Lue keskustelun säännöt.
Kotiäidin on tosi vaikeaa saada työpaikkaa
08.05.2012 |
enkä minäkään olisi kotiäidiksi halunnut jäädä mutta kun en saanut työpaikkaa edes silloin nuorena. Oli vaan pätkää satunnaisesti mutta ei sillä tavalla sitouduta työelämään ja pysytä työssä kiinni.
Ja sentään kuitenkin on 2 ammattia hankittuna mutta kummaltakaan alalta en saa töitä. Mä alan olla niin syrjäytynyt, että en edes osaisi enää säännöllisesti mennäkään mihinkään työpaikkaan. Ja työkkärissä mulle vaan viitataan kintaalla kun yritän hakea apua.
Olen todella pahassa pulassa.
Kommentit (61)
Korkeasti koulutettu työtön ei välttämättä saa työtä, vaikka laskisi rimaa kuinka, jos työnantaja katsoo, että on liian korkea koulutus. Mikäli on paljon opiskellut ja työkokemusta vain lyhyitä suhteita sieltä ja täältä niin ei pääse töihin kuin sattumalta. On liian pätevä tai ei kokemusta, nykyään firmat on niin pilalle passattuja, että ei haluta ohjata työssä vaan otetaan valmis kilpailijalta tai sitten nuori halvalla, jos vain kykenee sen hoitamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotiäitivuosinani hankin aiemman tutkintoni lisäksi akateemisen ja siihen lisäkoulutusta. Työkokemustakin samalta alalta on ehtinyt karttua reilu kymmenen vuottta.
Samassa asemassa silti olen kuin muutkin kotiäidit,vaikka lapset kohta aikuisia.
Jos vain kiinnostaa, niin voisit hakea esim. oppisopimuskoulutukseen lähihoitajaksi ja tulevaisuus olisi taatusti työntäyteinen!
Lisäksi oppisopimusajalta jo saisi palkkaa. Ainakin meidän kaupungissa kotihoidossa on tarjolla silloin tällöin näitä oppisopimuspaikkoja.
Työ ei ole mitään suuripalkkaista, mutta verrattuna esim. kaupan kassaan tienaa kyllä ihan ok. Varsinkin jos tekee silloin tällöin myös viikonlopputöitä.
Umpikujassa, mistä ei pääse pois.
Aina puhutaan nuorten syrjäytymisvaarasta, mutta entäs me vuosia kotiäitinä olleet? Meidät unohdetaan ihan kokonaan.
Äitini oli samassa jamassa vuonna 1976, kun jäi leskeksi.
Täysin oma moka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini oli samassa jamassa vuonna 1976, kun jäi leskeksi.
Täysin oma moka.
Mähän kerroin, että en saanut työpaikkoja edes nuorena. Sain vain sijaisuuksia ja määräaikaisuuksia. En yhtään kunnollista vakiduunia, johon olisin voinut jäädä. Vaikka hain kyllä töitä jo silloin todella paljon ja haastatteluihinkin kuitenkin pääsin. Ei kai siinä nuori nainen muuta voi kun tehdä sitten lapsia aikansa kuluksi ja odotella parempia aikoja .... joita vaan ei ole sitten vieläkään tullut. :-(
Opiskelu kyllä auttaa jonkin verran, mutta entäs sitten kun pitäisi saada se työpaikka ja ikääkin alkaa jo olla. Ei tullut kyllä mieleen silloin, kun kotiin jäin, etten ehkä palaisikaan työelämään. Mieleistä työtä on vaan niin vaikea enää saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä valmistuin nuorena naisena keskelle syvintä lamaa 1991.
Perustin oman yrityksen, jota pyöritin kotoa käsin myös, kun sain kaksi lasta.
Nyt menin sitten muualle töihin, kun lapset on jo koululaisia.
Jokainen on oman onnensa seppä. Ei kukaan sinuakaan pakottanut siellä kotona vuosia makaamaan. Minäkin opiskelin koko ajan samalla ja laajensin ammattitaitoani.
Olin onnekas ja sain työtä heti. Niin myös moni ystäväni. Kokeile muita aloja rohkeasti.
Tilanteestasi en tiedä, mutta yleisesti sanoisin että liian nirso ei saa olla tai jää kotiin takuulla.
Hakemuksia vain kaikkialle, vaikkei työtä olisikaan juuri silloin tarjolla. Ei niitä töitä kannata jädä työkkäristä odottelemaan.
Paikkakunnan vaihdos?
Kaikkea hyvää sinulle. Kyllä se työ vielä vastaan tulee! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei yhtäkään. Koulutus peruskoulu ja osa lukiota ja silti olen saanut töitä. Ja kotiäitiys tai suurperheen äitiys ehkä enemmänkin luettu minulle työkokemukseksi. Hakemani työt ovat olleet lasten/vanhusten hoitoa. Jollain muulla alalla voi kotiäitiys olla miinusta, mutta kyllä varmasti JOTAIN töitä ap saat mikäli kelpaa.
Minä valmistuin nuorena naisena keskelle syvintä lamaa 1991.
Perustin oman yrityksen, jota pyöritin kotoa käsin myös, kun sain kaksi lasta.
Nyt menin sitten muualle töihin, kun lapset on jo koululaisia.
Jokainen on oman onnensa seppä. Ei kukaan sinuakaan pakottanut siellä kotona vuosia makaamaan. Minäkin opiskelin koko ajan samalla ja laajensin ammattitaitoani.
Että joskus on kyse myös hyvästä onnesta, sitä sinulla on ollut matkalla. Toki, iso osa on omaa ansiota, mutta tarvitaan siihen onneakin että elämässä pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä valmistuin nuorena naisena keskelle syvintä lamaa 1991.
Perustin oman yrityksen, jota pyöritin kotoa käsin myös, kun sain kaksi lasta.
Nyt menin sitten muualle töihin, kun lapset on jo koululaisia.
Jokainen on oman onnensa seppä. Ei kukaan sinuakaan pakottanut siellä kotona vuosia makaamaan. Minäkin opiskelin koko ajan samalla ja laajensin ammattitaitoani.
niin kuin herttaisesti asian ilmaiset. Opiskelin myös mutta nähtävästi täysin turhaan ja hain jatkuvasti työpaikkoja ja kävin tekemässä sijaisuuksia mutta minä en saanut vakityöpaikkaa siitäkään huolimatta.
On kuule aika puuduttavaa ja henkisesti raskasta panostaa jatkuvaan työnhakuun. Paljon mieluummin olisin panostanut kaikki nämä vuodet työn tekemiseen.
Ja "onneahan" se on, että tekee koko ajan itse asian eteen jotain.
Ja "epäonnea" on se, että hautautuu vuosikausiksi kotiin ja sitten ihmettelee, kun on niin "kehno tuuri".
Koko sen kotonaoloajan voi esimerkiksi tehdä erilaista keikkaa iltaisin ja viikonloppuisin jne. ja vaikka päivittää tietokonetaitojaan ja/tai päivittää ja parantaa kielitaitoaan.
Ja rupeaa vaikka puistotädiksi samalla kun ulkoiluttaa omia lapsiaan, kehittää jotain muuta pienimuotoista konseptia.
KAIKKI, siis AIVAN KAIKKI pienikin on tyhjää parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä maa on täynnä vuokramiesfirmoja. ilmoittaudut sellaisen listoille ja sulle löytyy työpaikka. ehkä ei heti vakituinen mutta jos työsi hoidat kunnolla niin siitä voi poikia vaikka mitä. Varastotyöllä esim. tienaa ihan hyvin ja nykyään varastot ovat pullollaan nuoria naisia työskentelemässä (esim. täällä meillä missä mä olen töissä asiakaspalvelussa) Vuokrafirmat välittävät myös siivojia, toimistotyöntekijöitä, kaupan alan ihmisiä yms. Jos yrität päästä johonkin hienoon koulutusta vastaavaan ammattiin vaikka et ole ollut pitkään aikaan työelämässä niin huonolta näyttää. OTat jonkun työn vastaan ja sitten rauhassa voit katsella uutta jos jotain olisi tarjolla..
Kaikki mitä sinä olet tehnyt on kuitenkin kotiinpäin. Auttaa työnsaamisessa ja tuo leipää perheeseen.
Työelämä on raskasta.
Tämä maa on täynnä vuokramiesfirmoja. ilmoittaudut sellaisen listoille ja sulle löytyy työpaikka. ehkä ei heti vakituinen mutta jos työsi hoidat kunnolla niin siitä voi poikia vaikka mitä. Varastotyöllä esim. tienaa ihan hyvin ja nykyään varastot ovat pullollaan nuoria naisia työskentelemässä (esim. täällä meillä missä mä olen töissä asiakaspalvelussa) Vuokrafirmat välittävät myös siivojia, toimistotyöntekijöitä, kaupan alan ihmisiä yms. Jos yrität päästä johonkin hienoon koulutusta vastaavaan ammattiin vaikka et ole ollut pitkään aikaan työelämässä niin huonolta näyttää. OTat jonkun työn vastaan ja sitten rauhassa voit katsella uutta jos jotain olisi tarjolla..
Olen ruksannut kaikki mahdolliset kohdat mm. opteamin lipukkeesta mutta sieltä ei tullut koskaan ainuttakaan työtarjousta. Pari kertaa soitin sinne perään kun oli joku sopivan tuntuinen homma mollin sivuilla mutta evät kiinnostuneet minusta siltikään.
Yksi tuttuni sai paikan vuokrafirman kautta mutta palkkaa ei sitten saanutkaan. Prosessi on edelleen kesken.
kun olen ilmoittanut vuokrafirmaan.
Ja kolmesti sieltä on poikinut vakituinen työpaikkakin.
Kyllä kuulostaa nyt aika pahasti siltä, että vika ei ole työelämässä, vaan työnhakijassa...
kun olen ilmoittanut vuokrafirmaan.
Ja kolmesti sieltä on poikinut vakituinen työpaikkakin.
Kyllä kuulostaa nyt aika pahasti siltä, että vika ei ole työelämässä, vaan työnhakijassa...
sillä todellakin ruksasin kaikki vaihtoehdot tehdas ja varastotyöstä aina keittiöapulaisen työhön asti mutta yhtäkään yhteydenottoa ei opteamista koskaan tullut. Kävin siellä siis haastattelussa. Ja tosiaan muutaman kerran soittelin työpaikkojen perään mutta jo puhelimessa henkilö muuttui jotenkin vaivaantuneeksi ja lupasi soittaa minulle takaisin muttei koskaan soittanut.
En ole lihava enkä mustalainen enkä edes tatuoitu tai muutenkaan susiruma (luullakseni).
työnantajaa, joka palkkaa syrjäytyneen. Ap:lla oli vaikeuksia saada töitä nuorena ja on vaikeuksia saada töitä vanhana.
Kokenut rekrytoija osaa lukea ihmistä ja sen papereita. Ihan sattumasta ja onnesta se ei ole kiinni jos joku ei koskaan onnistu työnhaussa ja toinen onnistuu.
Kyse ei ole siitä että toinen olisi kelvoton tms., mutta voi olla esim. aivan väärällä alalla.
Ei sinusta tuollaista kuvaa saa ellei kommentoijalla ole juurikin tarvetta löytää joku mollattavaksi ja masennettavaksi just heti nyt.