Perheellämme on salaisuuksia, joita joudun kantamaan yksin, ja se hajottaa mut.

Kuulostaa ehkä hassulta, mutta olen saanut tältä palstalta paljon apua vaikeuksiini. Olen saanut ihanaa vertaistukea, ja todellisuudentajuuni on tullut perspektiiviä. Olen tehnyt suuria päätöksiä viime päivinä.. Nyt sain mieheni lähtemään ainakin hetkeksi pois, tuntuu, että vihdoin saan hengittää vapaasti. Elämässä on paljon selvitettävää, mutta ainakin olen nyt viimein ottanut ensimmäisen askeleen.



ap

Mies on sössinyt asiansa et sinä. Älä häpeä vaan kerro rehellisesti lähimmillesi, voit saada paljonkin tukea.

Tsemppiä!

Siis sekä ap:lle että teille muille ongelmien keskellä eläville. Uskaltakaa pyytää ja ottaa vastaan apua.

Koita saada puhuttua jonkun kanssa jolla on vaitiolovelvollisuus

Minusta hassua, että sinä kannat yksin salaisuuden, joka muulle perheelle ei ole salaisuus.

ehkä ole tarpeenaakaan. Kirjoita itsellesi päiväkirjaa, pura sinne tunteita ja hajoamisen pelkoja. Asiat jäsentyvät omin avuin.

Miehen tilanne.. Ei se aina ole huono, mutta nyt kun se on todella paha olen aivan paniikissa. Onneksi olen tällä hetkellä lasten kanssa yksin kotona, mutta pelko ja ahdistus valtaa mielen koko ajan. Itkettää.. :`(

on aivan käsittämätöntä, miten joku voi kokea asioista puhumisen/avun hakemisen niin kamalan vaikeana ja häpeällisenä asiana. Puhukaa herrantähden ongelmistanne läheisillenne, terveydenhoitajalle, edes jollekin! Heti saa perspektiiviä asioihin kun ei tarvitse pelkästään omassa päässä vatvoa ja pyöritellä ongelmia. Sitä monesti tekee asiat itse itselleen vaikeammiksi, kuin ne onkaan. Monesti toisen - ulkopuolisen näkökulma avaa jo paljon omaa ajatusmaailmaa ja se voi olla se ratkaiseva tekijä matkalla parempaan. Rohkeutta ja avoimuutta! Ei ole ongelmaa joon ei apua löytyisi. Suomessa sitä kyllä saa kun vaan saa avattua suunsa.

Ystäväni on samanlaisessa tilanteessa ja kantaa myös häpeää (syyttä). Toivoisin, että ottaisi minuun yhteyttä. Olen kertonut olevani käytettävissä mihin vuorokaudenaikaan tahansa.

erilaisiin kriisipalveluihin. Suosittelen, apua saa. Esim täältä:

http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/valtakunnallinen_krii…

.. jopa mahdoton selittää tässä. Miehen elämäntilanne on ollut kaaoksessa jo pitkään. Sairautta, taloudellisia vaikeuksia, alkoholismia, aggressiivisuutta, rikosoikeudellisia seuraamuksia.



Mä olen ihan loppu ja neuvoton. Kaipaisin tukea ja apua, mutta senkin suhteen tunnen toivottomuutta.



ap

erilaisiin kriisipalveluihin. Suosittelen, apua saa. Esim täältä:

<a href="http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/valtakunnallinen_krii…" alt="http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/valtakunnallinen_krii…">http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/valtakunnallinen_krii…;

Ehkä huomenna, kun olen rauhoittunut. Kiitos kuitenkin tuosta numerosta!

Ei se haittaa että itkettää. Eka askel on se vaikein; jaksamista.

Kuuntelijaa, lainopillista neuvojaa, siivoojaa, lääkkeitä, kaljakaveria, uutta miestä, lastensuojelua, psykiatrista hoitoa? Mitä sinun pitää tehdä, että tavoitat ensimmäisen ihmisen, joka auttaa?

En halunnut puhua muille, koska en halunnut kuulla että lähde pois, kuulla miestäni haukuttavan (syytä kyllä oli kieltämättä). Itse en nähnyt eroa ratkaisuna, vaan ajattelin siitä seuravan uudenlaisia ongelmia lapsille.



Otin kuitenkin yhteyttä lastensuojeluun, annoin miehelle tilaisuuden hakea apua. No nyt hän ehkä saa apua, mutta ei ole varmaa kuitenkaan. Oikean avun saaminen on kiven alla ja sitä pitää osata vaatia, turha odottaa että hakemalla apua sitä automaattisesti saa. Aikaa menee ja rahaa pitää olla.



Lastensuojelusta sanottiin, että tämä on lastensuojelu, ei isien suojelu. Ymmärrän tuon toivottoma tunteen.

itsekin soitin vaikka itkettikin. Saa sinne luuriin itkeäkin. Auttaa oikeasti, kun joku kuuntelee ja neuvoo.

on aivan käsittämätöntä, miten joku voi kokea asioista puhumisen/avun hakemisen niin kamalan vaikeana ja häpeällisenä asiana. Puhukaa herrantähden ongelmistanne läheisillenne, terveydenhoitajalle, edes jollekin! Heti saa perspektiiviä asioihin kun ei tarvitse pelkästään omassa päässä vatvoa ja pyöritellä ongelmia. Sitä monesti tekee asiat itse itselleen vaikeammiksi, kuin ne onkaan. Monesti toisen - ulkopuolisen näkökulma avaa jo paljon omaa ajatusmaailmaa ja se voi olla se ratkaiseva tekijä matkalla parempaan. Rohkeutta ja avoimuutta! Ei ole ongelmaa joon ei apua löytyisi. Suomessa sitä kyllä saa kun vaan saa avattua suunsa.

Olen aina ajatellut samoin kuin sinä, mutta kun tilanne osuu omalle kohdalle, muuttuu ääni kellossa.

Silloin kun avun tarve alkaa olla omasta mielestä ilmeinen, niin asiat voivat olla jo aika tavalla huonolla mallilla.

Jos olet hiemankaan tutustunut suomalaiseen lastensuojelun mielivaltaisuuteen niin tiedät vastauksen siihen miksi ihmiset pyrkii pärjäämään omillaan.

Itse olen päättänyt etten tule koskaan hakemaan apua sosiaalipuolelta. piste. Olen ollut joskus epätoivoinen sen suhteen miten jaksan, niin ei ole tullut mieleenkään lähteä sossuille porisemaan vaikka avoin olenkin. Siksi olen päättänyt aina synkän hetken jälkeen että minä normaali, hyvässä ammatissa oleva, lapsista huolehtiva äiti nyt vain ryhdistäydyn ja jatkan reippaasti menoa.

Ei tässä yhteiskunnassa ole kanavaa mitä kautta normaali ja vielä toistaiseksi tervejärkinen ihminen saisi vertaistensa apua. Tällä tarkoitan sitä, että ihminen ei kohtaa ihmistä tasavertaisena. Kaikesta jää jokin merkittävä MERKINTÄ, johonkin asiakirjaan, josta henkilö ei itse tiedä mitään. Salamyhkäistä. Joten ei kiitos!

Puolestaan niillä joilla kysymyksessä alkoholi, mt tai rikosongelma, niin suosittelen soittamaan palveleviin puhelimiin ja kysymään neuvoa miten jatkaa.

ensiksi ystävät on tuota varten.



Mitä enemmän on salaisuuksia, sitä vaikeampaa elämä on.



Avaudu kenelle hyvänsä. Entä sinun sukulaiset?

Alkoi jo heti tämän tilanteen ajatteleminen itkettämään niin paljon, että hikoiluttaa ja sydän jyskyttää samaan aikaan.

Jos olisin poliitikko, niin tärkein asiani olisi lapsiperheiden normaaliuden palauttaminen. Kaikilla kun pitää nykyään olla kaikki niin täydellistä (joka on mahdottomuus), koska kriisejä tulee jne. niin apua pitäisi saada helpommin, niin että ihminen voi tuntea olevansa oikealla tiellä, eikä aina viimeisessä oljen korressa ja välttämättömässä pahassa. Vaan neuvoa voisi kysyä leimautumatta välittömästi.