Kumman ottaisit mielummin: huonosti nukkuvan vai huonosti syövän lapsen?

Ottaisin huonosti syövän lapsen.



Jos lapsi nukkuu huonosti niin on väsynyt ja kiukkuinen.

Huonosti syövälle lapselle maistuisi olettaen edes jokin ruoka mitä syö.

Äidinmaito oli ainoa joka maistui ja jouduin imettämään lähes 2 vuotiaaksi.



Mutta valitsen huonosti syövän koska kyllä hän pikkuhiljaa syö paremmin.

aina pystyy keksimään keinoja, millä saa vähän jotain sisälle, mutta nukahtamista ei pysty toisen puolesta tekemään vaikka olis mikä. Ja mä olen yhden huonounisen jo kokeillut, eikä se sovi mulle. Mulle jäi vissiin loppuelämän riesaksi unihäiriöt ja ärtyisyys

kun sais itse edes yöt nukkua niin jaksais paremmin taistella sen syömisenkin kanssa.



Toisaalta - jos lapsi söisi hyvin niin ehkä olisi päivät tyytyväinen jolloin sen kanssa ei olisi niin raskasta ja menisi pienemmilläkin unilla. Ja univelkojahan voisi nukkua päivisin ym pois.



Ehkä kuitenkin tuon huonosti nukkuvat, en tiedä. Mulla on lapsi joka sekä nukkuu että syö huonosti. Rankkaa on.

kokemusta on molemmista, ja huonosti nukkuvan kanssa elämä menee kaikilla huonommin...

Se huonosti syövä on myös koko ajan kiukkuinen, oletettavasti koska on nälkä. Päivät pitkät jatkuvaa taistelua ja stressaamista että saa edes jotain menemään.

Jos lapsi nukkuu huonosti niin on väsynyt ja kiukkuinen. Huonosti syövälle lapselle maistuisi olettaen edes jokin ruoka mitä syö.

huonosti syövä ja sellainen 3v esikoiseni onkin. Syömisongelmat johtuu mielestäni suurelta osin vanhemmista, nukkuminen ehkä enemmän lapsesta... Me ollaan ehkä tehty syömisestä liikaa numero, jolla esikoinen saa huomiota. Nyt olen ottanut sellaisen linjan, etten hermostu kun lapsi ei syö, vaan lämmitän saman ruoan myöhemmin. En anna ruoan kanssa mehua, vaan sitten jälkkäriksi tai muulloin, kun se ei vie ruokahalua. Hän juo maitoakin reilusti silloin kun on ruokaa, joka ei maistu....eli varmaan pitäisi antaa pelkkää vettä ruoan kanssa.

kyllä itse levänneenä jaksaa taistella paremmin kuin silloin, kun ei itse ole nukkunut

ainakin vauvan.



Nyt minulla on huonosti syövä ja hyvin nukkuva vauva. Kiva juosta lääkäriltä toiselle ihmettelemässä asiaa!! Tämän vauvn hoito on tilastointia, edellisia sai vaan imettää rauhassa.

kyllä itse levänneenä jaksaa taistella paremmin kuin silloin, kun ei itse ole nukkunut

Siihen on enemmän kikkoja ja asiaan voi vaikuttaa paremmin itse.

Siihen on enemmän kikkoja ja asiaan voi vaikuttaa paremmin itse.

Minulla esikoinen oli valikoiva syömään. Söi kyllä, kun oli tarpeeksi sileää. Jos ruuan joukkoon erehtyi yksikin isompi pala, niin lapsi oksensi. Itsetehtyjä ruokia lapsi ei siis juuri syönyt taaperoiässä ja puurotkin piti soseuttaa.



Omalla tavallaan raastavaa, kun kaikki muut lapset tuntuivat syövän niin hyvin. Mutta lapsi nukkui. Hän siis nukkui TOSI hyvin. Yöt läpensä jo 3kk->, joten jaksoin sitten taistella päivät syömisten kanssa.



Kuopus vastaavasti syö taas uskomattoman hyvin. Mitä vaan, minkälaisena vaan. Aivan ihanaa! Mutta heräilee öisin, nyt vähemmän, mutta ainakin sen 2 kertaa. Ja kieltämättä, olen väsyneempi, kun uni on katkonaista.



Kummassakin on hyvät ja huonot puolensa. Omalla tavallaan kumpikin stressaa vanhempaa. Mutta tosiaan, jos pitäisi valita, niin mielummin minäkin ottaisin huonosti syövän lapsen.



-ap-

Mulla on huonosti syövä 10-vuotias eikä siitä asiasta ole mitään elämää suurempaa ongelmaa silti suivaantunut, vaikka tutkimuksissakin on juostu, lapsi terveeksi todettu. Jos nukkuisi huonosti, se vaikuttaisi omaan olooni ja jaksamiseeni varmasti enemmän, vaikka tätäkin toki aiemmin kovastikin murehdin.

Olen yllättynyt vastauksista. Meillä esikoinen oli sekä huonosti syövä että huonosti nukkuva ja kyllä se huono syöminen loppujen lopuksi on minusta pahempi asia.



Nukkumattomuus tietenkin oli sillä hetkellä todella kamalaa (olin itse aivan tärisevä, muistamaton, ärtynyt ja oksenteleva unenpuutteen vuoksi), mutta sille omalle nukkumattomuudelle voi usein tehdä jotain. Lasta pystyi meillä hoitamaan joku muukin (kun lopulta vaadin apua) ja unilääkkeillä uni tuli. Lapsi loppujen lopuksi varmaankin nukkui tarpeeksi. Pienissä pätkissä tosin ja vain hytkytettynä.



Se syömättömyys oli minusta vaarallisempaa lapselle. Kasvua ei juurikaan tapahtunut ja lapsi oli ihan luuranko. Pelkäsin mitä tuo tekee aivoille. Sairaalassa hypättiin ja mietittiin milloin laitetaan nenä-mahaletku. Välillä tyttö oli nesteytyksessä. Koulun alkaessa lapsi oli päätä muita lyhyempi ja varmasti osansa asialla on heikossa syömisessä. Aivot sentään tuntuvat olevan kunnossa.



Eli vastaan huono syöminen on minusta pahempi asia kuin huono nukkuminen.

Luulisin kuitenkin, että huonosti syövä stressaa vanhempia enemmän tai ainakin huoli on suurempi. Siis oikeasti huonosti syövällä lapsella. Kranttu nyt ei haittaa, omanikaan eivät syöneet kiinteitä ensimmäiseen vuoteen, mutta mitä väliä, kun rintamaito maistui ja kasvoivat yli käyrien. Mutta sairaalloisen huonosti syövä lapsi olisi tosi ahdistavaa ja vaikuttaisi pahasti koko kodin ilmapiiriin.



Huonosti nukkuva väsyttää varmasti ja aiheuttaa sitä autta ärtyvyyttä. Mutta jos lapsi on terve, selviytyvät yleensä vanhemmatkin loppujen lopksi haastesta. Ja apua voi ainakin teriassa pyytää tähän ongelmaan paremmin.



Mutta riippuisi tietenkin lopulta ongelman vakavuudesta kummassakin tapauksessa.

Mutta jos syömisongelma ei ole pelkkää normaalia nirsoilua vaan vakava syömisongelma, jossa lapsen kasvu vaarantuu niin ehkä sittenkin ottaisin huonosti nukkuvan.

Yleisesti ottaen huono nukkuminen alkaa helpottaa, kun aloitetaan kiinteät. Lisäksi tämä "huonosti nukkuminen" ei yleensä häiritse lapsen normaalia kasvua ja kehitystä millään lailla, sillä lapsi kuitenkin useimmiten nukkuu tarpeeksi, ei vain sillä lailla kuin vanhempi haluaisi... Enkä nyt sitten tarkoita mitään allergialapsia, vaan terveitä lapsia. Lisäksi aina voi antaa lapsen toisen vanhemman hoidettavaksi, että saa itse nukuttua. Tai sitten hoitoon mummille, kummille, jne.



Huonosti syöminen taas voi johtaa hyvinkin helposti kasvun ja kehityksen viivästymään. Lisäksi hoitoon laittaminen ei auta, koska lapsi syö sielläkin huonosti. Tyypillistä on myös se, että apua ei saa neuvolasta, esim. huonosti nukkuville on unikouluja, vaan eipä ole mitään syömiskouluja huonosti syöville.

Vaikka kyllähän se yhdenlaista tahtojen taistelua on jos lapsi huutaa ja kiukkuaa ja vaatii maitoa, maitoa...eläisi siis pelkällä maidolla jos itse saisi valita (2 v), ja kumminkaan se pelkkä maitokaan ei riitä pitämään tyytyväisenä. Välillä nimittäin on päiviä kun syö hyvin, ja ero on huima!

Muiden lasten kanssa ei ole ollut ongelmia.

Taistelua? Taistella? En yhtään ihmettele, jos on

kyllä itse levänneenä jaksaa taistella paremmin kuin silloin, kun ei itse ole nukkunut

Meillä on tälläinen lapsi joka on aina syönyt huonosti. Syö naurettavan pieniä annoksia, mutta on silti suht tyytyväinen lapsi, vaikka hoikka on.



Kunnon yöunet on mulle tosi tärkeät, muutama huonosti nukuttu yö ja olen ihan hermot riekaleina. On tuo syömättömyyskin aiheuttanut stressiä, mutta mielummin näin.