Tasoitteletko perhe-elämää miehellesi, jotta hän ei kyllästyisi ja jättäisi?

Eri syistä enkä noin paljon kuin sinä. seksissä älä tyydy tuohon.

Meillä suurperhe ja voin luottaa, että mies kestää kyllä.

Olenko jotenkin outo, kun tähän ikään (53v) en ole vielä koskaan pelännyt miehen jättävän minut?



Itse asiassa varteenotettavampi vaihtoehto on aina ollut se, että olisi heittänyt minut pihalle omasta asunnostaan. Mutta entä sitten? Ei minulla siinä tilanteessa olisi (ollut) oikeastaan mitään hävittävää vaan kaikki voitettavaa.



Kun sitten viimein erään pitkäaikaisen kumppanin luota lähdin, niin siinä se sitten huokaili, että "enhän minä tosissani sinun käskenyt lähteä".

En siloittele, koska ei ole paukkuja siihen, mut on meilläkin sitten ne omat ongelmamme, joissa yritän tehdä miehen mieliksi.



Totta kai sulla on kurja olla, jos vaan annat ja annat koko ajan etkä koe että voit itse luottaa siihen että susta pidetään huolta jos tuleekin huonompi hetki.



Mutta, oletko ihan varma, että mies haluaa, että sä olet aina ottamassa vastuuta asioista ja suojelemassa miestä? Mitä, jos hän kaipaa sellaista läheisyyttä, mitä teillä ei nyt voi olla, koska sä et uskalla olla oma itsesi? Enkä sano että kaikki miehet tosiaan sitä kaipais, koska miehet tykkää mukavuudesta eikä halua siitä luopua jos nainen sitä tarjoaa, mut onhan tällainenkin mahdollisuus...

kuulostat läheisriippuvalta.



Minä tein tuota. Ero tuli 20 vuoden jälkeen, kun halusin alkaa elää omaa elämäänsä. Olisi pitänyt tehdä se aiemmin. Ero lyhyen liiton jälkeen on helpompi kuin pitkän. Mutta eihän läheisriippuva siihen pysty.

En vain itse jaksa esim. niin sontaista asuntoa kuin mikä tämä olisi jos en siivoaisi hänenkin edestään. Eikä minulle ole mikään uhraus antaa hänen olla niin paljon poissa kotoa kuin haluaa, koska minulle ei tule häntä ikävä.



Syy olla yhdessä: kun tuli siinä rakkauden ensivuosien huumassa tehtyä nämä lapset, joiden vika ei ole se ettei se huuma kestänyt.

Mies kokee aivan saman kuin mäkin. En ymmärrä miksi mun pitäisi tasoitella tai mielistellä. Jos ei mies halua olla meidän kanssa tai kestä arkea, niin tervemenoa vaan. Meillä on tosin kolme lasta ja kaikki lapset on tehty yhteistuumin.



Mä en usko, että teidän suhde tulee jatkumaan, ellet uskalla lopettaa tuota tasoittelemista. Ja vaikka sen lopettaisitkin, suhde voi silti loppua. Et sä oikeasti voi loppuikääsi antaa itsestäsi kaikkea ilman, että saat itsekin tasa-arvoisen suhteen. Nyt lopetat sen mielistelyn, odotat mieheltä täyttä osallistumista ja vastuunottoa. Jos mies ei kestä normiarkea, niin parempi on, että lähtee. Sä pärjäät paremmin yksin ja löydät aivan varmasti paremmankin miehen aikanaan.

monia asioita pelkään, mutta en tuota.

toi on kyllä melko varma keino varmistaa se, että mies lähtee. Kukaan ei jaksa kynnysmattoa kovinkaan pitkään. Parisuhteen edellytys on se, että kumpikin osapuoli kunnioittaa toista. Toteutuuko se teillä?

tämä ketju.



Mä en todellakaan siloittele mitään miehelleni. Me ollaan oltu yhdessä 7 vuotta ja ollaan yhä edelleen rakastavaisia. Kunnioitetaan ja luotetaan toisiimme täysin. En todellakaan pelkää että mies kyllästyy. Meillä on ollut todella vaikeita aikoja, mutta koskaan ei ole käynyt ero kummankaan mielessä. Meidät pitää yhdessä varmasti se, että pystytään puhumaan ihan kaikesta ja kerrotaan toisillemma kaikki. Olemme parhaat ystävät ja viihdytään toistemme seurassa parhaiten! Kummatkin kantavat kortensa tähän kekoon tasapuolisesti!

Meillä on yksi lapsi, joka tuli ns. puoli vahingossa, mutta nyt kumpikaan ei vaitaisi perhe elämää mihinkään muuhun.

Taidan olla erittäin erittäin onnellisessa asemassa!

Suunnitellaan tällä hetkellä häitä ensi kesälle :)



Tosi monella tässä ketjussa tuntuu olevan aika huono parisuhde. Säälittää vähän ne lapset jotka toden näköisesti joutuvat kokemaan vanhempiensa eron.

Enkä nyt syytä ketään! Olen itsekin eroperheen lapsi.