Toukomasut uuteen viikkoon

Jas: voi itku :( Paljon voimahaleja!!!!



On niin surullista, että toukokuisia tippuu vieläkin joukosta kun jo luuli, että ollaan sillä turvallisella puolella. Mutta aina voi sattua mitä vaan :(



Omaa napaa... mäkin olin tänä aamuna ihan hermoheikko kun se eilinen vatsakipu vaan jatkui ja aamulla oli kyllä ihan selvää, että vatsa se on eikä selkä. Ihan aamusta kipu oli aika voimakas ja hyvä, etten lähtenyt suoraan terkkariin neuvolan oven taakse... sain kuitenkin sitten vielä vähän nukuttua ja sillä aikaa kipu oli helpottanut. Soitin sitten soittoaikana terkalle ja hän sieltä lohdutteli, että kuulostaa ihan siltä, että nuo kohdun kiinnikkeet kun venyvät niin olisivat sitten krampanneet. Ja sellainen se kipu kyllä olikin. On tuo kasvu ollut nyt niin voimakasta viimeisen parin viikon aikana. Ja pikkuinen on rauhoitellut äitiä liikkumalla tänään paljon :)



Nyt nukkumaan...



[color=red]pikku-milli & paco 17+5[/color]

Kirjoitan taas pitkästä aikaa, käyn kyllä aina lukemassa tätä pinoa, mutta ei vain tule itse kirjoitettua. Ihan ensiksi pahoittelut sinulle Jas, otan osaa suruunne. Tuolla vauvakuumepuolella on Haahujen viestiketju, sieltä löydät muita keskenmenon kokeneita. Sieltä sain itse voimaa vastaavassa tilanteessa.



Mulla on tänään tasan rv 15, rakenneultraan aikaa tasan viisi viikkoa. Mitenköhän jaksan niin kauan odottaa? Ois kiva jos vauvan liikkeet alkais tuntumaan ennen sitä, siitä ois niin helppo päätellä, että kaikki on kunnossa.



Kerroin nyt sitten töissäkin tästä raskaudesta, sekä työkavereille että oppilaille. Työkaverit olivat muka arvanneet, kun olin niin kalpea, kävin usein vessassa ja olin pyöristynytkin kuulemma! Iloisia olivat kyllä, edes rehtori ei harmitellut (ainakaan ääneen) että joutuu palkkaamaan sijaisen huhtikuussa. Mulla on tosi kivat työkaverit, kaikki vähän vanhempia ja jo lapsellisia, joten saan heiltä hyviä vinkkejä.



Ostin ekat äitiysvaatteet Hennesiltä sunnuntaina. Mustat housut, pooloneule ja nätti paitapusero. Oisin halunnut sellaiset lappuhaalarit ja mustat samettihousutkin, mallit olivat kivoja, mutta ei ollut mun kokoa. Lantio on niin leveä, että sitä varten pitäisi olla L. Myyjä ei tiennyt tuleeko niitä ja koska, täytynee katsoa Tampereen Hennesiltä, kun ilmeisesti ollaan lauantaina sinne päin menossa. Kävin muuten aamulla puntarilla, ja sehän näytti kilon vähemmän kuin ennen raskautta, vaikka masu on kyllä pyöristynyt. Nyt ois neuvolantätikin tyytyväinen, se kun niin varoitteli painonnoususta!



Sitkeä flunssa kiusaa edelleen, kolme viikkoa jo täynnä. Kävin lääkärissä, joka kertoi itse sairastaneensa samaa tautia kuusi viikkoa, joten puolessa välissä vasta ollaan.





Tulipas pitkä kirjoitus.

Minttuli79 15+0

Jas, otan osaa ja paljon voimia koko perheelle! =( surkaa rauhassa ja pitäkää toisistanne huolta.



omaa masua..np-ultralla käyty. yksi vauveli ui siellä ja kuviakin sai. meijän Remppa (uusi nimi ja kaikkee) on ihan ufon näköinen. heh..

tänään eka lääkärineuvola ja ääniäkin varmaan kuunnellaan. masu ei oo kasvanu pahemmin niin vieläkin on tavalliset housut käytössä. kuitenkin ei tiukat koska jotain kuitenkin siellä on niin farkut kiristää. kohta pitää mennä vaateostoksille. =)



my_selene ja Remppa rv 13+3

mulla on semmoset äitiysfarkkuhaalarit ja koko L. voin antaa ne sulle jos haluat. ne on vähän käytetyt ja hienot. oon vain laihduttanut viimesistä raskautta jälkeen niin ovat isot mulle. annan sulle e-mailin jos haluat.



myselene@suomi24.fi



my_selene

Eilen simahdin jo kaheksan aikaan sohvalle!!! Ja esikko herätti tänään vasta seittemältä, mutta silti vaan nukuttaa. Ei mulla kyllä ekasta ollut näin kovaa väsymystä (mutta toisaalta silloin sainkin nukkua ihan mielinmäärin!)

Jas; olen todella pahoillani puolestasi. Toivottavasti pääset pian takaisin tälle puolelle!

Nyt pitäisi mennä leipomaan voisarvia ja sitten ulkoilemaan!

Kuinka paljon te muut jaksatte harrastaa näin raskaana ollessa?

Itelle tuntuu välillä olevan liikaa jo esikoisen muskarikin. Toisaalta haluan käydä siellä, mutta toisaalta se myös aika rankkaa, kun 45min nostellaan ja heitellään 10-kiloisia lapsia ilmaan! Itse yritän sit välillä käydä uimassa, että pääsen edes hetkeksi yksin kotoa.



pricilla 12+2

Jas, voimia sinulle!!!! Koita jaksaa.!! Aamu on muuten hyvä. Ennen kuin lähdin töihin laitoin paistin uuniin, kun tulee töistä saa syödä paistia ja perunoita. Viikko neuvolaan, odottavan aika on pitkä. Jas paljonko sulla oli viikkoja kasassa??? Oireet on hävinnyt kokonaan, välillä sitä unohtaa olevansa raskaana. Eilen töissä sain kuulla ilouutisen. Ne vakinaistaa minut vuoden alusta, vaikka tietävätkin raskaudesta, mutta sanoivat ettei raskaus ole este. Kun äippäloma loppuu niin palaan töihin. Nyt on turvallinen olo.



Heidi 12+2

Voi Jas, olen pahoillani =' ( * Lohtuhali* Voimia!!!



Mä heräsin tänä aamuna jo poikkeuksellisen aikaisin, puoli 9 =D Huomenna olisi täällä meidän kaupungissa jouluvalojen avajaiset, ei vaan tunnu yhtään joululle kun lunta ei ole enää ollenkaan!

Pitää viedä tyttö sinne joulupukkia katsomaan, hän pelkää sitä niin kovasti joten koitetaan vähän lievittää sitä pelkoa =)



Välillä iltaisin nukkumaan mennessä masuvaavin liikkeet tuntuu selvästikkin, ihan kuin se tekisi siellä kuperkeikkoja... En kertonut terkkarille kun ei olisi kuitenkaan uskonut, sanoi että saatat tuntea liikkeet n.3 viikon kuluttua =D heh heh....



Hyvää päivänjatkoa kaikille!



Kristiina 15+1

Huomenta vaan kaikki toukokuiset!



Ja ensiksikin olen todella pahoillani puolestasi Jas. Voimia sinulle ja perheellesi!



Minulla on ollut jotenkin vaikea viikko. Olen itkeskellyt pienistäkin asioista, mikään ei huvita, eli töiden jälkeen löhöän vain sohvalla. Lisäksi mies on ollut jo perjantaista saakka Ranskassa työmatkalla ja ikävä on jo melko kova. Onneksi hän tulee tänä iltana (yönä) kotiin.



Tällä hetkellä vaivaa kova pelko, että jokin on pielessä tässä raskaudessa. Mitään varsinaista syytä tälle pelolleni ei ole. Tuntuu vaan, että mahan kasvu on yhtäkkiä lakannut. Oma mielikuvitukseni saa asian vain pahenemaan. Voihan se olla, että turvotus on vaan hävinnyt ja siksi maha tuntuu jopa pienemmältä kuin pari viikkoa sitten. Onko muilla samanlaisia tuntoja tällä hetkellä? Vai tunnetteko voimakkaasti vauvan alun " läsnäolon" ? Jasin ikävä uutinen ei myöskään yhtään helpottanut oloani. Please, valakaa muhun uskoa, että kaikki on ok.



Edellisestä neuvolalääkärikäynnistä on nyt tasan kolme viikkoa. Silloin sydänäänet kuuluivat hyvin ja kaikki oli muutenkin kunnossa. Seuraava neuvola on 5.12. En malta odottaa.



Soile05 ja papu 15+5

Viikkoja oli kasassa 13 ,mutta sikiö vastasi viikkoa 10.

Kätilö totesi että aivoissa oli turvotusta ja pää oli pieni viikkoihin nähden. Siellä se pieni kellui elottomana,pienet kädet näkyivät ..

(kävin yksityisellä ultrassa 8+0 jolloin kaikki näytti hyvältä, ei sitä siis koskaan voi olla varma)

Ihme kyllä fiilikset ovat hyvät,paitsi nyt just rupesi itkettämään kun luki teidän viestejänne.





Toivottavasti huomenna toimenpide sujuu helposti ja voi ajatella palaavansa tänne palstalle uudestaan.



T.Jas

Moi!! =) Minulla on samanlaisia tuntemuksia kuin sinulla. Vatsa oli alussa paljon turvonneempi, mutta nyt tuntuu että se on kadonnut. Tosin nyt on masu sellainen vauva maha. Kauniisti pyöreä. Kaikki sanoo että sulla on kamalasti kasvanut maha, mutta tuntuu että en ite sitä huomaa. Keskiviikkona olisi neuvola, jännittää kovasti. =) Viikkoja nyt 12+2. Viikko sitten kun kävin niin siellä se köllötteli ja käsiä heilutteli. Pituutta sillä oli 41mm. ELi aivan normaali. Mutta toivottavasti nämä on vain tuntemuksia. Niin kuin jaskin kirjoitti ei kaikki mene aina niin kuin on suunnitellut.





Heidi 12+2

on mullakin noita hetkiä, milloin pelottaa ihan kamalasti, ettei vauva ole enää hengissä. Aika jännä, kun ei näitä pelkoja ollut yhtään esikoisen kohdalla,jotenkin sitä osasi vain luottaa, että kaikki menee hyvin! Mutta oikeesti turhahan sitä surra etukäteen! Pitäis vaan yrittää nauttia tästä odotusajasta!!!



pricilla

jasille pahoittelut, toivottavasti pääset pian takaisin tänne..



meillä olikin toissayönä oikein pelottavaa..

juuri kun olin menossa nukkumaan, alapäästä tuli peukalonpään kokoinen kirkas verimöntti. sen jälkeen alkoi tuhruttamaan ruskeaa vuotoa.

soitin sitten äitiyspolille, missä käskettiin tulla käymään, joten soitin miehen pois töistä ja anopin vahtimaan lapsia.

kyllä oli se matka elämäni hirveimpiä, olin ihan varma että keskenmeno tulee.

no, onneksi ei tapahtunut pahin mahdollinen vaihtoehto, vauva voi hyvin.



vuoto tuli istukasta. kävin aiemmin 2 kertaa np-ultrassa, ja molemmissa istukan paikaksi merkattiin etuseinämä.

istukka on oikeasti takaseinämässä, ja osittain kohdunsuun edessä. eli eteisistukka..:(



nyt vaan pitää toivoa, että istukka nousee pois kohdunsuulta, muuten tulee sektio. mikä pelottaa hirveästi!!



ja taas alkoi ruskea vuoto aamulla, menen neuvolaan kuuntelemaan äänet yhdeltä..



voi kun olisi edes yksi ongelmaton raskaus...





heidi 16+1

Onneksi olkoon vakkari-duunin johdosta..helppoa sit nauttia äippälomasta kun tietää et palaa jonnekin sitten loman jälkeen! ja onnea odotukseen!



my_selene rv 13+

Onneks kaikki on " hyvin" siis että vaavi on kyydissä mukana! onnea odotukseen! eikö ne yleensä nouse sieltä ylöspäin..



my_selene rv 13 palsta terroristina kohta menossa neuvolalääkäriin

Lohtuhali Jasille:(



Tämä viikko on ollut oikea väsymysviikko. Tuntuu ettei millään meinaa aamuisin saada itseään sängystä ylös.

Kaveri sanoi eilen että maha näkyy jo selvästi, näki edellisen kerran viikko sitten. Ja täytyy myöntää että iltaisin tuntuu että mahaa kiristää, joten ilmeisesti jonkinlainen kasvupyrähdys.



Mies on ollut raskauden ajan aivan ihana. Töistä tultaessa kysyy miten Nasu (vauva) on voinut ja sitten vasta mitä minulle kuuluu. Iltaisin silittelee mahaa. Ainoa mitä toivoisin enempi on seksi. Mies kai pelkää että satuttaa vauvaa...



Huomenna olisi nimipäiväni. Pitäisi tarjota töissä jotain, taidan ostaa paketin pipareita:) Kätevää näin joulun alla.



Ensiviikolla kuulen sydänäänet ensikertaa, miten ne sykerajat meni tytöillä ja pojilla? Ja onko niihin uskomista?



t. Nasumasu 14+4

Toivottavasti lumi tulis takaisin..



Jasille pahoittelut ja voimia koko perheelle. =)



Oma olo kohentui ehkä vähän kun vaihdoin eilen eri verhot ja laitoin kynttiläasetelman tuohon olohuoneeseen.. Mutta jotenkin maassa olen koko ajan ja lauantain hautajaiset ei ainakaan auta asiaa..

Mutta masukas kasvaa, ja odottelen innolla sitä rakenneultraa ja toivon että sukupuolikin paljastuisi.. Viimeksi saatiin tietoon vasta viikolla 32 että tyttö on tulossa!



Miehen kaupalla on joulunavajaiset kolmena päivänä ohjelmaa, mutta vähän oudolta tuntuu kun asteet plussalla ja sataa vettä.

Voi joulu, tulisit jo!

pid 15+5





Hekusti, onnea vakkaripaikasta! =)

Itse olen niin kurkkua myöten täynnä työtäni etten varmaan siellä kauaa happane. Pikkujouluihinkaan kun en saa osalistua kun saikulla olen.

Ekax jas, sydämeni pohjasta pahoittelen asiaa, tuota ei todellakaan soisi kenellekään, voimia koko perheelle : )))



Tokax, täällä on ollut aivan hirveä hässäkkä kokopäivän, kun mä olen täällä nyt yksin ja kaikki muut palaverissa, niin tuntuu, että pitäs revetä jokasuuntaan ja joka asiasta tietää kaiken....ja voi että käy selän päälle, kun ei ehdi oikein taukojumppaa vetää, kun kokopäivä menee tässä tuolilla istuessa ja konetta naputellessa...nooo, eipä tätä jatku kuin 2 päivää....



Omaa napaa...kävin eilen lääkärineuvolassa ja kaikki hyvin, kohtu vaan oli normaalia isompi viikkoihin (17+2) nähden, lääkäri meinas, että voi olla isokokoinen vauva tulossa, mutta voihan tuo vielä muuttua sata kertaa...

Jas, pahoitteluni ja voimia jaksamiseen!



Itsellä meni tuli tänään raskausviikkoja 15 täyteen. Jotenkin nyt olen enemmän peloissani siitä, että en saisikaan tätä lasta. Onneksi nämä ajatukset ovat vain hetkellisiä ja eivät haittaa normaalia elämää. Jotenkin päivä päivältä tämä asia tulee vain todemmaksi ja yhä enemmän odotan sitä, että saan tämän pienen syliini. Tietenkin tämä myös jännittää kovasti, tunteet ovat aikalailla pinnassa. Välillä tunnen mieletöntä hellyyttä jo nyt tuota pientä ihmisenalkua kohtaan. Kuinka uskomaton tunne onkaan, kun oikeasti oman lapsen saa syliin? Voi tietenkin myös olla, että aluksi ei tunnu miltään. Miten niiden tunteiden kanssa sitten selviää? :) Tämä viikko on ollut tällaista yhtä pohdintaa, mutta eiköhän tämä ole juuri sitä valmistautumista tulevaan.



Oksetus on vähentynyt jo melkein minimiin. Välillä hieman heikottaa, mutta en edes muista enää, millaista tuskaa oli yli kuukausi sitten.

Väsyttää eikä huvittaisi enää illalla tehdä mitään. Huomenna on pakko edes käväistä kuntosalilla katsomassa, millainen paikka se yleensäkään on. Huomenna on myös neuvola ja hammaslääkärillä käynti. Sain hammaslääkärille ajan todella nopeasti ihan vain tarkistukseen, ilmeisesti täällä toimii hyvin tuo jonon ohi pääseminen.



Oma mies on ollut kyllä ihana raskauden ajan, illalla käy aina supisemassa jotain hassua beibille. Ja joka aamu toivottaa hyvää opiskelupäivää myös mahalle. Nyt kun itsellä on jo parempi olo niin yritän kyllä välttää toisen juoksuttamista, ainoastaan jos olen ihan poikki sohvan pohjalla niin saatan pyytää leipää tms.



Tässä oli jo aikas pitkästi. Tulisipa jo pian uudelleen lunta, ulkona on masentavan pimeää!



auringo 15+0

HEI kaikille!

Jas-voimia!

Olen viime aikoina lähinnä lueskellut teidän muiden kirjoituksia.Jotenkin on ollut niin kiire ja väsymys on vaivannut, joten olen mennyt tosi aikaisin nukkumaan melkein joka ilta.Soile, mullakin on viime aikoina ollut samanlaisia tuntemuksia.Jotenkin se kuuluu mun pessimistiseen tyyliini, että murehdin liikaa asioita.Masu on kyllä kasvanut, mutta kun ei itse vielä ole tuntenut vauvan liikkeitä.Tänään kävin neuvolassa, ja kuuluivathan ne sydänäänet ja pienen potkut.Tuli tosi helpottava olo.On ihana iloita uudesta elämästä.Viime sunnuntaina minun oma isoäitini kuoli ja on ollut siitä asti tosi herkkä olo.Sitten vielä maanantaina sain kuulla, että vastapäinen naapurimme, n.30-vuotias nuori mies oli kuollut.Kauheaa, oli ollut kaksi viikkoa asunnossaan kuolleena eikä kukaan kaivannut.En minäkään häntä sen kummemmin tuntenut, mutta hirvittävä kohtalo!



Täällä monet ovat puhuneet miehistään, omastani en voi oikein positiivista sanoa.Mies on aina töissä ja töiden jälkeen menee usein salille tai sitten heillä on työporukan kanssa kaikenlaisia iltatilaisuuksia.Eilenkin tuli kotiin vasta klo 1 yöllä.Kotityöt jää mun kontolle ja kaikki muukin.Olo on välillä tosi yksinäinen.Luin jostain, että miehet voivat käyttäytyä tällä tavalla raskauden aikana, mutta onko muilla näin?Muuten mieheni on rakastava ja aina ollut auttavainen.



Ahava ja vauveli 16+3

Ihanaa, jälleen on perjantai!!! Huomenna saa NUKKUA!!!! Tai jos esikoinen ei kovin aikaisin herää, niin saa nukkua JOPA 8:aan aamulla....



Itselläni on tossi hyvä olo ja en ole niin väsynyt aamuisin, mitä vielä muutama viikko sitten. Oliskohan mulla nyt alkanut se energinen jakso???? Huomiselle olis suunnitteilla siivouspäivä, eikä yhtään harmita...epänormaalia ; )



Hyviä viikonloppuja kaikille : )