Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sain anopin itkemään
10.05.2012 |
Olimme viikonloppuna anopin luona mieheni ja 8kk ikäisen lapsen kanssa. Meillä on selkeä, joskin joustava päivärytmi lapsen kanssa. Meillä oli sovittu menoja aamupäivälle ja lapsen väsähtäessä laitoin häne sänkyynsä torkuille. Lapsi siis nukahtaa itsekseen, saattaa nousta sängystä ja jutella, mutta alle 5min niin on unessa. Anoppi oli kuitenkin sitä mieltä,että lapsi on niin reppana ja haki tämän pois sängystä! Siinä sitten tunnin yritti syliinsä ja lopulta sänkyyn nukuttaa. Jäi torkut nukkumatta ja aikataulu venyi ja kiukkuinen lapsi sitten väsyneenä kylässä. Sanoin suoraan, että on se kumma kun ei kunnioiteta minua yhtään, ja voida tehdä niinkuin sanon. Anoppi alkoi itkemään.. Pyysin häneltä anteeksi ja olimme kyllä taas ihan hyvissä väleissä, mutta jäi häiritsemään ettei hän esim. pahoitellut käytöstään ollenkaan, eli minä olin joku hirviö kun halusin omaa lastani tutulla tavalla hoitaa...
Kommentit (26)
muuten mukava käydä anoppilassa, mutta lapsemme nukkuu siellä hyvin harvoin.
Kun lapsi ei saa puhua pälpättää siellä ennen nukkumaan menoa, eikä saa itkeä.
"Ku on se niin reppana ku laitettaan nukkumaan kun ei ole edes väsy ja ei malta nukkua."
Ja monesti olemme siellä aamusta iltaan, ja sen tietää mitä on 1 vuotias lapsi illalla kotiin lähteissä kun ei ole päivän aikana nukkunut.Lapsemme ei nukahda kuin vaunulenkillä tai yksikseen sänkyyn. Ja vaunulenkille siellä on hankala lähteä, kun ei viitsi vaunuja mukana raahata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kiittää! Ihana että joku ymmärtää! Eikä se aina anoppi ole, oma äitikin voi ärsyttää, meillä nyt vaan sattui anoppi nyt tulilinjalle..turha siitä on jokaisen anopin hernettä nenään vetää. Ja yleensä tulemme toimeen oikein hyvin. 10 vuotta ehti mennä ennen tätä välikohtausta.
teistä teidän miniänne kiroavat aikanaan? Vai luuletteko olevanne virheettömiä anoppeja aikanaan? Ei onnistu :)
Itse olen ajatellut, että yritän KUUNNELLA, olla kannustava, lapsen vanhempia kunnioittava ja kertoa, että olen käytettävissä, mutta perheen ehdoilla. Pidän omat ongelmani omina, en viritä niitä miniälle tai lapselleni. Olen iloinen lapseni ja hänen vaimokkeensa puolesta.
Näillä eväillä olen ajatellut kokeilla.
edes kunnolla lähteä tähän anopinhaukkumishommaan, kun menisi koko yö.
Luulen kyllä, että meidän anopilla on oikeasti jotain mt-ongelmia, ei normaali ihminen vaan käyttäydy sillä tavalla.
On tulossa aina väkisin kylään, valehtelee asioista, ei kunnioita meidän sääntöjä (syöttää herkkuja ym.), arvostelee (varsinkin vauva-aikana oli ihan hirviö), on viemässä lastamme puoliväkisin ties minne ihme paikkoihin, hössöttää ihan helvetisti, ostelee ihan sairaasti kaikkea mahdollista krääsää kielloista huolimatta, on tunkemassa väkisin mukaan perheemme lomamatkoille... Siinä nyt mitä tuli mieleen.
Loukkaantuu myös syvästi kun joskus joutuu aika tiukkaan sävyyn sanomaan vastaan. Ärsyttää kun mieheni on ihan uskomattoman rauhallinen, ja minä itse olen aina se jolta menee totaalisesti kuppi nurin, tekee minusta siis sen "pahiksen". Tahattomasti tosin.
En ymmärrä miten tuollainen ihminen on saanut kasvatetuksi 4 tasapainoista, ihanaa ja täysin erilaista ihmistä kuin hän itse on. Siitä sentään pointsit hänelle.
Alue: Aihe vapaa
voitte aina sanoa perusäänellä sovitaano niin, että sinä olet jo kasvattanut omat lapsesi ja nyt on mun vuoro kasvattaa omani!