Lue keskustelun säännöt.
Lapsi haluaa lopettaa harrastuksensa, harmittaa!
08.05.2012 |
6 vuotta harrastanut ja kilpaillut ja nyt haluaisi lopettaa. Harkat 3 kertaa viikossa 3h kerrallaan, ymmärrän, vie paljon aikaa, eikä koulun jälkeen voi jäädä kavereille.
Mutta mua ihmetyttää oma reaktioni. Harmittaa ja suututtaa, on haikea olokin. Itse olen ollut mukana kuskaamassa, kisoissa huoltamassa, kannustamassa jne. Ei enää kisaviikonloppuja. Toisaalta tuo harrastus on rajoittanut melkoisesti perheen aikatauluja. Nyt pelkään, että lapsi jää laiskana kotiin makaamaan =(
Kommentit (26)
kodin ulkopuolinen harrastus pitää olla. Ja se saa olla mikä vaan mikä kiinnostaa, mutta jos nykyisen harrastuksen lopettaa, täytyy tilalle miettiä joku toinen.
Ja jos lapseni haluaisi lopettaa nykyisen harrastuksen, niin se kausi (minkä olen tod.näk. maksanutkin) käydään loppuun. Uuden voi aloittaa siinä rinnalla jos mahdollista. Näin ei tule hätiköityjä päätöksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kodin ulkopuolinen harrastus pitää olla. Ja se saa olla mikä vaan mikä kiinnostaa, mutta jos nykyisen harrastuksen lopettaa, täytyy tilalle miettiä joku toinen.
Ja jos lapseni haluaisi lopettaa nykyisen harrastuksen, niin se kausi (minkä olen tod.näk. maksanutkin) käydään loppuun. Uuden voi aloittaa siinä rinnalla jos mahdollista. Näin ei tule hätiköityjä päätöksiä.
Aikuisen tavalla osaat kuitenkin pohtia ja ottaa etäisyyttä.
Harrastus on lapsen, mutta vanhemmille lapsen harrastamisesta tulee sitten oma harrastus.
Varsinkin kun lapset ovat pieniä, ei oikeinomille harrastuksille jää aikaa. Lasten kaverien vanhemmat, lasten harrastukset, juhlat jne. ovat ainakin minulla työn ja oman perheen ja sukulaisten ohella ainoat ihmiskontakit.
Naapureita moikkaan, omia kavereita tapaan ihan satunnaisesti.
Hienoa kuitenkin, että huomaat pitää reaktiotasi yllätyksenä. Itsekin nyt luovut omasta rytmistäsi. Jos lapsesi on tarpeeksi iso, että voit aloittaa oman harrastuksen, niin ehkäpä se olisi vaihtoehto?
Sinun tyhjä paikka täyttyy ja esimerkkisi kannustaa ehkä lastasi ainakin jossain vaiheessa aloittamaan taas uuden harrastuksen.
Miksi pitää harrastaa jotain?
kodin ulkopuolinen harrastus pitää olla. Ja se saa olla mikä vaan mikä kiinnostaa, mutta jos nykyisen harrastuksen lopettaa, täytyy tilalle miettiä joku toinen. Ja jos lapseni haluaisi lopettaa nykyisen harrastuksen, niin se kausi (minkä olen tod.näk. maksanutkin) käydään loppuun. Uuden voi aloittaa siinä rinnalla jos mahdollista. Näin ei tule hätiköityjä päätöksiä.
Harrastaminenhan on positiivinen asia! Luonnollisesti haluan tukea ja kannustaa lasta harrastamaan jotain.
Se on kehittävää, lapsi saa iloa jonkun asian erityisestä osaamisesta, hyvästä ja mieleisestä harrastuksesta voi tulla elämän mittainen ilo, ehkä jopa ammatti. Ja ehkä pysyy myös teini-iässä paremmin poissa kaduilta. esim. Liikuntaharrastus lapsena -> lukuisia positiivisia seikkoja: fyysinen kunto, lihaksiston kehittyminen, liikunnan säännöllisyys, joukkuelajeissa yhteisöllisyys.
En ymmärrä miten harrastamista pitäisi perustella? Mielestäni paremminkin pitäisi perustella sitä miksi lapselle ei anneta mahdollisuutta harrastaa.
Älä yritä painostaa lasta jatkamaan. Miettikää joku muu harrastus tilalle tai voisiko tuota samaa jatkaa kevyemmin, ilman kilpailuja yms?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"harrastaja ryhmää" jossa vois harrastaa vähän vähemmän
Nyt pelkään, että lapsi jää laiskana kotiin makaamaan =(
Meillä poika ei ole koskaa halunnut harrastaa muuta kuin lukemista ja tietokonepelejä ja tytär aloittanut x kpl harrastuksia mutta lopettanut aina melko nopeaan, viimeistään siinä vaiheessa kun alkaisi pärjääminen vaatia oikeasti määrätietoista treenaamista.
Itse en jaksa tuosta olla huolissani ja harmissani ollenkaan, ei minusta lasten tarvi mitään harrastaa mutta toki saa harrastaa jos joku kiinnostaa. Terveet lapset on kuitenkin luonnostaan sen verran vilkkaita että ei ne ilman ohjattuja harrastuksiakaan mitään tekemättä ole, kaikki ei liikunnasta niin välitä mutta heillä on sitten älyllisiä tai taiteellisia kiinnostuksen kohteita yleensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sama tilanne, tunsin samalla haikeutta että iloa :) Kuskaamiset olivat kuitenkin erittäin aikaavieviä, treenit neljästi viikossa kaksi tuntia kerrallaan ja päälle kisat ja esiintymiset.
Lapsi oli tuolloin 11v ja pelkäsin, että sohvaperunaksi muuttuu, mutta toisin kävi. Löysi uuden harrastuksen, joka oli vain kahdesti viikossa, eli aikaa jäi paljoon muuhunkin, mutta liikunta ei loppunut totaalisesti.
Nyt lapsi on 14v, treenejä tämän lajin osalta 4 krt viikossa, päälle kisat ja turnaukset :D, hahhaa joo, edelleen roudausta yms.
En itsekkään jaksais noin vaativaa harrastusta... Jos lapsi on noin liikunnallinen, niin eiköhän se kohta keksi jotain uutta liikuntaa. Mutta katsokaa sitten ettei taas lipsahda kilpailupuolelle. Joku, jossa on 1-2 kertaa viikossa tunti kerrallaan, jotta jää vapaata leikkiaikaa koulun ja harrastuksen lisäksi. Ja hanki sinä oma harrastus, nyt ehdit kun ei kaikki energia mene lapsen harrastukseen. En käsitä edes miten vanhemmat suostuu elämään täysin lasten ehdoilla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuulostaa paljolta, erityisesti kun on 3 krt viikossa.
Ymmärrän, että lapsi voi haluta kokeilla muutakin tai ihan vaan kaivata sitä, että ehtisi olla kotona tekemättä mitään tai olla kavereiden kanssa pihalla.
Jos hän nyt lopettaa niin ei kai se tarkoita, että koskaan ei voi sen lajin pariin palata?
Onko vaihtoehdot ne, että ei harrasta lainkaan tai sitten 3 krt viikossa 3 h kerrallaan? Voisiko harrastaa 1-2 krt viikossa?
Tätä harrastusta ei voi jatkaa kevyemmin, on vain kilparyhmä. Itseltänikin jää tavallaan harrastus pois, koska olen paljon mukana varainkeruussa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuiset voisivat hankkia itselleen kiinnostavan harrastuksen eivätkä elää lapsensa harrastuksen kautta. Ihmeellistä että aikuiset harrastavat lapsensa harrastamista :O
Aikuiset voisivat hankkia itselleen kiinnostavan harrastuksen eivätkä elää lapsensa harrastuksen kautta. Ihmeellistä että aikuiset harrastavat lapsensa harrastamista :O
Jos lapsi kilpailee, kyllä siitä väkisinkin tulee myös aikuisen harrastus ja jos ei tule, niin lapsenkin harrastus loppuu lyhyeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vaan kolmena päivänä on treenit jää neljä päivää aikaa makailla.
Ihminen on luotu tekemään ja liikkumaan.
Kannusta lasta jatkamaan.
Pakkoharrastaminen voi tuhota koko lapsesi mielen. Sitä ahdistaa kun joutuu kuluttamaan pirusti aikaa harrastukseen, josta ei oikeasti pidä. Kuitenkin sen harrastuksen vetäjä ja kotona vanhemmat tähän painostavat, joten lapsi joka ei osaa "ei" sanoa, joutuu kärsimään. Pahimmassa tapauksessa lapsi saattaa jopa tappaa itsensä, näitäkin tapauksia on vuosittain. Mieluummin annat sen lapsesi lopettaa harrastuksen, tai mieluummin kuule vaikka tapat itsesi, ennenkuin annat nuoren mielen ja ruumiin tuhoutua oman narsistisen oikkusi johdosta.
Aikuiset voisivat hankkia itselleen kiinnostavan harrastuksen eivätkä elää lapsensa harrastuksen kautta. Ihmeellistä että aikuiset harrastavat lapsensa harrastamista :O
Jos lapsi kilpailee, kyllä siitä väkisinkin tulee myös aikuisen harrastus ja jos ei tule, niin lapsenkin harrastus loppuu lyhyeen.
mutta erittäin moni vanhempi ei ala harrastaan, vaan lykkäävät sen lapsen sinne harrastukseen ikäänkuin hoitoon.
Eiks elämän tarkoitus olis olla onnellinen? Jos lapsi ei jaksa, tai ei tunnu omalta toi harrastus, ni miks ihmeessä pitää sitten harrastaa? Mun kaverien lapset harrastaa jääkiekkoa, hampaat irvessä, eikä saa pojat keskeyttää, koska se on isälle kaikki kaikessa, oikeesti todella helvettiä niille lapsille.
Aikuiset voisivat hankkia itselleen kiinnostavan harrastuksen eivätkä elää lapsensa harrastuksen kautta. Ihmeellistä että aikuiset harrastavat lapsensa harrastamista :O
tullut vain hetken mielijohteesta.
Mutta sillä ehdolla että keksii tilalle jonkun muun harrastuksen (vaikka vähemmän sitovan).
ihmettelin ap:n pettymystä...Nyt kuitenkin oma lapsi päätti täysin yllättäen lopettaa harrastuksen, jossa on todella lahjakas.
Ja pakko tässä on myöntää, että tunnen itsekin pettymystä...En tietenkään halua pakottaa lastani harrastamaa, mutta ainakin minun silmissäni lapsi on tuntunut viihtyvät ryhmässään loistavasti ja saaneen sieltä hyviä kavereitakin.
En siis oikein ymmärrä lopettamisen perimmäsitä syytäkään. Lapsi keksii aina jonkun tekosyyn (kivun, sairauden tai huonon olon), ettei tarvitsisi mennä harkkoihin. Viimeisillä kerroilla vainkieltäytyi jyrkästi menemästä sinne.
Ymmärrän harmistuksesi, ap.
Vaikka en itse ollut koskaan aktiivisesti mukana harrastuksessa, niin kyllä siinä pakostakin tutustui muihin vanhempiin ja nuoremmat sisaruksetkin toisiin kahviossa odottaviin sisaruslapsiin...