3-vuotiaani on tosi lahjakas kielellisesti!

Toisin kuin isänsä ja isoveljensä... Tämä "lahjakkuus" osaa kaikki aakkoset nimetä ja kirjoittaa muistista ja osaa saman myös englanniksi (puhun lapselle joskus englantia koska se on minulla ainakin yhtä hyvä kuin suomi (kaikki koulut käyty USA:ssa. Tekee miellään eskrilaisten tehtäviä.



Olenhan tuon tietysti itse tiennyt, että lahjakas lapsi on kyseessä. Hänen kanssaan on aidosti ihanaa käydä pitkiä oikeita keskusteluja maailman menosta ja ihan kun esim. metsässä luontoja loputtomalla kysymystulvalla. Lisäksi hän tuntuu muistavan aivan kaiken 2-vuotiaasta eteenpäin. Päiväkoti sujuu hyvin ja olen saanut monasti kuulla PK-tädeiltä, kuinka erityinen lapsemme on kehityksessään.



Mitenkään epäsosiaalinen lapsi hän ei oli. Samalla lailla painelee tuolla keinuissa kuin liukumäessä kuin muutkin. Ja kavereita on paljon.



Miten te vanhemmat "ruokitte" tällaista lahjakkuutta? Meillä lapsen mielestä hauskaa on käydä vierekkäin lattialle tekemään eskarilaisille tarkoitettua puuhakirjaa kahdestaan. Se on minustakin mukavaa yhdessäoloa siinä pötköttää ja olla aidosti ylpeä jälkikasvustaan. Toivottavasti Suomi sais tulevaisuudessa vaikka meidän muksusta jonkun mahtavan kirjailijan :-)