Olin eilen aivan kamala vaimo. Sain hermokohtauksen kun mieheni sisko menee naimisiin

joksus sitä skitsahtaa itse kullakin. Tyhmäähän tuollainen sättiminen on, mutta kaikki tekee virheitä. Kerro miehelle, että olet pahoillasi, ettet tarkoittanut asiaa tosissasi ja että arvostat kovasti sitä mitä hän sinun ja perheenne eteen on tehnyt. Ja ehdotan että sitten mietit tai keskustelette yhdessä siitä miksi suhin kolahti tuo asia niin kovasti ja miten mieli saataisiin paremmaksi. Kyllä se siitä.

t.12

onneksi ollaan kuitenkin oltu sen verran kauan yhdessä, että on hän mun räjähtelyihin tottunut ;)

miten se sun miehes kestää sua?

Minulla on suomalainen mies, joka kosi vasta sitten, kun oli valmiina talo ja puutarha, kaksi autoa pihassa ja meillä molemmilla työpaikat. On ihanaa, kun on oma koti eikä vuokrakotia. Siksi suomalainen mies on afrikkalaista parempi sijoitus.

lähtisin ehkä töistä vähän aikaisemmin, jos se olisi mahdollista, menisin ja hankkisin ihanat ruoka-aineet ja sellaista juomaa mistä mies tykkää, laittautuisin nätiks ja sitten kun mies tulisi kotiin pyytäisin aidosti anteeksi ja koittaisin olla rauhallinen, jos mies olisi vielä hiilenä.



Ainakin meillä toimii tuollaiset kokkausanteeksipyynnöt (mies ei tosin aina tajua kikkaani, mikä on itse asiassa tosi hyväkin juttu välillä). Ja olen tosi pahoillani ap noista joidenkin ihmisten kommenteista, me kaikki tehdään virheitä, se ei ole mikään harvojen etuoikeus. Kun osoitat aitoa katumusta, niin luulis, että ei se kumppani voi kovin pitkään olla vihainen.

lähtisin ehkä töistä vähän aikaisemmin, jos se olisi mahdollista, menisin ja hankkisin ihanat ruoka-aineet ja sellaista juomaa mistä mies tykkää, laittautuisin nätiks ja sitten kun mies tulisi kotiin pyytäisin aidosti anteeksi ja koittaisin olla rauhallinen, jos mies olisi vielä hiilenä.

Ainakin meillä toimii tuollaiset kokkausanteeksipyynnöt (mies ei tosin aina tajua kikkaani, mikä on itse asiassa tosi hyväkin juttu välillä). Ja olen tosi pahoillani ap noista joidenkin ihmisten kommenteista, me kaikki tehdään virheitä, se ei ole mikään harvojen etuoikeus. Kun osoitat aitoa katumusta, niin luulis, että ei se kumppani voi kovin pitkään olla vihainen.

muista ajella myöskin posliinipimpuli! älä laita alushousuja ja nostele välillä hameen helmoja!

Ja muutatte omaan. Se on sijoitus lastennekin tulevaisuuteen.



Ensin pieni koti, vähitellen vaihdatte isompaan. Kysy eri pankeista lainatarjoukset, aktivoidu, katso asunntoilmoituksia. Tee jotain unelmasi eteen, älä katkeroidu.



Vuokratasokivunnut jo niin korkeaksi että melkein samalla ahalla maksatte omaa pois ja se JÄÄ kertymään lapsillenne, ei katoa taivaan tuuliin.



Suunnittele. Pohj.afrikkalainen kulttuuri ei sellaisesta perusta, mutta suomalainen nainen ajattelee myös elämää eteenpäin.



Jotenkin sulla ei ole taloudellisesti TURVALLINEN olo, siitä kertyy patoutumia, nyt ne nousi pintaan.



Entä oltko kiskaan saanut naisena hemmottelua, jos et, koruja, kylpyläloman tms, tee se itse - panosta itseesi, siitä energiaa, jolla sitten teet pitkän ajan suunnitelman, otat(te) lainan ja alat tehdä unelmastasi totta, oma koti teillekin.



Onnea matkaan! Ota selvää asioista ja huomaat: Ei se niin vaikeaa ole kuin kuvittelet!

niin ajattelinkin laittaa hyvää ruokaa ja pyytää anteeksi. Onneks mies on niin kiltti, että ei kanna kaunaa mulle:)

Olen jo tosi hyvällä tuulella, suunnitellut mitä vaatetta laittais häihin, jos päästäis häihin. Toivottavasti pääsisin lasten kans!



Mulle on ihan ok asua vuokralla. Ja tosi asia, että täällä talot eri hinnoissa 20 000eurolla voitais jo rakentaa hyvä talo anopin tontille

häät on iloinen perhejuhla ja sinä haukut miehesi siitä syystä ja pilaat hänen juhlansa.

Olet ikävä ihminen. :((

Useimmiten ostetaan ja maksetaan ihan yhdessä, on yhteinen laina ja kumpikin maksaa sitä poia.

Minunkaan häät eivät olleet mitkään kovin ihmeelliset, en kyllä mitään suuria olisi halunnutkaan. Silti muistelen niitä ihan hyvillä mielin, koska niiden jälkeen ollaan oltu jo kuusi vuotta yhdessä ja edelleen onnellisia. Tiedän että oli hyvä juttu että mentiin naimisiin. Ne häät nyt oli vaan se yks päivä, loppuelämä on se joka lasketaan.



Asunnonostoa nyt ei voi ihan kokonaan miehen tehtäväksi sälyttää. Se on kyllä semmonen juttu mikä tehdään yhdessä.



Ihan turhaan kadehdit miehen siskoa, jos omatkin asiasi ovat ihan hyvin. Omalla ystävälläni oli muuten ihan superihanat häät. Se avioliitto ei kestänyt vuottakaan. Paljonpa siinä lohduttaa että on ollut hienot kahvitukset. Toivottavasti miehesi siskolle ei kuitenkaan käy näin.

sen talon hommanut, mutta oma mieheni ei ja sai sitten haukut siitä kun on sellainen luuseri. Kyllä hän yritti jutella ja rauhoitella ja puhua, et kuinka hyvä elämä meillä kuitenkin on, kauniit tyttäret, molemmilla työt, koti vaikkakin vuokrakämppä jne.jne. Mutta vaan ärsytti, niin kovin ärsytti.

Tuntuu, et olis ollut ihana itsekin saada jotain erikoista ihanaa vaikkei häitä vietetty.

onko tulevs puoliso myos p-afrikasta?

mamun puolisona tiedan etta suomessa on ulkomaalaisten todella vaikeaa tai lahes mahdotonta saavuttaa taloudellisesti tasapainoista elamaa.

Rakastatko miestasi ja oletko valmis olemaan taloudellinen veturi?

Ihan normi kateus fiiliksia sulla ja ihan normi vihastuminen miehen kohdalta myos.

Jos teillä molemmilla on työt, niin alkakaa katselemaan sitä omistusasuntoa. Kyllähän sellaisen saa jos haluaa. Mutta asiat pitää laittaa tapahtumaan, ei ne itsestään tapahdu. Ja ulkomaalainen mies ei välttämättä ollenkaan ymmärrä että suomalaisilla on tällainen tarve asua omistusasunnossa. Eihän se joka paikassa niin ole. Pitää puhua.

valkoista hääpukua, sukulaisia joiden kanssa en ole tekemisissä jne.

Kyse ei olekaan häistä vaan siitä että niistä kuvista huokui se ilo ja onnellisuus ja jännitys ja voi että.. ei mulla tuollaista ollut

Häihin yritän päästä lasten kanssa, mies ei töiltään pääse

Koet, että puolison pitää tehdä sinut onnelliseksi, hankkia talo, tuoda rahat pöytään, kosia ja järkätä, jotta SINÄ voit vain nauttia.



Oikea parisuhde on kuitenkin tiimityötä. Ei siinä ole väliä, kuka kosi vai kosittiinko ensinkään. Siinä ollaan valmiita kohtaamaan myrskyt yhdessä, luotetaan toiseen ja kumpikin tekee sen, minkä parhaiten osaa ja taitaa. Talot hankitaan yhdessä, eikä toiselta odoteta mahdottomuuksia.



Nykyajan naiset elättelevät avioliitosta prinsessamaisia käsityksiä. Onnellisuus ei kuitenkaan koskaan lähde ulkopuolisesta vaan omasta itsestä liikkeelle.



Minusta olisi noloa, jos mieheni olisi joutunut yksin hankkimaan meille talon. Tällaiset asiat tehdään meillä yhdessä. Tiimi kun ollaan.

vaimo on varmaan neitsyr (sinä et tainnut olla?) ja siveä ja mies on kerännyt rahaa kauan että rakentaa talon kun löytää hyvän vaimon. ja pitää perinteiset häät. me suomalaiset ei olla yleensä neitseitä mutta meidän kanssa on kannattavaa mennä naimisiin että saa jäädä eurooppaan ja ansaita rahaa mitä lähettää sinne marokkoon. ja samalla voi katsoa sieltä nuorta neitsytvaimoa ja rakentaa sille taloa ja kun on saanut suomen kansalaisuuden voi ottaa eron suomalaisesta kurpastaan ja muuttaa takaisin sinne marokkoon ja asua ihanassa talossaan. tai sitten hakea sen uuden nuoren vaimon tänne....

miehen sisko on nyt 30v.ja se on ihan normiaika mennä siellä naimisiin ja olen iloinen hänen puolestaan. Tiedän että hänestä tulee ihana puoliso ja aikanaan ihana äiti. Pointti ei ole kateus vaan.. joku jota en tiedosta.

Mieheni tienaa mua enemmän, eli en ole mikään taloudellinen veturi, yhteinen talous kuitenkin.

Tai ehkä.. kun miehen sisko siis asunut kotona tähän asti ja ollaan oltu paljon yhdessä.. ehkä koin surua kun tiesin et kaikki muuttuu nyt? JOnka sitten purin kiukkuun?

ei kai se yllätyksenä tule että pohjoisafrikkalainen aviomies ei ole mikään taloudellinen sijoitus. Eikä yleensä osaa omaa taloakaan rakentaa suomalaisten standardien mukaan.



Hyvä suhde teillä taitaa kuitenkin olla kun noin kauan olette yhdessä pysyneet.

pyytäisin ensinnäkin anteeksi mieheltä. Mielellään oikein kunnolla, sillä miehen itsetuntoon tuollainen voi ottaa kovastikin (ja tämä siis koskee kaikenmaalaisia miehiä).



Toiseksi miettisin, olisiko halua ja mahdollisuuksia järjestää vielä teillekin jonkilainen juhla liittonne kunniaksi. Monethan uusivat vihkivalansa ja pitävät siinä yhteydessä juhlan. Ihan sama asiahan se ei ole, mutta saisitte tekin juhlia rakkauttanne, sinä saisit olla prinsessana (tai ehkä ennemmin kuningattarena) päivän, jos sitä haluat jne. Onko miehesi muslimi? En tiedä heidän tavoistaan mutta ehkä löytyisi joku ekumeenis-henkinen imaami (?) joka voisi pitää teille vaikka yhdessä papin kanssa puheen ja siunata liittonne? Siihen päälle sitten ruokailut ja juhlat. Ainakin kristilliset papit siunaavat kyllä myös kristityn ja ei-kristityn liittoja, joten ehkä miehenkin mahdollisesta uskosta löytyy joku siunaamaan (eikä sen välttämättä tarvitse olla imaami tm. vaan joku voi esim. toivoa teille puheessa siunausta).

nyt kyllä pisti vihaksi, mikä ihmeen sääntö on että MIEHEN pitää hommata talo! Jos mies ei sitä tee niin tee ITSE!



T. nainen joka rakensi ITSE talon, siis minä naisena vedin koko raksaprojektin läpi ja hyvä talo tuli! Jos et osaa niin OPETTELE, niin minäkin tein!!!!