Lue keskustelun säännöt.
Vanhempieni liitto kriisissä? Miten autan??
06.05.2012 |
Eli isälläni paljastui viisi vuotta tai enemmänkin kestänyt salasuhde ja nyt äitini on aivan hajalla. Emme asu samalla paikkakunnalla enkä pääse paikalle. Hän ainoastaan itkee ja vapisee jne..Ovat olleet naimisissa yli 30 vee.
Isä on pyytänyt anteeksi ja anellut että saa jäädä jne. Mutta kun äiti alkanut kysellä lisää ja haluaa tietää, on vaan tullut todella vihaiseksi ja puhumattomaksi. Nyt äiti pelkää isää ja pelkää koko elämänsä menettämistä. Isä on myös sanonut, että hän on anteeksi pyytänyt ja se saa nyt riittää ja äiti vastaa seurauksista. Haluaako viedä lapsilta mummolan jne..
Asian tekee myös kauheaksi, ettei äidillä ole oikein ketään kenelle puhua paitsi me lapset. Ja minä en haluaisi olla keskellä tätä. Ei voi puhua kun hävettää niin paljon. Ja isä oli suuttunut jo siitäkin, että lapset tiedämme.
miten te näette, miten minä voin auttaa?
Kommentit (39)
olen sanonut, että ei se mummola ole sidottu mihinkään tiettyyn taloon. Paljon tärkeämpää on, että olisivat onnellisia. Musta tuntuu, että molemmille tekisi hyvää lähteä, mutta eivät osaa. Kaikki menee, talo, mökki, yhteinen historia jne..Mutta mun mielestä noiden takia ei voi jäädä..VArsinkin kun toinen kieltäytyy puhumasta.
Itkee myös omaa vanhaa äitiään, että miten voi tehdä tämän mun mummolle 80 vee. joka on varmaan nähnyt jo elämässään vaikka mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ymmärrettäväähän tuo vain on, että on miestä alkanut sama naama vituttamaan. Tuskin se äitikään on mikään puhdas pulumune ollut, vaikkei nyt huorailisikaan niin suhteen alussa on saattanut tehdä vaikka mitä. mutta emt, miks pitäisi sun niiden tilanteesta muutenkaan paskaakaan nakata? ton ikäset kuuluu vanhainkotiin muutenkin. huolehdi sää sun omista lapsistasi, anna vanhusten hoitaa omat dementtiset ongelmansa itsekseen, mieluiten siellä vanhainkodissa poissa muitten silmistä.
työelämässä ja eivät vielä vanhainkoti-iässä. Joo, ja haluaisin olla tietämättä tästä, mutta ei onnistu kun multa nyt apua haetaan.
jonkun miehen kirjoittama?
Sinä jonka vanhemmat erosi 30 vuoden jälkeen, ovatko päässeet jaloilleen? Lasten takia ei minusta todellakaan syytä pysyä yhdessä kun kaikki lapset jo omillaan.
No ymmärrettäväähän tuo vain on, että on miestä alkanut sama naama vituttamaan. Tuskin se äitikään on mikään puhdas pulumune ollut, vaikkei nyt huorailisikaan niin suhteen alussa on saattanut tehdä vaikka mitä. mutta emt, miks pitäisi sun niiden tilanteesta muutenkaan paskaakaan nakata? ton ikäset kuuluu vanhainkotiin muutenkin. huolehdi sää sun omista lapsistasi, anna vanhusten hoitaa omat dementtiset ongelmansa itsekseen, mieluiten siellä vanhainkodissa poissa muitten silmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsi heille pari kirjaa aiheesta ja pyydä heitä lukemaan ne. Myös netistä (esim Väestöliiton sivuilta) löytyy paljon asiaa, keskusteluja ja tukea. Jos siis ymmärrettävästi haluat itse pysyä etäämpänä ja puolueettomana.
Pettäjällä ei kyllä ole mitään oikeutta vaatia, että hänen pitäisi saada kaikki anteeksi sitä kerran pyydettyyän ja ettei asiasta saisi enää lisää puhua. Siitä lähtökohdasta on täysin mahdotonta jatkaa yhteistä elämää. Eikä vika taatusti ole äidissäsi!
Isäsi on kohdellut äitiäsi aivan törkeästi ja nyt jo sanelee omia ehtojaan (anteeksipyynnön riitettävä, ei suostu puhumaan) ja uhkailee äitiäsi (lapsilta mummolan vieminen). Todella törkeää käytöstä. Isäsi selvästi on odottanut, että äitisi matelee hänen jalkojensa juuressa, tekipä hän mitä tahansa.
Kannustaisin sinuna äitiäsi tekemään nyt kylmän rauhallisesti omat päätöksensä ja miettimään, millä ehdoilla suostuu jatkamaan suhdetta. Nämä voi ilmoittaa miehelle tyynesti, ja jos ei käy, niin suhde poikki. Äitisi pärjää kyllä yksinkin. Hän tarvinnee vain aluksi jonkin verran tukea ja neuvoja, jos on niin (kuin epäilen), että isäsi on ollut enemmän vetovastuussa perheen talous- ym. asioista.
Sinuna ilmoittaisin isällesi, että hänellä ei todella ole varaa enää suuttua äidillesi tuollaisen tempun jälkeen. Ja sitä, kuinka noloa on kun lapset saavat tietää, olisi pitänyt miettiä silloin kun oli lähdössä siihen sivusuhteeseen. Nyt on myöhäistä rypistellä, kun mies on valintansa tehnyt ja vielä noin pitkään suhdetta jatkanut.
Voi olla, ettei isäsi osaa lopettaa tyrannisointiaan ja uhkaavaa käyttäytymistään ajoissa. Silloin hän valitettavasti saa jatkaa elämäänsä yksin - ainakin jos äitisi ei ole uskomattoman alistettu tossukka. Valitettava tilanne kaikkien osapuolien kannalta, ja asiat eivät usein ole mustavalkoisia, mutta vaikeatkin tilanteet voi silti hoitaa vastuullisesti ja aikuismaisesti. Isäsi on nyt korkea aika oppia tämä läksy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ajattelin, että voisin mailata heille esim. tuolta väestöliiton sivuilta jotain. Olen yrittänyt myös saada äitiään soittamaan jollekin siskolleen tai kaverilleen, mutta ei halua. Laitoin myös kriisipuhelimen numeron.
Olen täysin samaa mieltä, että tuollainen puhumattomuus vaan tuhoaa sen liiton ja jos he siihen jäävät molemmat kärsivät. Ja tietysti olen todella pettynyt isääni ja mietin miten voi tehdä noin. Elänyt ns kaksoiselämää, mutta nyt pelkää todella paljon tämän toisen vanhan elämän menettämistä.
Ns. toinen nainen myös naimisissa ja kahden lapsen äiti, on myös 20 v nuorempi
perseestähän on tuon isän käytös. Heillä tilanne, että taloudellisesti ei ole huolta, äiti paljon paremmassa asemassa kuin isä. Eli tulisi kyllä pärjäämään yksin. Mutta kaikki on yhteistä siis talo, mökki jne jne..
Isä siis ensin madellut ja anelut ja kun se ei auttanut niin nyt uhkailee jne.
Mutta mitä mieltä olette kuinka paljon voin puuttua kun olen kuitenkin ns. vanhempieni lapsi. Voinko sanoa suoraan, että jssap. kun se on oma isä ja isänä ollut meille aina ok. Vai pilaanko välit heihin puuttumalla liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai tuossa mistään kiinni ole jäänut. Vaimo vain on ottanut selibaattinsa väärään aikaan ja väärään paikkaan. Sitä saa mitä tilaa. Seuraukset ovat lieviä ja helppo kantaa.
Ei kai miehen pidä kotiaan jättää, jos vaimo aloittaa pihtaamisen? Vai onko se niin, että miehelle näytetään ovea pihtaamisen aloittamisella. Voisihan sen sanoa suoraan miehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ei isän tarvitse tietää,kuinka paljon olet ollut takapiruna tässä jutuss.
Sen päätöksen voi tehdä vain itse. Minä pitäisin isälle puhuttelun, tai kirjoittaisin kirjeen. Voi olla, että myös pettäisin äidin luottamuksen ja puhuisin jollekin muulle ja hakisin tälle apua. Esim. sille äidin siskolle, jos tiedät että ovat läheisiä. Lapselle, vaikkakin aikuiselle, on mahdotonta toimia omien vanhempiensa riitojen ratkaisijana.
perseestähän on tuon isän käytös. Heillä tilanne, että taloudellisesti ei ole huolta, äiti paljon paremmassa asemassa kuin isä. Eli tulisi kyllä pärjäämään yksin. Mutta kaikki on yhteistä siis talo, mökki jne jne..
Isä siis ensin madellut ja anelut ja kun se ei auttanut niin nyt uhkailee jne.
Mutta mitä mieltä olette kuinka paljon voin puuttua kun olen kuitenkin ns. vanhempieni lapsi. Voinko sanoa suoraan, että jssap. kun se on oma isä ja isänä ollut meille aina ok. Vai pilaanko välit heihin puuttumalla liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis tähän haluaisin apua juuri eli miten paljon voin olla mukana.
ts. en lähde arvailemaan pihtaamisia jne ei voisi vähempää kiinnostaa ja jätän kokonaan huomiotta ton kommentin kun jo sen lukeminen sai mut melkein oksentamaan.
Eli siis mun mielestä muutama juttu on lähtökohtaisesti väärin: VALEHTELU ja pettäminen. vaikka olisi mitä syitä
ap
tai eroryhmään tai mt-toimiston kautta hoitajan juttusille. Tee siinä raja ettet suostu äitisi "terapeutiksi", voit kuunnella mutta jos käy liian rankaksi; ohjaa ammattilaisen vastaanotolle.
Pysy puoluettomana; älä asetu kummankaan osapuolen taakse/toista vastaan.
Ymmärrän syyllistä isää. Mitä enemmän yksityiskohtia hänen pitää äidille selvittää, sitä varmemmin lopputulos on ero. Tapahtumien penkominen ei auta ketään. Isän olisi nyt parasta keskittyä hiljakseen huolehtimaan äidistä, kodista ja mökistä parhaansa mukaan ja sillä tavalla osoittaa sitoutumisensa äitiin. Jos joku pelastaa avioliiton, niin yhteisen elämän jokapäiväiset mukavuudet kuten valmiiksi keitetty kahvi ja lämmitetty sauna. Isän pitää myös ymmärtää, että ehdoton anteeksianto ja varmuus yhdessä pysymisestä tulee vasta vuosien mittaan. Äidin mielialat pitää ottaa vastaan.
Eroon kannustavien ehdottomuutta ihmettelen. Yksinäinen vanhuus on varmasti raskaampi kestää kuin ohimenevät vaikeudet avioliitossa. 30 vuodessa kertyy niin paljon yhteistä, ettei sitä mikään pyyhi pois. Kyse ei ole mistään teineistä.
tai eroryhmään tai mt-toimiston kautta hoitajan juttusille. Tee siinä raja ettet suostu äitisi "terapeutiksi", voit kuunnella mutta jos käy liian rankaksi; ohjaa ammattilaisen vastaanotolle.
Pysy puoluettomana; älä asetu kummankaan osapuolen taakse/toista vastaan.
Juuri näin. Älä asetu terapeutiksi.Olet liian lähellä koko soppaa. Aikuiset hoitavat itse parisuhteensa ja mahdollisen eronsa. Kuunnella voit, mutta ehdota esim. perheneuvolan tai kriisikeskuksen käyntejä.
teille, joilta asiallisia vastauksia. Ymmärrän tuota, ettei 30 vuotta haluta heittää pois, mutta jatkaminenkin on niin vaikeaa.
Olen lähettänyt äidille numeron kriisiterapiaan mihin voi soittaa ja yritän saadan häntä menemään yksin, jos isä ei lähde mukaan.
Mutta tuntuu aivan kauhealta kuunnella heidän ongelmistaan, en halua olla äidin terapeutti. En halua kuulla heidän intiimielämästään jne..
Mun mielestä on kyllä aika kohtuutonta, että lapset tukevat vanhempiaan aviokriisissä. Siinä laittaa lapsen ja helposti myös lastenlapset täysin kohtuuttomaan asemaan. Aikuinen lapsi saattaa joutua valitsemaan puolta ja sitä myötä ne lapsenlapsetkin.
Myöskään terapeutiksi ei kannata ruveta omalle vanhemmalleen. Siinä menee helposti oma elämä sekaisin. Ystävät ja sisarukset ovat tätä varten, ei omat lapset.
Mun mielestä tuossa voi oikeastaan ainoastaan todeta, että haluaa säilyttää välit kumpaankin vanhempaansa, mutta muuta ei voi lapselta vaatia.
Sanot äidillesi, että hänen ei tarvitse tuntea syyllisyyttä siitä että lasten mummo ja vaari ei asu samassa osoitteessa. Lapset kyllä tottuvat siihen että on kaksi kyläilypaikkaa. Tuet häntä jos hän eron haluaa ja kerrot että ymmärrät ratkaisun. Varmasti jo se että tietää että lapset eivät syyllistä erosta, auttaa. Varmasti tilanne on pelottava äidillesi, mutta kyllä tuostakin selviää. Omatkin vanhempani erosivat aika dramaattisissa merkeissä 30 vuoden liiton jälkeen.