Olenko hullu jos teen lapsen yksin?

sun kannattaa miettiä ainakin joku puoli vuotta, ellei enemmänkin. Kumminkin monta kuukautta. Siis toi on iso päätös ja ei kannata liian hätäseen tehä tollasta päätöstä :)

Pari vuotta varmasti menee vielä ennen kuin lähden siihen ihan oikeasti, mutta nyt haluan miettiä asian tavallaan valmiiksi; antaa itselleni luvan unelmoida ja totuttautua ajatukseen. Eihän sitä tiedä koskaan mitä tapahtuu huomenna, ensi kuussa tai ensi vuonna. Kaipuu ja tuska on vaan niin suuri.. Kun pidän ystäväni vauvaa sylissä, en haluaisi antaa pois ja tullessani kotiin itken. Kaipaan niin paljon syliini pienokaista ja tiedän, että olisin loistava äiti.

ap

Itselläni olisi muuten ollut todella vaikeaa vauvan syntymän jälkeen, jos olisin ollut yksin. Makasin sängyssä kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen kipujen takia. En olisi pystynyt hoitamaan vauvaa. Kannattaa sekin miettiä, miten toimii ja kuka tulee avuksi jos kaikki ei mene ihan nappiin. Yhteiskunnalta ei nykyään tahdo saada mitään apua tuollaisessa tilanteessa.

25 - meidan elamassa ei sellaiset asiat kuin "perinto" nyt ole ihan paalimmaisena mielessa. En ole itsekaan rakentanut elamaani millekaan toisilta saadun varaan, ja toivottavasti kaikki lapsenikin oppivat vahan jarkevamman maailmankuvan kuin joku perinnonodotus. Haloo. Ehka tassa elamassa on AIKA monet muut henkiset asiat tarkeampia kuin joku rahapotin odotus, ja lapseni saavat kylla perinnoksi niin isaltaan kuin minulta ihan jotain muuta.



Se uusi ei ole lasta adoptoinut. Han on ihan yhta hyva isa kaikille lapsilleen, meilla kuin ei myoskaan joku nimi paperissa kenestakaan tee parempaa tai huonompaa isaa. Kylla se on kuule lahinna rikkaus, jos lapsi on ymmartanyt jo pienesta, etta biologia on yksi juttu ja oikea elama toinen juttu, ja oikeasti valittavat ihmiset ovat niita jotka ovat tarkeita.



En muuten mielestani sanonut missaan, etta minulla EI olisi ketaan jakamassa taakkaa, jos itse olen kipeana tai tyostressissa tms - meidan perheeseen kun kuuluu naes ne isovanhemmat ja muut sukulaiset myos kiinteana osana.



Odotella toki voi, mutta jos joku uus mies menee sivu suun sen takia etta on jo ennestaan yksin tehty lapsi olemassa, niin sellainen mies saa mielestani sitten mennakin. Polttareihin ym ei juuri tosiaan paase ei, eika voi harrastaa joka paiva hulluna liikuntaa, tai viettaa "omaa aikaa", mutta en mina tahan touhuun ryhtynytkaan koska olisin halunnut pitaa entisen elamani ennallaan. Lapsen saaminen ja hoitaminen ON jarkyttavan iso ja vasyttava projekti, ja paljon pinnaa, jaksamista ja puurtamista tarvitaan. Tosielamassa kuitenkin se rankoin asia tassa koko lapsensaannissa on ollut tallaiset 25n kaltaiset mussuttajat, mutta siksi en naita kommentteja ennen enka nyt ole kuunnellutkaan.



14

Itselläni olisi muuten ollut todella vaikeaa vauvan syntymän jälkeen, jos olisin ollut yksin. Makasin sängyssä kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen kipujen takia. En olisi pystynyt hoitamaan vauvaa. Kannattaa sekin miettiä, miten toimii ja kuka tulee avuksi jos kaikki ei mene ihan nappiin. Yhteiskunnalta ei nykyään tahdo saada mitään apua tuollaisessa tilanteessa.

tämä on myös tärkeä pointti miettiä.. todellakin yhteiskunnan apu alkaa olla nykyään luokkaa lapselle huostaanotto, jos sä vaikka itse sairastut etkä kykene lasta hetkellisesti hoitamaan... siis todellakin olisi hyvä olla hyvä sosiaalinen verkosto, jolta tarvittaessa saa oikeasti apua.

Sinuna minä kyllä odottaisin vielä, josko se mukava mies tulisi eteen jonka kanssa voisi perheen perustaa, koska sulla on vielä potentiaalista lasten teko aikaa yli 10 vuotta olemassa...