Erityislapsen kanssa Lintsillä (kuvaus)
Oli kutsuvierastilaisuus tänään ja menimme perheen kesken sinne, mukana myös 5-vuotias erityislapsi (adhd+asperger-piirteet). Hän on ollut Lintsillä viimeksi taaperona eli ei ole koskaan käynyt kunnolla laitteissa.
Aloitimme kevyesti maisemajunalla, se sujui hyvin. Siirryimme Taikasirkukseen (se linnan sisällä kulkeva vaunu, jossa vaihtuva teema), jossa seinästä kurkannut pelle sai lapsen sekaisin pelosta. Hän huusi, tärisi ja itki haluavansa pois...no, onneksi kyyti loppui pian ja menimme käymään vessassa.
Vessassa lapsi ei meinannut suostua pissalle sillä vaikka vessa oli siisti, siellä oli kiva sisustus ja lastenpönttökin, vessan vetäminen pelotti. Minä vedin vessan ja menimme pesemään käsiämme, josta ei meinannut tulla mitään sillä vaikka vesi oli minusta korkeintaan lämmintä, lapsi itki sen kuumuutta. Lopulta löytyi kylmää vettä lorottanut hana, se kelpasi. Söimme hodarit (ilman lisukkeita, tietty, muu ei uppoa) ja menimme katsomaan hauskoja peilejä.
Kun peilit oli katsottu, joku laittoi roskia viereiseen roskikseen, joka sattui puhumaan. Lapsi jähmettyi, laittoi kädet korvilleen ja alkoi keinuttelemaan itseään (tätä teki jo hodarijonossa, tosin). Sain hänet rauhoittumaan ja kysyin, josko olisi halunnut käydä (taaperoille tarkoitetuissa) autoissa tms., jotka maksoivat euron per ajokerta. Hän meni lähelle, mutta pelko voitti ja tuli vauhdilla pois. Lopulta annoin periksi ja menimme karkkikauppaan, josta lähdimme kotiin.
Halusin kirjoittaa tämän, koska valtaosa tuttavistani, työkavereista jne. ei suostu uskomaan että lapsella olisi mitään vialla. Halusin muistuttaa, että kaikki ei aina näy päällepäin. Kiitos jos jaksoit lukea.
Kommentit (45)
[quote author="Vierailija" time="01.05.2014 klo 00:14"]
Vähän ollaan erityisiä ja saadaan vanhemmalle ilmainen lippu eikä tartte edes jonottaa, kivaa. Koskahan tavis lapsille?
Korpeaa noi. .tanan erityiset!
[/quote]
Meillä on erityislapsi ja lintsillä olemme käyttäneet sitä avustajalipuketta. Meille on myös tultu tarjoamaan sitä lappua jolla pääsee jononejen ohi, mutta emme ole ottaneet.
Meille se jonottominen on ollut lapselle todella tuskallista ja olemme joutuneet myös lähtemään monta kertaa kesken pois. Onneksi jonossa on ollut ihania ja ymmärtäväisiä ihmisiä vaikka lapsi on raivonnut, töninyt jne. (tähän varmaan joku ilkeä av mamma sanoo nyt mitä olisi tehnyt meidän lapselle, jos olisi tönäissyt. Me kyllä pyysimme aina anteeksi ja poistuimme aina jonosta.) Mutta nyt iän myötä vuosien harjoittelu on tuottanut tulosta jonotukseen ja tottakai lääkityksillä on iso merkitys. Joskus sen erityislapsenkin täytyy oppimaan odottamaan vuoroaan, viimeistään aikuisena.
Me mennään myös aina linnanmäelle vähän huonompana päivänä ja sesongin ulkopuolella. Näin saa helpommin mukavan päivän lapselle, mikä on se pääasia : )
Mutta on aivan mahtavaa, että Linnamäki tarjoaa tälläistä palvelua erityislapsille ja heidän avustajilleen/vanhemmilleen.
Mutta hei, tervetuloa sinä tavislapsen vanhempi elämään edes päivä meidän elämää. Sinulle erityisesti tekisi hyvää tutustua erilaisiin ihmisiin.
Hyvä kirjoitus. Moni vamma tai sairaus ei näy ulospäin heti ja joka tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vähän ollaan erityisiä ja saadaan vanhemmalle ilmainen lippu eikä tartte edes jonottaa, kivaa. Koskahan tavis lapsille?
Korpeaa noi. .tanan erityiset!
Muista tämä kirjoituksesi sitten, kun kohtaat elämässä vaikeuksia. Hullua kadehtia toisen sairauden vuoksi saamia etuja. Olisit vaan kiitollinen omista terveistä tai vähemmin terveistä omaisita.
Olet varmaan kade syöpäpotilaan saamasta ilmaisesta peruukista ja rinta proteesista. (terveenkin on saatava!!!) huoh
Tosi tosi tosi hyvä aloitus, vaikkei olekaan tuore. Meillä autisminkirjoon kuuluva lapsuusiän laaja-alainen kehityshäiriö dg:nä lapsella. Se ei näy aina muille, niinkuin se näkyy meille vanhemmille.
En kanssa voi käsittää, miten joku kehtaa nurista ja kadehtia erityislapsiperheitä, tai jotain saamarin ilmaislippuja. Antaisin sinulle, joka kadehdit, joka ainoan ilmaislipun rahana, mitä meille myönnetty, jos poikani olisi ns. normaali ja hänellä ei olisi taakkanaan näitä vaikeuksia koko elämänsä ajan. Raskainta se on nimittäin henkilölle itselleen.