Isänmaallinen rasisti hakkasi presidentti Halosen yli 60-vuotiaan vaalityöntekijän!
http://iltalehti.fi/2005/11/21/200511213754841_uu.shtml
mahtavaa isänmaan ystävät
Kommentit (22)
Mielestäni nykyihmisen ei tule kaikkia aatoksiaan kopioida 1920-1940 luvuilta! Aikaa on vierähtänyt. Paskajätkiä oli joka armeijassa ja niiden johtajissa, mutta Suomen armeijassa ei tietenkään pahoja poikia ollutkaan! Muistakaa elää nykypäivässä. Osoittaa jonkinsortin ongelmaa korvien välissä jos ainut isänmaallisuuden ilmaisumuoto on, kuinka paljon ryssiä vihaa! gabor.
Itsekin olisin 38 vuotiaana hakannut:)
Hyvää,e ttä joku uskaltaa protestoida! Minäkään en haluaa mutiaisia tänne maahan! Perekeleet pysykööt siellä, mistä tulivat ja allahhia ruokoilkoot siellä.
Väkivalta ei koskaan ole hyväksyttävää! Ja miksi ihmeessä käydä 60-vuotiaan kimppuun, täysin syyttä! Nämä " isänmaantoivot" häpäisevät maamme, suomalaisuuden täysin, eikä heitä tarvitse meidän veroa maksavien kansalaisten elättää!!! Minä en halua väkivaltaisia ja työtävieroksuvia moukkia tänne, vaan mihinkäs heidät lähetetään? Siperaan?
Vaikea sanoa, kun USA ja Saksa eivät oikein huoli näitä skinejämme. Varsinkaan USA. Saattaisivat ehkä kelvata Siperian asutukseen, jos kauniisti pyydetään veli Putinilta.
ja alla jo ennestään yksi pidätysmääräys!
Mikä ihmeen " isänmaallinen rasisti" on??? Isänmaallisuus on mielestäni positiivinen asia, kuntaa rasismi 100% negatiivinen. Isänmaallisuuden väärinkäyttäminen on mielestäni verrattavissa maanpetturuuteen, silloin kun sitä käytetään oman vajavuuden/pahanolon/heikon itsetunnon pönkittämiseen!
Isänmaallinen ihminen voi vallan hyvin ymmärtää maahanmuuttajien ongelmia ja olla heidän ystävänsä, mutta rasisti ei sensijaan yksinkertaisesti voi olla isänmaallinen!
" Mies oli ruvennut valittelemaan, että tänne tulee afrikkalaisia. Hän oli tuohtunut maahanmuuttajista ja ulkomaalaisista"
syyllinenhän voi ihan hyvin pällistellä siellä.
Oma kokemus tulee mieleen: Tampereella oli joku naisasioihin liittyvä mielenosoitus, en edes muista teemaa. En osallistunut kulkueeseen mutta juttelin sen jälkeen ihan sivullisena yhden naisen kanssa, kun joku äijä ryntää minua kohti ja sylkäisee kasvoille. Häipyi sitten sanaa sanomatta.
Toinen tarina: juteltiin ravintolassa tyttökaverini kanssa miehelle, joka haukkui ulkomaalaisia. Taisimme vähän puolustella heitä, kun tyyppi uhosi olevansa joku vartija tai vastaava, tuntevansa poliiseja ja ilmiantavansa meidät - jonnekin, en oikein tajua minne. Keskustella sitten asiakysymyksistä moisten tyyppien kanssa.
Tai sitten jos niillä on pröystäilevä linja " naisia ei hakata" ,
ne turvautuu kiertotienä esim. tuohon räkimiseen.
vaan tällä palstalla kaikki leimataan provoiksi niin enpä jaksa vaivaantua.
olen oppinut elämässä, että uskomattomat jutut ovat oikeasti arkipäivää
Useimmat sodankäyneet miehet olivat suurimpia pasifisteja. Oma sosdemi pappani suvaitsi ihmisen kuin ihmisen. Tästä häntä mollattiin usein, mutta se ei pappaa haitannut. Sodasta hän ei kyennyt koskaan puhumaan. Itki kylläkin usein, jos puhe sivusi sotaa. Meni sotaan 29-vuotiaana ja oli rintamalla sekä talvi- että jatkosodan. Haavoittui lievästi neljä kertaa.
Vierailija:
Useimmat sodankäyneet miehet olivat suurimpia pasifisteja. Oma sosdemi pappani suvaitsi ihmisen kuin ihmisen. Tästä häntä mollattiin usein, mutta se ei pappaa haitannut. Sodasta hän ei kyennyt koskaan puhumaan. Itki kylläkin usein, jos puhe sivusi sotaa. Meni sotaan 29-vuotiaana ja oli rintamalla sekä talvi- että jatkosodan. Haavoittui lievästi neljä kertaa.
Kyllä minua pelottaa nyt jo selvästi näkyvän raskauteni kanssa kulkea tuolla ja työnnellä ruskeasilmäistä ja tummaihoista taaperoani rattaissa. Ikäviä kommentteja olen jo kuullut ja pariin kertaan säikähtänyt aika pahasti. Ei minua vielä ole sentään pahoinpidelty. Niin kuitenkin kävi erään afrikkalaisen raskaana olevalle suomalaisvaimolle tuossa taannoin Tampereella...Kadulla sai jonkun " isänmaan toivon" kimppuunsa keskellä kirkasta päivää :-(
Ei vihaa yhtäkään venäläistä eikä tämä johdu siitä, että on vasemmistoliiton kannattaja.
Vaan kaikki johtaa juurensa siihen kun hän on lapsena joutunut lastenkotiin joka oli perustettu punaisten orvoille. No vaarini isä oli punasia ja voitte kuvitella miten näitä lapsi parkoja on 20-30 luvuilla uudelleen kasvatettu pahasta eroon.
Siellä oli ollut johtajattarena jostakin porvaperheestä elämäänsä kyllästynyt vanhapiikaneiti. Eli en usko kovinkaan monen sodassa olleen vihaavan venäläisiä suurin osa taitaa kuitenkin tajuta, että samassa veneessä sitä oli suomalainen ja venäläinen sotilas.
Keskustelkaa isovanhempienne kanssa sieltä ilmenee monia hauskoja ja hiuksia nostattavia tarinoita. Suosittelen lämpimästi itse sain aimo annoksen suomen historiaa kuuntelemalla vaarini tarinoita ajalta ennen ja jälkeen toistamaailman sotaa.
Mutta hän olikin ollut radistina eikä kovinkaan lähellä etulinjaa. Niinpä hänen sotamuistonsa ovat tavallista helpommat, välillä ihan hauskatkin. Omat papat olivat
sota-ajan aivan eturintaman tuntumassa korpraalitason miehinä. Kumpikin osallistui yli 15 nimeltä tunnettuun isompaan taisteluun. Ei kuulunut sotatarinoita meidän suvussa. Se mainittiin pari kertaa, että molemmilta papoilta kuoli veljiä. Toiselta muistaakseni 3 kpl. Toinen pappani oli maanviljelijä, joka oli hyvä kaveri mm. romanien kanssa. Venäläisiä kumpikaan ei koskaan haukkunut.
Luulen, että isointa ääntä sodan jälkeen pitivät Saksan armeijaa ihailleet ex-upseerit. Ylipäätään ne, jotka eivät olleet koskaan etulinjassa ja nähneet esimerkiksi veljensä aivojen leviävän hangelle metrin päässä itsestään. Pappani kaksi veljeä kuoli kannaksen torjuntataisteluissa. Siellä kaatuivat suurimmat sankarit. Sieltä jäivät isoimmat traumat ja viha SOTAA kohtaan. Ei venäläisiä.
Jos ollut esim. rivimies ja siviilissä köyhä vasemmistolainen työläinen/maamies on sodassa jäänyt varmasti tympeät kokemukset niin omista " lahtariupseereista" kuin venäläisistä.
Tietyissä maakunnissa kuten Pohjanmaalla, " ryssäviha" oli voimissaan jo ennen sotaa, eli ei mikään ihme, jos sen suunnan veteraanit ovatkin tylympiä. Karjalan evakoiden joukossa varmaan myöskin.