halua. Tuntuu vain pahalta, kun ei mistään ole oikeasti onnellinen tai tyytyväinen vaan aina se mitäs te tämmöistä, en minä tarvitse...



Eikä ihan halpoja lahjoja edes osteta. Ollaan yritetty kaikkea maan ja taivaan väliltä ruusukimpuista ja suklaarasioista robotti-imuriin. Sama juttu aina. Nyt tosin äitienpäivälahjasta totesi, että jos nyt jonkun kukan ostat, niin aionpa tosiaan vaan jonkun kukan ostaa.

Mua ärsyttää se, kun joka kerta kun ollaan ostettu appivanhemmille joku lahja tai viety tuliaisia niin vastaus on, että "ai meillekö ostitte/mitä te nyt meille ostitte/ihan turhaan meille mitään ostatte" yms. Siis häh. Eikö voisi sanoa vaan että kiitos, olipas kiva lahja tms. Tulee mulle ainakin lahjan antajana tosi tyhmä olo, kun toiset vaan hämmästyneinä mulkoilee. Meidän perheessä kun on ollut tapana, että aina tuodaan matkalta jotain tuliaisia ja jouluna ja synttärinä muistetaan vähintään kukilla ja että usein kylään mennessäkin on jotain tuliaisia. En kehtaa mennä tyhjin käsin ainakaan jos merkkipäivä on. Mutta ilmeisesti erilaiset perhekulttuurit kohdanneet ja minun tapani tuoda jotain mukana kertakaikkisesti heitä hämmentää.

Viettekö tuliaisia/muistatteko läheisiä? Pitääkö elämän oikeasti olla niin ankeaa, että joku kukkakimppukin on aina "turhaa"? Miksei voi vaan ilahtua, kiittää ja laittaa kukat veteen? Eikö muissa perheissä opeteta käytöstapoja ollenkaan?

Yllättävän paljon on näitä muka-kainostelijoita, mutta auta armias jos et vie mitään, niin sitten taivastellaan (ainakin selän takana), että eivät edes mitään tuoneet!