Lue keskustelun säännöt.
Sain anopin itkemään
10.05.2012 |
Olimme viikonloppuna anopin luona mieheni ja 8kk ikäisen lapsen kanssa. Meillä on selkeä, joskin joustava päivärytmi lapsen kanssa. Meillä oli sovittu menoja aamupäivälle ja lapsen väsähtäessä laitoin häne sänkyynsä torkuille. Lapsi siis nukahtaa itsekseen, saattaa nousta sängystä ja jutella, mutta alle 5min niin on unessa. Anoppi oli kuitenkin sitä mieltä,että lapsi on niin reppana ja haki tämän pois sängystä! Siinä sitten tunnin yritti syliinsä ja lopulta sänkyyn nukuttaa. Jäi torkut nukkumatta ja aikataulu venyi ja kiukkuinen lapsi sitten väsyneenä kylässä. Sanoin suoraan, että on se kumma kun ei kunnioiteta minua yhtään, ja voida tehdä niinkuin sanon. Anoppi alkoi itkemään.. Pyysin häneltä anteeksi ja olimme kyllä taas ihan hyvissä väleissä, mutta jäi häiritsemään ettei hän esim. pahoitellut käytöstään ollenkaan, eli minä olin joku hirviö kun halusin omaa lastani tutulla tavalla hoitaa...
Kommentit (26)
Eikö teillä ole kotona ruokaa, vai miksi helvetissä porukka änkee jonnekin anopin nurkkiin viikonloppujaan viettämään?!? Aina tätä samaa parkua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muuten mukava käydä anoppilassa, mutta lapsemme nukkuu siellä hyvin harvoin.
Kun lapsi ei saa puhua pälpättää siellä ennen nukkumaan menoa, eikä saa itkeä.
"Ku on se niin reppana ku laitettaan nukkumaan kun ei ole edes väsy ja ei malta nukkua."
Ja monesti olemme siellä aamusta iltaan, ja sen tietää mitä on 1 vuotias lapsi illalla kotiin lähteissä kun ei ole päivän aikana nukkunut.
Lapsemme ei nukahda kuin vaunulenkillä tai yksikseen sänkyyn. Ja vaunulenkille siellä on hankala lähteä, kun ei viitsi vaunuja mukana raahata.
surkeaksi äidiksi. Ku tuntuu, että kaiken teen niin väärin.
nelonen.
Eikö teillä ole kotona ruokaa, vai miksi helvetissä porukka änkee jonnekin anopin nurkkiin viikonloppujaan viettämään?!? Aina tätä samaa parkua...
No meillä nyt sattuu oleen niin kiva anoppi että välillä viikonloppuisin pyytää syömään meidän ja miehen perheen syömään...
ANopit eli mummot on just tuommoisia.. Ei ne välttämättä tajua tekevänsä väärin tms. Mun anoppi syöttää kielloista huolimatta vielä meidän 4,5 vuotiasta poikaa ruokapöydässä vaikka tämä vallan hyvin osaa itekin. "Mutta kun mummu kyllä saa vähän syöttää..." Huoh.. :) Onneks poika jo osaa tomerasti sanoa välillä, että syön ite!! Ja toisinaan on kyllä niiiin passattava..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö teillä ole kotona ruokaa, vai miksi helvetissä porukka änkee jonnekin anopin nurkkiin viikonloppujaan viettämään?!? Aina tätä samaa parkua...
No meillä nyt sattuu oleen niin kiva anoppi että välillä viikonloppuisin pyytää syömään meidän ja miehen perheen syömään...
Välimatkaa on monta sataa km, että halvemmaksi kuule tulisikin kotona syödä.
ANopit eli mummot on just tuommoisia.. Ei ne välttämättä tajua tekevänsä väärin tms. Mun anoppi syöttää kielloista huolimatta vielä meidän 4,5 vuotiasta poikaa ruokapöydässä vaikka tämä vallan hyvin osaa itekin. "Mutta kun mummu kyllä saa vähän syöttää..." Huoh.. :) Onneks poika jo osaa tomerasti sanoa välillä, että syön ite!! Ja toisinaan on kyllä niiiin passattava..
Meillä taas anoppi syöttää minulta salaa lapset täyteen karkkia jonka antamista me vältämme toistaiseksi kokonaan etteivät kovin nuorena tottuisi himoitsemaan makeita. Ja sitten kun menet vaikka anoppilassa vessaan käymään niin johan paperit rapisee kun lapset on viety herkkukaapille. On se kumma kun ei voi lasten vanhempien kasvatusperiaatteita kunnioittaa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yleensä käy toisinpäin. Yksi kämmi, so? Olisi siis pitänyt pahoitella käytöstään? Kun luuli tekevänsä hyvän teon.
Ja sitten ihan OT, kuinka usein olette anopilla? Kuinka usein lapsenne ottaa siellä päiväunet ja vieläpä niin, että vanhemmat ovat jossain menossa?
ANopit eli mummot on just tuommoisia.. Ei ne välttämättä tajua tekevänsä väärin tms. Mun anoppi syöttää kielloista huolimatta vielä meidän 4,5 vuotiasta poikaa ruokapöydässä vaikka tämä vallan hyvin osaa itekin. "Mutta kun mummu kyllä saa vähän syöttää..." Huoh.. :) Onneks poika jo osaa tomerasti sanoa välillä, että syön ite!! Ja toisinaan on kyllä niiiin passattava..
Meillä taas anoppi syöttää minulta salaa lapset täyteen karkkia jonka antamista me vältämme toistaiseksi kokonaan etteivät kovin nuorena tottuisi himoitsemaan makeita. Ja sitten kun menet vaikka anoppilassa vessaan käymään niin johan paperit rapisee kun lapset on viety herkkukaapille. On se kumma kun ei voi lasten vanhempien kasvatusperiaatteita kunnioittaa :(
Meillä kans anoppi syöttää pullat ja pipparit niin että napa raikuu meitin alle 2 vuotiaalle :( salaa kaikenlisäks...meille tulleessaan se tuo jonkun eskimo tuutin joka pitää syödä..jos laitan pakkaseen että syödään myöhemmin niin sit ihmetellään kuinka kamala ja tiukka äiti oikein on kun ei anna lapselle jäätelöä..kai se helkkari on mun asia mitä lapsi syö ja millon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä taas anoppi syöttää minulta salaa lapset täyteen karkkia jonka antamista me vältämme toistaiseksi kokonaan etteivät kovin nuorena tottuisi himoitsemaan makeita. Ja sitten kun menet vaikka anoppilassa vessaan käymään niin johan paperit rapisee kun lapset on viety herkkukaapille. On se kumma kun ei voi lasten vanhempien kasvatusperiaatteita kunnioittaa :(
[/quote]
Ja sitä pullan ja mehun tuputtamista heti aamulla, ennen aamupalaa.
MUTTA toisaalta, en kauheasti jaksa stressata. Mummolassa mennään hieman toisilla säännöillä (ei käydä kovin useasti kun välimatkaa on satoja kilometrejä..) ja kotona ollaan ruodussa. :) Muistan kyllä omasta lapsuudesta sen kivana kun mummulassa sai herkkuja!:D
se nyt kauheasti mitä yhtenä päivänä tapahtuu, kun ette kuitenkaan joka päivä näe. Pääset itse helpommalla, kun vähän hölläät. Eri asia, jos olisitte joka päivä tekemisissä, ja sama tapahtuisi jatkuvasti. No, mutta tää nyt vaan on mun mielipiteeni...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ajatellut, että keskenään kun ovat, niin toimivat tavallaan, mutta jotenkin en tykkää siitä, että vanhempien yli kävellään kun he ovat paikalla. Ja jos nukutaan mummolassa miten sattuu viikonloppu, niin minä olen se joka koko seuraavan viikon kuuntelee väsynyttä kiukkuilevaa lasta.. Mutta ehkäpä ensi kerralla lähden vaikka lenkille ja hoitakoo miten lystää, jos aremmin kerran osaa.
yleensä käy toisinpäin. Yksi kämmi, so? Olisi siis pitänyt pahoitella käytöstään? Kun luuli tekevänsä hyvän teon.
Ja sitten ihan OT, kuinka usein olette anopilla? Kuinka usein lapsenne ottaa siellä päiväunet ja vieläpä niin, että vanhemmat ovat jossain menossa?
Käymme siellä noin kerran parissa kuulaudessa. On seudulla muitakin majapaikkoja, mutta varmasti loukkantuu jos ei sinne mentäisi. Ja yleensä vanhemmat olemme paikalla siellä, mutta joskus käymme syömässä tms. kaksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko kommentoida vielä syömisiä, että kauhulla jo odotan niitä taisteluita. Kerran jo olin juuri kertonut, että pidämme kiinni siitä, että ruokailujen välissä ei napostella...niin jo oltiin maissinaksua tunkemassa tytön suuhun. Ja pitääkö ruokapöydässä aina jotain tunkea lapselle, ei sen tarvi helevetti aina syyä jos joku syö! Tappelu meinasi tulla kun sanoin ettei muumikeksiä saa antaa, kun ei saa sokeria vielä ja mummi meinasi, että eihän se vähä haittaa. Uskoi vasta kun sanoin,että se lapsihan voi olla vaikka allerginen kun ei oo ennen syöny!
lasten ruokavaliota. Pienille lapsille ei voi yhtäkkiä syöttää karkkia jos ne eivät sitä ole saaneet.Minun äiti yritti syöttää allergisille lapsilleni vaikka mitä kun ei usko nut heidän allergioihinsa.Sairaalareissu siitä tuli. Valvoin viikon kun lapsi oli niin ihottumassa joka puolelta eikä pystynyt nukkumaan.
"Äiti, Mamma kielsi meitä kertomasta" :D
Meillä taas anoppi syöttää minulta salaa lapset täyteen karkkia jonka antamista me vältämme toistaiseksi kokonaan etteivät kovin nuorena tottuisi himoitsemaan makeita. Ja sitten kun menet vaikka anoppilassa vessaan käymään niin johan paperit rapisee kun lapset on viety herkkukaapille. On se kumma kun ei voi lasten vanhempien kasvatusperiaatteita kunnioittaa :(
Ja sitä pullan ja mehun tuputtamista heti aamulla, ennen aamupalaa.
MUTTA toisaalta, en kauheasti jaksa stressata. Mummolassa mennään hieman toisilla säännöillä (ei käydä kovin useasti kun välimatkaa on satoja kilometrejä..) ja kotona ollaan ruodussa. :) Muistan kyllä omasta lapsuudesta sen kivana kun mummulassa sai herkkuja!:D
Kiva ,kun jaksatte haukkua anoppianne. Onneksi ei ole vielä miniää, tyttöjä vain on.
Meillä aina anoppi moneen kertaan sanoo lapselle, että kyllä minä antaisin, mutta kun äiti sanoo ei. Jos minä nyt annan, niin äiti on minulle vihainen. *huoh*
Eikö se s***ana voi sanoa kieltoon samaa perustelua kuin minä? Että ei karkkia juuri ennen ruokaa, koska ruoka ei maistu. Tai että ei nyt osteta uutta lelua, koska huone on täysi entisistä. Aina äiti on se kurja ilonpilaajapaska.
Parasta on, kun lapsi kaupassa käydessä näyttää leluja tai karkkia, niin anoppi heti alkaa voivottelemaan, että ei mummo saa ostaa. Äiti suuttuu, jos mummo ostaa. Vaikka lapsi ei siis ole kysynyt keneltäkään, että saako. Minä aina vain kuittaan lapselle, että niin, siellä on sellaisia ja menemme eteenpäin ilman itkupotkuraivaria.
Juuri näiden juttujen takia ovat kauppareissut ja kyläilyt anopin kanssa erittäin harvinaisia.
Minun anoppi ei nukutustouhuihin sekaantunut, mutta hänellä oli kauhea vimma saada vauva vaunuihin. Häntä niin kovasti ahdisti kun meillä ei ollut vaunuja eikä nukutettu lasta ulkona. Kerran mökillä lapsen ollessa jo vähän isompi hän sitten tunki lapsen joihinkin iänkaikkisen vanhoihin vaunuihin ja oli niin onnellinen.
Mun anoppi teki tota ihan samaa,eikä menny perille vaikka sanoin että anna nyt vaan nukkua siellä sängyssä..Sillon kun poika oli vauva ja nukkui luonnollisesti paljon,oli se sillonkin kesken unien tarvinnu repiä sängystä yläs KUN ANOPPI NYT VAAN HALUAA VAUVAN SYLIIN!!!Rupesin tekeen sitä että jos ne tuli vauvan nukkuma-aikana,laitoin makkarin oven kiinni ja sanoin että sinne EI OLE MENEMISTÄ..siihen loppui ja meidän välit säilyi onneks kuitenkin hyvänä :)