Perheellämme on salaisuuksia, joita joudun kantamaan yksin, ja se hajottaa mut.

on aivan käsittämätöntä, miten joku voi kokea asioista puhumisen/avun hakemisen niin kamalan vaikeana ja häpeällisenä asiana. Puhukaa herrantähden ongelmistanne läheisillenne, terveydenhoitajalle, edes jollekin! Heti saa perspektiiviä asioihin kun ei tarvitse pelkästään omassa päässä vatvoa ja pyöritellä ongelmia. Sitä monesti tekee asiat itse itselleen vaikeammiksi, kuin ne onkaan. Monesti toisen - ulkopuolisen näkökulma avaa jo paljon omaa ajatusmaailmaa ja se voi olla se ratkaiseva tekijä matkalla parempaan. Rohkeutta ja avoimuutta! Ei ole ongelmaa joon ei apua löytyisi. Suomessa sitä kyllä saa kun vaan saa avattua suunsa.

Olen aina ajatellut samoin kuin sinä, mutta kun tilanne osuu omalle kohdalle, muuttuu ääni kellossa.

Silloin kun avun tarve alkaa olla omasta mielestä ilmeinen, niin asiat voivat olla jo aika tavalla huonolla mallilla.

Jos olet hiemankaan tutustunut suomalaiseen lastensuojelun mielivaltaisuuteen niin tiedät vastauksen siihen miksi ihmiset pyrkii pärjäämään omillaan.

Itse olen päättänyt etten tule koskaan hakemaan apua sosiaalipuolelta. piste. Olen ollut joskus epätoivoinen sen suhteen miten jaksan, niin ei ole tullut mieleenkään lähteä sossuille porisemaan vaikka avoin olenkin. Siksi olen päättänyt aina synkän hetken jälkeen että minä normaali, hyvässä ammatissa oleva, lapsista huolehtiva äiti nyt vain ryhdistäydyn ja jatkan reippaasti menoa.

Ei tässä yhteiskunnassa ole kanavaa mitä kautta normaali ja vielä toistaiseksi tervejärkinen ihminen saisi vertaistensa apua. Tällä tarkoitan sitä, että ihminen ei kohtaa ihmistä tasavertaisena. Kaikesta jää jokin merkittävä MERKINTÄ, johonkin asiakirjaan, josta henkilö ei itse tiedä mitään. Salamyhkäistä. Joten ei kiitos!

Puolestaan niillä joilla kysymyksessä alkoholi, mt tai rikosongelma, niin suosittelen soittamaan palveleviin puhelimiin ja kysymään neuvoa miten jatkaa.

Siellä kartoitetaan voiko lapset asua kotona vai eikö. Minulle sanottiin että hanki lääkitys niin pääsen pahemman yli, koeta jaksaa yms. Mitään konkreettista apua en saanut. Tää hae apua-kommentointi ärsyttää, koska ei oikeasti ole paikkaa mistä saat apua jos olet köyhä. Paitsi jos haluat erota, siihen ehkä sais apua. Mutta ei perheen voinnin parantamiseen. Luusisi, että ero ei olese kenellekään paras vaihtoehto, ei perheelle eikä yhteiskunnalle.

t.28

Ehkä kaikki johtuu siitä kuuluisasta resurssipulasta? Eli ei voida tarjota sellaista apua jota todellisuudessa haluttaisiin tarjota.



Avun hakeminenhan on viisas ratkaisu tietenkin, mutta mitä epua on tarjolla se ei kohtaa tarvitsijaa.



Itselläni on hyvin pieniä ongelmia tai voiko niitä edes ongelmiksi sanoa, kun väsyttää sanoa lapselle kolme kertaa että tee läksyt:) tai vastaavaa. Kuitenkin ajattelen, että jokaisessa perheessä on joitain ongelmatilanteita, mutta kuinka loistavasti ne osataankin peittää. Ihan maineen menettämisen pelossa.



Normaalius ja hyväksyntä, siinähän on se meidän kaikkien pyrkimys. tiedostamme tai emme.

Eli pakkaa tavarasi ja lähde niin kauan kuin voit.

...kun en halunnut kuulla että jätä se sika ym. Se on niin helppo heittää, mutta käytännössä vaikea juttu. Hyödyttääkö vaihtaa ongelmat toiseen. No olispa sitten elämänkokemusta enemmän, erilaisista ongelmista.

Meillä se ero olisi tarkoittanut mun lopputiliä, koulun ja ympäristön vaihdosta lapsille jotka oli kovalla työlla saatu sopeutumaan kouluun / päiäkotiin.Ei olis halvaksi tullut yhteiskunnalle työtön yh. Edullisinta ja kaikille paras vaihtoehto olisi tarjota apua sinne alkuperäiseen ongelmaan josta kaikki juontaa.

Ehkä kaikki johtuu siitä kuuluisasta resurssipulasta? Eli ei voida tarjota sellaista apua jota todellisuudessa haluttaisiin tarjota.

Avun hakeminenhan on viisas ratkaisu tietenkin, mutta mitä epua on tarjolla se ei kohtaa tarvitsijaa.

Itselläni on hyvin pieniä ongelmia tai voiko niitä edes ongelmiksi sanoa, kun väsyttää sanoa lapselle kolme kertaa että tee läksyt:) tai vastaavaa. Kuitenkin ajattelen, että jokaisessa perheessä on joitain ongelmatilanteita, mutta kuinka loistavasti ne osataankin peittää. Ihan maineen menettämisen pelossa.

Normaalius ja hyväksyntä, siinähän on se meidän kaikkien pyrkimys. tiedostamme tai emme.

miehelle tänään, että tahdon erota. Hän suuttui silmittömästi, mutta olin järjestänyt asiat siten, että emme olleet kaksin. Sain suostuteltua miehen lähtemään yöksi pois, ja nyt saan hengittää rauhassa (on varmaa, että hän ei tule ensi yönä kotiin).



Olen todella pahassa pulassa, ero aggressiivisesta miehestä.

Kerro vaan läheisille, ei ne ongelmat ratkea vaikenemalla. Ne vaan kasvaa, ainakin sun pään sisällä. Lopeta kulissien kannattelu.

tarvitse kantaa tuollaisia taakkoja yksin! Siinä kaaoksessa vaan todellisuudentaju hämärtyy! Haet apua, vaihtoehtoja on monia; et voi jaksaa yksin. Kun pääset avautumaan jollekin toiselle ja hän osaa jakaa sun omat tunteesi, taakan paino putoaa puoleen. ja on mahdollista jaksaa ne käytännönkin asiat paremmin. Sun ei todellakaan kuulu ei tarvitse kantaa mitään taakkaa yksin. Jos mies ei uskalla kohdata totuutta vaan uhraa sun voimasi omille valheilleen, se on hänen ongelmansa. Monesti uupunut puoliso juuri estää toista ottamasta vastuuta. Ja selvittämästä asioita. Joskus ihmisen tarvitsee pudota syvälle ennenkuin alkaa ottaa vastuuta. Älä ihmeessä estä sitä putoamista tai putoa hänen puolestaan.

Mitä siinä kantamaan huolta asioista, joihin et voi vaikuttaa. Anna sen äijän tehdä mitä lystää. Älä välitä.

Kerro vaan läheisille, ei ne ongelmat ratkea vaikenemalla. Ne vaan kasvaa, ainakin sun pään sisällä. Lopeta kulissien kannattelu.

Minä en tiedä miten kauan jaksan. En osaa hakea apua, en pysty. Meillä myös taloudellisia huolia, työttömyyttä, sairautta ja yksinäisyyttä. Liikaa ja huonosti voidaan :(



Ä40v I47v E15v K13v K11v

Apua ja tukea saa kun uskaltaa luottaa läheisiin! Tai vaikka tuntemattomalle, esim.tuonne mielenterveysseuran palvelunumeroon. Helpottaa oloa kun saa purkaa mieltä ja oma pää selkenee kun puhuu jonkun kanssa. Ne on kuulleet ihan kaikenlaista eivätkä tuomitse ketään.

Mutta kukaan muu ei ajattele, että teillä olisi jotain hävettävää ongelmissanne. Kertokaa lähimmille ihmisille suoraan asioista ja hakekaa apua. Avun hakeminen ei kieli heikkoudesta vaan on vahvuuden merkki.



Pääsääntöisesti ihmiset ovat empaattisia ja heiltä saa apua.



Googlatkaa oman paikkakuntanne vertaistukiryhmiä, turvakoteja yms.



Voimia kaikille!