lapsi kutsuu vanhempiaan etunimillä?

on tuo omien vanhempien kutsuminen etunimellä...se on vaan vaihe, ei muuta...

etunimillä... Jäi hänelle jotenkin päälle, kun äitinsä opetti erästä ryhmää, jossa ystäväni oli lapsena mukana ja siellä piti kutsua etunimellä. Tapa seurasi myös kotiin ja kohta kutsui myös isääkin etunimellä. Ja tietenkin asiaa edesauttoi kun me ystävät puhuimme hänen vanhemmistaan etunimillä...

Yleensä vielä niin, että puhutaan joko isi ja Minna (josta ulkopuolinen saa sen kuvan, että Minna oli isin uusi nainen) tai äiti ja Vesa. Jotkut luulivat, että meillä on uusioperhe ja molemmilla uudet kumppanit. Vaihe kesti jonkun kuukauden ja meni ohi.



Varsinkin uusissa tilanteissa tai vieraiden seurassa käytti etunimiä eikä äiti/isi -nimitystä.

jotka eivät ole vain äiti ja isä ja lapsikin voi näitä nimiä käyttää. Välillä ympäristökin suosii tätä eli vanhempi reagoi helpommin nimeensä kuin äiti/isä-sanaan jos lapsia ja aikuisia on vilisemällä ja joku huutaa äitiä tai isää koko ajan. Tai kuten joku muukin sanoi, esim pph:lla hoitolapset kutsuu hoitajaa nimellä niin helpolla se tarttuu omiinkin lapsiin. Meillä esikoisella ei ollut tätä vaihetta, mutta kun kuopus aloitti sen vajaa kolmevuotiaana, niin pari vuotta vanhempi sisarus teki samoin. Alle puolessa vuodessa meni ohi.

Lienee ihan normaalia, että jossakin vaiheessa kokeillaan nimien käyttöä. Usein se liittyy juuri siihen, kun huomataan, että:

1) vanhemmilla on nimet

2) isä ja äiti ovat rooleja



Muistan elävästi, kun jossakin perhetapahtumassa selitin jotain pojalleni "isi sitä-ja-tätä" ja veljenpoika vieressä katsoi hölmistyneenä kysyen: "kaksi isiä?".

Ei ole koskaan käytetty itsestämme äiti/isä nimityksiä lapsille vaan ihan etunimiämme. Niitä sitten lapsetkin on alusta asti käyttäneet.

meidän molemmat lapset käyttää etunimiä meistä ) 2 vee ja 6 vee). en tiedä miksi. Joskus pienempi sanoo äiti myös. Luulen et johtuu, että emme puhu tyyliin: äiti auttaa, vaan minä autan jne.

meidän molemmat lapset käyttää etunimiä meistä ) 2 vee ja 6 vee). en tiedä miksi. Joskus pienempi sanoo äiti myös. Luulen et johtuu, että emme puhu tyyliin: äiti auttaa, vaan minä autan jne.

Mielenkiintoista, mutta voi olla totta.

mikä on minun mielestäni henkilökohtaisempaa kuin geneerinen "isä" tai "äiti". Meillä on pieni mutta tiivis suku ja lähipiiri, eli helpointa puhua nimillä, kuin käyttää sukulaisuustermejä, jotka eivät meidän lähipiirimme tapauksessa edes riitä. :)

kun kaveriperheessäni vanhemmat olivat kutsumanimiltään äiti ja Jukka. Käytäntö on ollut ainakin siitä asti kun heihin tutustuin, tähän päivään asti. Perheessä on siis kolme tytärtä, joilla on kaikilla samat biologiset vanhemmat, eivätkä ole uusioperhe.



Ehkei tämä Jukka sitten vain tykännyt tulla kutsutuksi isäksi, en tiedä. Mutta ihmetytti silloin pienenä :)

Se on myös peräisin ajalta jolloin vedin erästä äiti-lapsi ryhmää ja koska muut kutsuivat minua etunimellä ei lapsetkaan halunneet poiketa porukasta.Tapa jäi enkä enää usko äiti-sanaa paljon kuulevani.

Luulen et johtuu, että emme puhu tyyliin: äiti auttaa, vaan minä autan jne.

Eiköhän useimmat sano "minä autan", ei se siitä ole kiinni.

Me ollaan mama ja papa vaikka aina ollaan oltu ihan itsejämme;-)