Hitto että on ärsyttävää jutella sellaisen kanssa, joka puhuu päälle!

Olen kodista jossa keskusteltiin paljon, värikkäästi ja eloisasti, yleensä toistemme päälle ja kovaan ääneen. Puhun itsekin noin. Suomessa tapa on erikoinen ja tiedän että se jotain ärsyttää ja olen yrittänyt vähän hillitä.



Mutta itselleni aina vaan tuo on se luontevin tapa ja ihmiset jotka EIVÄT aloita omaa puheenvuoroaan jo ennen kuin minä lopetan aiheuttavat minulle epämukavuuden tunnetta, tunnetta että ei tuota ihmistä paljon kiinnosta mitä sanon, että hän ei ole lainkaan aiheesta kiinnostunut. Jos vielä pälyilee ympäriinsä katseellaan niin tulen hyvin epävarmaksi että olenkohan nyt ihan tappavan tylsä.

Toisaalta se on vähän sellainen synkkaero-juttu. Että joidenkin kanssa on niin eri taajuudella ja tahdilla, että keskustelusta ei tahdo tulla mitään - ilman, että kummankaan tahti ja puheentapa olisi "oikein" ja toisen "väärin".



Itse tiedän pari tyyppiä, jotka puhuvat toooosi hitaasti ja asiaan/pointtiin pääseminen kestää ja kestää, ja huomaan joskus keskeyttäväni heitä ja ehdottavani sitä pointtia itse. Varmaan onkin ärsyttävää, mutta niin on se "muinaiset kreikkalaiset blaatiblaatiblaati" -jorinakin, joka ei sitten oikeasti koskaan pääse kovin kummoisiin johtopäätöksiin.

osa ihmisistä on tuollaisia toisista piittaamattomia päällepuhujia, joita ei yhtään kiinnosta mitä muilla on sanottavaa. Se on juttu on kuitenkin niin paljon mielenkiintoisempi kuin kenenkään muun, joten se on pakko päästä kertomaan vaikka sitten joutuisi huutamaan asiansa toisen puhujan päälle. Tästä syystä välttelen työpaikan kahvihetkiä, jolloin äänessä ovat aina ne, joilla on kuuluvin ääni ja tyhmimmät jutut.



Toinen ääripää ovat nämä hitaaaasti puhuvat perusteellisesti juttunsa selittävät, jutun kliimaksia saa odottaa ja sitten, kun sen aika on, ei sitä tulekaan. plääh. Eikä näitä jälkimmäisiäkään kiinnosta kuin omat jutut, kun ne on niin älyttömän hauskoja tai tärkeitä.

ja itteänikin ärsyttää kun en osaa pitää turpaani kiinni. Olen kuitenkin opetellut että kuuntelen tarkkaan mitä ystäväni puhuu ja jos puhun päälle niin muistan mistä kaveri puhui ja osaa ohjata keskustelun takaisin siihen mistä kaveri puhui.

ja itteänikin ärsyttää kun en osaa pitää turpaani kiinni. Olen kuitenkin opetellut että kuuntelen tarkkaan mitä ystäväni puhuu ja jos puhun päälle niin muistan mistä kaveri puhui ja osaa ohjata keskustelun takaisin siihen mistä kaveri puhui.

Ilmeisen levoton ja keskittymiskyvytön olen. Olen pahoillani. Suomessa ollaan liian jaarittelevia ja hitaita luonteelleni.

ja itteänikin ärsyttää kun en osaa pitää turpaani kiinni. Olen kuitenkin opetellut että kuuntelen tarkkaan mitä ystäväni puhuu ja jos puhun päälle niin muistan mistä kaveri puhui ja osaa ohjata keskustelun takaisin siihen mistä kaveri puhui.

Ilmeisen levoton ja keskittymiskyvytön olen. Olen pahoillani. Suomessa ollaan liian jaarittelevia ja hitaita luonteelleni.

ennen kuin siihen kliimaksiin päästään. Yritän pitää kuitenkin suuni kiinni, mutta en aina onnistu. Tätä suomalaista puhetapaa harjoittelen joka päivä, vaikka olenkin syntyperäinen suomalainen:(

Minun äitini on sellainen. Ärsyttää jo valmiiksi kun tiedän että täytyy hänen kanssaan puhua ja hänellä on vielä tosi kova ääni.



Yleisin on että hän kysyy mitä meille kuuluu, varsinkin lapsille. Sittenkun alan kertoa, hän muistaa jonkun oman jutun ja papattaa siitä koko ajan. Siinä vaiheessa minä vaikenen ja se hoitaa yksin sen keskustelun. Ei se sit edes tajua etten saanut kerrotuksi mitä meille oikein kuuluikaan.



Tai jos jotain ihmeellistä on tapahtunut niin se rupeaa heti puhuu että HÄNELLÄ on myös kokemusta siitä. Ja asia loppujen lopuksi menee ohi aiheen.



Erittäin rasittavaa.

nyt jos joku ajattelee että minun elämä on tärkein niin ei tosiaan. Minä kyllä kuuntelen hänen asiat rauhallisesti ja kommentoin. Toivoisin vaan että hänkin tajuaisi.



Muuten, jossain ketjussa oli tuosta kassakäyttäytymisestä niin äitini on juuri sellainen että tunkee toiseen kiinni. Onneksi ei ole enää vuosiin tarvinnut hänen kanssaan käydä kaupassa.

Ja muutenkin liikaa puhuja. Työpaikalla oli puolisen vuotta sijainen ,joka puhui, puhui ja puhui ,koko ajan. Päälle tai yksinään. Koko päivän ohjelma unista ,heräämisestä, aamukakan väristä jatkuen minuutilleen, mitä teki, mitä mies teki, mitä aikuinen poika teki. Lakkaamatta.



Silloin huomasin, että minäkin olen kova puhumaan ja kuinka rasittavaa se toisille on. Olen yrittänyt oppia siitä pois. Nyt kun puhun vähemmän, muut luulevat, etttä minulla on jotain ongelmia.

Kiire on kiire mutta ei kellään niin kiire ole aina. Sitä paitsi mitä asioita saa hoidettua ihmisen kanssa joka koko ajan koohottaa muuta?



Päälle puhujat eivät osaa käyttäytyä joten en minäkään viitsi. Usein kysyn kesken sen jutun että saanko sanoa tämän omani ensin loppuun vai eikö kiinnosta. Nolostuvat niin että ovat hiljaa ja ehkä muistavat seuraavallakin kerralla.

Vierailija kirjoitti:

ja itteänikin ärsyttää kun en osaa pitää turpaani kiinni. Olen kuitenkin opetellut että kuuntelen tarkkaan mitä ystäväni puhuu ja jos puhun päälle niin muistan mistä kaveri puhui ja osaa ohjata keskustelun takaisin siihen mistä kaveri puhui.

Ilmeisen levoton ja keskittymiskyvytön olen. Olen pahoillani. Suomessa ollaan liian jaarittelevia ja hitaita luonteelleni.

Suomessa kunnioitetaan toista ihmistä ja kuuntelevat. Narsismiin taipuvaiset huomioh.oraavat huonon itsetuntonsa vuoksi.

Nyt ei ainakaan puhuttu päälle kun repliikeillä on seitsemän ja puoli vuotta väliä.

😂

Vanha ketju, mutta nostan. Olen ihmetellyt tätä päällepuhumista viime aikoina muutaman tuttavan kohdalla. Homma menee niin, että vastapuoli aloittaa, kysyy jotain, mutta jatkaa vain omaa puhettaan ihan loputtomiin. Kun lopulta luulen saavani puheenvuoron ja yritän vastata, vastapuoli jatkaakin omaa puhettaan siihen päälle ja usein jo eri asiasta. On ihan mahdotonta saada mitään järkevää keskustelua aikaan näin.

Edellinen jatkaa vielä, että ainakin pari näistä tuntemistani ihmisistä on työkseen lasten kanssa tekemisissä. En tiedä sitten, pitävätkö lasten kanssa samanlaista monologia koko ajan. Harmi lasten kannalta, jos pitävät, ja lapsille jää olo, etteivät heidän juttunsa mitenkään tärkeitä olekaan.

Minä olen joskus ajatellut, että näillä oman monologin pitäjillä on ylikorostunut kontrollin tarve. Tilanne pysyy hanskassa, kun itse on äänessä koko ajan. Jonkun muun kommentin väliin päästäminen ja kuunteleminen voisi horjuttaa tilanteen vakautta höpöttäjän kannalta, ties vaikka tulisi uusia ajatuksia, hui kauhistus.

KYLLÄH!

Meillä on luokassa juuri tälläinen tapaus, ollaan siis jo aikuisia iltaopiskelijoita ja silti tälläistä esiintyy, opettaja yrittää puhua materiaaliansa läpi niin tällä yhdellä oppilaalla jää levy soimaan ja alkaa jauhamaan elämänsä kohokohtia viereisellensä, pitää niinkun erikseen aina sanoa hälle jotta turpa tukkoo!

Opetus tilanteessa pitäisi tajua olla hiljaa, tehtäviä tehdessä sitten saa keskustella muiden kanssa.

Mistä näitä sikiää?

Mä puhun hermostuksissani toisen päälle. Jos on hyvä ja luonteva olo, en tätä tee. Joidenkin kanssa lähtee laukalle. Tiedostan sen itsekin ja pyrin välttämään vapaamuotoista seurustelua näiden ihmisten kanssa. Asialliset asiat pystyn hoitamaan näidenkin kanssa ilman päällepuhumista.

Tiedän myös yhden. Todella yksinkertainen ja tyhmä henkilö. Puhuu tyhjää. Puheelta puuttuu sisältö. Omasta mielestään ei tietenkään mitään vikaa itsessään. Äänekäs päällepäsmäri.

Silliin keskeytä keskustelunne ja sano, että saanko puhua loppuun. Jos ei ymmärrä, niin lakkaa keskystelemasta hänen kanssaan.

Päälle puhujat ärsyttää ja sellaset jotka ei anna suunvuoroa :( yks entinen kaveri oli tollanen niin kaikki vierailut oli vain tuntitolkulla hänen juttujaan ja ölinää. Viestejä jos laitettiin niin vain hänen juttusa oli tärkeitä ja äkkiä käänsi kaiken itseensä ja se valituksen määrä 🙄 puhui sillee huutamalla ja paljon, ei minuuttiakaan osannu olla hiljaa, syödessäki jauho vaa omia juttujaan mitkä ei loppua kohti kiinnostanut enää edes kohteliaisuudesta 😵