Lue keskustelun säännöt.
Lapsi haluaa lopettaa harrastuksensa, harmittaa!
08.05.2012 |
6 vuotta harrastanut ja kilpaillut ja nyt haluaisi lopettaa. Harkat 3 kertaa viikossa 3h kerrallaan, ymmärrän, vie paljon aikaa, eikä koulun jälkeen voi jäädä kavereille.
Mutta mua ihmetyttää oma reaktioni. Harmittaa ja suututtaa, on haikea olokin. Itse olen ollut mukana kuskaamassa, kisoissa huoltamassa, kannustamassa jne. Ei enää kisaviikonloppuja. Toisaalta tuo harrastus on rajoittanut melkoisesti perheen aikatauluja. Nyt pelkään, että lapsi jää laiskana kotiin makaamaan =(
Kommentit (26)
mutta kai mua saa silti harmittaa??
Ja kuinka monen lapsi kilpailee jossain lajissa, mutta vanhemmat ei osallistu kuin korkeintaan maksamalla??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä selvittää miksi haluaa lopettaa.
Tuli vaan mieleen, kun tuolta seksuaalisen häirinnän ketjusta luin että näitä lapsena kärsittyjä kähmijöitä sekä opettajissa että harrastustenvetäjissä...
Yritä selvittää miksi haluaa lopettaa.
Tuli vaan mieleen, kun tuolta seksuaalisen häirinnän ketjusta luin että näitä lapsena kärsittyjä kähmijöitä sekä opettajissa että harrastustenvetäjissä...
motivaatio vaan alkaa hiipua. Lopettamispäätös tehty, mutta kausi vedetään kunnialla loppuun asti.
ap.
lasta ei voi kuitenkaan pakottaa. Minuakin harmitti, kun lapsi lopetti paljon vähemmän aikaa vievän harrastuksen. Harmitti, koska minusta se oli kuitenkin kehittävä harrastus, eikä lapsella ole oikeastaan muita harrastuksia. Täytyy toivoa, että se innostus tulee vaikka vielä uudelleen.
paljon aikaa, vaivaa ja rahaa.
Mutta ei lasta parane pakottaa, se tekisi harrastuksesta vain entistäkin vastenmielisemmän. Olet jo minusta kannustanut ihan hyvin eli sopinut, että kausi vedetään loppuun ja vasta sitten lopetetaan, enempää ei kannata patistella.
Mieti asiaa niin päin, että lapsesi on nyt omasta mielestään saanut siitä harrastuksesta aika paljon, riittävästi. Ja nyt on vaihtelun vuoro.
Kannusta häntä miettimään tilalle uusi harrastus, mutta koska koulukin käy tuonikäisellä aina vaan vaativammaksi, ehkä sellainen harrastus, johon ei uppoa 9 tuntia viikossa. Sosiaaliselle tekemisellekin pitää löytyä aikaa, perheen kanssa ja yksinään oleilulle. Lapsi tarvitsee välillä joutilaisuutta, jotta hänestä kasvaa tasapainoinen ja mielikuvituksekas ihminen.
että murrosiässä kaikki ohjatut harrastukset jää, eikä siinä nyt mitään pahaakaan ole. Senikäisellä on sen oman päänsä ja kasvuna kanssa sen verran psyykkistä sisäistä tekemistä että ymmärrän hyvin miksei voimia riitä johonkin harrastuksiin.