Lue keskustelun säännöt.
Vanhempieni liitto kriisissä? Miten autan??
06.05.2012 |
Eli isälläni paljastui viisi vuotta tai enemmänkin kestänyt salasuhde ja nyt äitini on aivan hajalla. Emme asu samalla paikkakunnalla enkä pääse paikalle. Hän ainoastaan itkee ja vapisee jne..Ovat olleet naimisissa yli 30 vee.
Isä on pyytänyt anteeksi ja anellut että saa jäädä jne. Mutta kun äiti alkanut kysellä lisää ja haluaa tietää, on vaan tullut todella vihaiseksi ja puhumattomaksi. Nyt äiti pelkää isää ja pelkää koko elämänsä menettämistä. Isä on myös sanonut, että hän on anteeksi pyytänyt ja se saa nyt riittää ja äiti vastaa seurauksista. Haluaako viedä lapsilta mummolan jne..
Asian tekee myös kauheaksi, ettei äidillä ole oikein ketään kenelle puhua paitsi me lapset. Ja minä en haluaisi olla keskellä tätä. Ei voi puhua kun hävettää niin paljon. Ja isä oli suuttunut jo siitäkin, että lapset tiedämme.
miten te näette, miten minä voin auttaa?
Kommentit (39)
jonkun miehen kirjoittama?
Sinä jonka vanhemmat erosi 30 vuoden jälkeen, ovatko päässeet jaloilleen? Lasten takia ei minusta todellakaan syytä pysyä yhdessä kun kaikki lapset jo omillaan.
Äidillä on mennyt paljon paremmin eron jälkeen. Löysi uuden miehen, muutti uuteen kaupunkiin, sai uuden työn. Elämä alkoi ihan alusta ja uudelleen, eikä mennyt ollenkaan huonompaan suuntaan.
Isä yritti vielä eron jälkeen useammankin naisen kanssa elää parisuhteessa, mutta ei siitä oikein mitään tullut (hän on väkivaltainen). Nykyään elelee kissan kanssa ihan tyytyväisenä yksikseen.
Pari vuotta eron jälkeen oli sellaista vaikeaa aikaa, mutta nykyään eivät enää märehdi menneitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
edes aikuisina. Pysy erossa koko asiasta äläkä ota kummankaan puolta asiassa, joka ei sinulle millään muotoa kuitenkaan loppupeleissä kuulu. Sano vanhemmillesi että yrittävät käyttäytyä kuin aikuiset ja selvittää välinsä sivistyneesti ja aikuismaisesti ihan itse. Voi että risoo tuollaiset avuttomat mammat ja papat!
Kyseessähän on oma äiti, joka apua tarvitsee. Miten voitte hylätä äitinne näin tuskaisessa tilanteessa? Minä ainakin olisin tukena ja tekisin kyllä isälle selväksi, että jos mielii saada perheen pysymään kasassa niin on aika alkaa madella.
Tuntuu tosi pahalta äitisi puolesta, että ensin aviopuoliso tekee paskaset ja sitten omat lapsetkin kääntää selkänsä.
Kummallisia ihmisiä, en muuta sano.
Et voi auttaa asiaa. Älä sekaannu siihen. Voit korkeintaan sanoa, että hyväksyt minkä tahansa ratkaisun.
Hän tarvitsee kriisiapua.
Hän on 30-vuotta elänyt miehelleen ja miehen kanssa, tuosta on vaikea lähteä itsenäiseen elämään.
Tue, kuuntele, älä tuomitse ja yritä ehdottomasti saada äitisi terapiaan.
Isäsi on luultavasti jo ottanut etäisyyttä, joten hänen tilanteensa ei ole niin paha, eikä hän ole niin riippuvainen äidistäsi.
Tsemppiä kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli kyllä 30 vuoden suhteenkin jälkeen kannattaa erota. Isä ei salasuhteista luovu tulevaisuudessakaan, mutta äitisi voi vielä saada täyden, kokonaisen elämän.
Mummola ei katoa minnekään, jos mummo on hengissä. Sen sijaan vieraissa ravaava vaari voidaan asettaa lapsenlapsiboikottiin, jos ei ole ihmisiksi.
Eli avioeroprosessi päälle ja sitä ennen äiti tyhjentää itselleen mahdolliset yhteiset tilit. Lisäksi keskustelua siitä, miten nopeasti yhteinen koti myydään jne. konkreettisia asioita, joiden ansiosta isä älynnee, että nyt on menossa paljon. Ja tietysti äiti lopettaa välittömästi hotellinpidon eli ei enää miehelle pyykinpesua, ruuanlaittoa tms.
edes aikuisina. Pysy erossa koko asiasta äläkä ota kummankaan puolta asiassa, joka ei sinulle millään muotoa kuitenkaan loppupeleissä kuulu. Sano vanhemmillesi että yrittävät käyttäytyä kuin aikuiset ja selvittää välinsä sivistyneesti ja aikuismaisesti ihan itse. Voi että risoo tuollaiset avuttomat mammat ja papat!
aikuisten ihmisten pitää pystyä selvittämään oma parisuhteensa ilman vanhempien tarjoamia parisuhdelomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haluan auttaa ja tukea äitiä ja isä on tehnyt tosi paskamaisesti, mutta silti en ole mielestäni oikea henkilö jolle tämä kaadetaan.
Niin ja juttelin isän kanssa, hänen mielestä ovat jutelleet asiat ja selvittävät asiansa itse ja lasten ei kannata murehtia asialla. Äiti taas on ihan hajalla..Olen miettinyt, että äidin kiellosta huolimatta otan yhteyttä hänen ystäväänsä ja pyydän soittamaan ja kyselemään mitä kuuluu.
tuntuu, että olisi helpompi tukea, jos isä olisi kuollut tai edes lähtenyt vieraan mukaan. Se olisi selvä peli. nyt pelkkää paskaa kaikki
hyväksyn kaikki ratkaisut, mutta pelkään että jäävät yhteen ja äiti ei ole ikinä onnellinen.
No,eipä ole ollut isäkään..Mutta silti ei voi erota. Se on kuulemma opittu jo lapsuudessa, että jos naimisiin mennään niin yhdessä pysytään vaikka tulisi mikä.
Sanoin just että mun lapset ei kärsi takuulla tippaakaan asui ne erillään vai ei. Puolet lasten kavereiden vanhemmista on eronnut ja ei se heille ole mikään juttu..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti, kamalaa lukea että toivoisit isäsi olevan KUOLLUT. Melko härskiä. Ei hän sinua ole pettänyt, vaikka pettymyksen onkin aiheuttanut. Oma äitini on kuollut, ja joskus tämmösiä kommentteja lukiessa tulee mieleen ettei ihmiset oikeasti tajua asioista paskaakaan. Sulla nyt kuitenkin on sekä äiti että isä. Ole aikuinen.
32 jatkaa: sori jos ymmärsin tuon sun kommentin väärin, luin sen uudestaan ja huomasin että et ehkä tarkoittanut noin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vastanneille.
ap
haluan vaan että he molemmat onnellisia
Eli ap.n vanhemmat voi olla ihan "nuoria" vielä.
Jos mulle selviäis tuollainen juttu nyt, varmaan olis shokki ja tarvitsisin aikaa, ennekuin menisin jolelkin terapeutille jutteleen.
Mies sais anella armoo, mutta 5v pettämistä on kyllä liikaa. Ei se ole enää joku yhden illan "vahinko" vaan lopullinen niitti liitolle on tullut jo muutama vuosi sitten.
En varmasti voisi koskaan enää mieheen luottaa ja sen luottamuksen puute veisi pohjan liitolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan vieläkin sen hetken kun vuosia sitten istuin äitini kanssa saunassa juttelemassa niitä näitä ja yhtäkkiä äiti kaatoi päälleni kaiken paskan mitä hänellä oli parisuhteessaan isäni kanssa. Se oli aivan hirveä sokki minulle. :(
Jouduin haluamattani äitini terapeutiksi hänen aviokriisissään ja se oli todella kamalaa. :( Olin jo silloin ja olen yhä sitä mieltä että lapsen ei pitäisi koskaan joutua oman vanhempansa aviokriisin tueksi oli lapsi sitten aikuinen tai ei. Kipuilin tuosta todella pitkään ja jouduin itse terapeutille kun äitini tukeutui vain ja ainoastaan minuun. Terapiassa minulle itselleni valkeni että voin olla äitini tukena vaikken olisikaan se oksennussaavi jonka päälle kaikki mahdollinen paha olo puretaan.
Sain sanottua äidilleni vaikka vaikeaa se olikin että en halua enää kuulla yksityiskohtia aviokriisistä isäni kanssa. Ne hän voisi kertoa joko jollekin ystävälleen, siskolleen tai omalle terapeutille jos ei halua kertoa muille. Minä tuen häntä 100% kaikissa käytännön asioissa jos hän haluaa erota ja tuen häntä 100% kaikissa käytännön asioissa jos hän päättää olla eroamatta. Taustalla kriisissä oli mm. mitätöintiä jne eli periaatteessa suhteella olisi ollut mahdollisuus jos vanhempieni toimintamallit olisivat muuttuneet. No ne eivät muuttuneet ja äitini päätyi eroon. Tuskan hän purki terapeutille ja minä autoin muuten. Jälkikäteen hän pyysi anteeksi omaa toimintaansa. Oli itse ymmärtänyt terapiassa että oman lapsen päälle parisuhdepaskan kaataminen ei ole oikein.
Tsemppiä ap!
eli kyllä 30 vuoden suhteenkin jälkeen kannattaa erota. Isä ei salasuhteista luovu tulevaisuudessakaan, mutta äitisi voi vielä saada täyden, kokonaisen elämän.
Mummola ei katoa minnekään, jos mummo on hengissä. Sen sijaan vieraissa ravaava vaari voidaan asettaa lapsenlapsiboikottiin, jos ei ole ihmisiksi.
Eli avioeroprosessi päälle ja sitä ennen äiti tyhjentää itselleen mahdolliset yhteiset tilit. Lisäksi keskustelua siitä, miten nopeasti yhteinen koti myydään jne. konkreettisia asioita, joiden ansiosta isä älynnee, että nyt on menossa paljon. Ja tietysti äiti lopettaa välittömästi hotellinpidon eli ei enää miehelle pyykinpesua, ruuanlaittoa tms.
on kyllä niin...
just samalla logiikalla erossa viedään pieneltä LAPSELTA oikeus vanhempaan kun lapsia käytetään koston ja uhkailun välineinä
lapsenlapsiboikotti?!? mitä sun päässä oikein liikkuu???
jos aikuiset sössii asiansa niin millä tavalla se on lasten vikaa, että lasten pitäis menettää isovanhemmat tai toinen??
ap:lle mäkin ymmärrän että äiti tarvitsee tukea mutta asian pitäisi kyllä olla aikuisten välinen juttu
tämä siis tuli mulle täysin puuntakaa. Ei heidän liittonsa mikään ihanne ole ollut, mutta kuitenkin suht ok. Kiitos paljon viestistäsi sinä joka kerroit äidin kertoneen saunassa kaiken.
Itsekin olen sanonut,että olen tukena teki hän mitä vaan. Nyt on vaikeampi ajatella, että pysyisivät yhdessä ja pelkään näin käyvän. Ja tuen häntä 100 pros nimenomaan käytännön asioissa,mutta en halua kuulla yksiyiskohtia.
Voi kun saisin hänet jonnekin..Ja mietin kertomista hänen siskolleen, vaikka on nimenomaan kieltänyt.
Oletkin jo saanut tosi paljon hyvia neuvoja.
Itsekin olen ollut vastaavassa tilanteessa. Voin vaan todeta saman minka monet ovat jo sanoneet: Aitisi tarvitsee apua ja tukea. Voit auttaa hanta monella tavalla, mutta ALA missaan nimessa ala hanen terapeutikseen. Yrita saada aitisi puhumaan asiasta oikean terapeutin kanssa.
Tsemppia!
niin ja en ole viemässä vaaria lapsenlapsilta. Sen haluan myös isäni tajuavan. Huolena on, että hän ajattelee äidin kääntäneen minut häntä vastaan, mutta en nyt voi ajatella hänestä hyvää kun tiedän mitä on tehnyt
Omien vanhempieni avioliitto on ollut alusta asti onneton. Olen joutunut kuulemaan kymmeniä vuosia - ihan pienestä siis - äitini valitusta, miten hänellä on hirveää, kun mies on täysi sika ja miten hänen elämänsä menee hukkaan. Nyt aikuisiällä olen tarjoutunut monta kertaa auttamaan asunnonetsinnässä, tarjoutunut viemään äidin jonnekin keskutelemaan, kuunnellut ja yrittäönyt lohduttaa kymmeniä tunteja. Kaikkeen sain vain vastaukseksi "en minä, yhhyyh, mitä ne naapuritkin sanoo".
Muutamia vuosia sitten kyllästyin siihen samaan virteen ja jankutin puhelusta toiseen, etten halua kuulla heidän parisuhdeongelmistaan. Ei vaan mene perille. Äidillä on sisko, mutta hänelle hän ei halua puhua. Ns. ystävistään äiti puhuu minulle niin paljon pahaa, että heille hän ei puhu mitään.
Yritin muuten kerran itse kertoa ongelmista mieheni kanssa, mutta äiti hyssytteli minut heti hiljaiseksi ja kieltäytyi puhumasta aiheesta. Kumma, kun se ei toimi toiseen suuntaan.
Ap:lle sellainen neuvo, että jos vanhempasi jäävät yhteen, niin älä suostu jatkossa puuttumaan aiheeseen. Todennäköisesti saat kuulla loppuelämäsi aiheesta ja jompi kumpi vanhemmistasi suuttuu sinulle, jos osoitat myötätuntoa toiselle.