Lue keskustelun säännöt.
Onko kenelläkään muulla nalkuttavaa miestä kun mulla?
04.05.2012 |
Aina näyttää olevan toisinpäin. En itse ole nalkuttaja, ja miehen nalkutus ottaa hermoon niin että ero on ollut monta kertaa lähellä. Mies luulee saavansa muutettua minut juuri sellaiseksi kun hän haluaa ja muutenkin väheksyy tekemisiäni.
Vaihdettaisko jonkun nalkuttavan naisen kanssa pareja? Voi kun löytäisin boheemin, empaattisen ja avoimen miehen.
Kommentit (45)
ajattelin myös, että olisko miehellä masennus. Ilmeisesti sekin voi joillakin oireilla näin.
Yhdessä yli 10 vuotta ja ajan ja ehkä elämänmuutosten myötä vaan pahentunut.
Myös miehen väsymys ja työstressi näkyy ja kuuluu kotona.
Ei ole kovin kauaa kun sanoin miehelle yhden pitkän keskustelun jälkeen, että jos olisin heikompi ja alistuvampi luontoinen, niin minun itsetunnosta ja arvosta ei olisi kuin rippeet jäljellä näiden kaikkien vuosien ja hänen sanallisten läksytystensä jäljiltä.
Millaiset lapsuuden perheet miehillänne on? Minun mies on hartaasti odotettu iltatähti, kovasti töitä tehneessä ydinperheessä kasvanut. Appi ja anoppi ovat ihan ok, mutta sen tiedän, että isänsä ei ainakaan ikinä kannustanut esim. Harrastuksissa, ei kuskannut, eikä käynyt katsomassa pelejä tai kisoja. Äitinsä ehkä sitten kasvatti silkkihansikkain ja ilman rajoja? Mene ja tiedä sitten koko totuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sielläpä järjestelee tavaroitaan nyt ITSE suunnittelemassaan talossaan.. mikään minun ideani ei mennyt läpi.
Olenkin monesti fantasioinut siitä, että nyt saa ukko jäädä yksinään viikkaamaan muovipusseja oikein oikeisiin paikkoihin, itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa. Onko tämä siis obsessiivis-kompulsiivista käytöstä? tai sama mitä on, aika kammottavaa...
Sairasta on varmaan se, että nautin siitä, kun mies on pikku hilaa vuosien varrella kuitenkin joutunut joustamaan joistain pakkomielteistään ja sietämään erilaisuuttani. Sitten taas tulee huono päivä ja kyllä niin ukkoa harmittaa se kirjekuori väärässä paikassa.
ajattelin myös, että olisko miehellä masennus. Ilmeisesti sekin voi joillakin oireilla näin. Yhdessä yli 10 vuotta ja ajan ja ehkä elämänmuutosten myötä vaan pahentunut. Myös miehen väsymys ja työstressi näkyy ja kuuluu kotona. Ei ole kovin kauaa kun sanoin miehelle yhden pitkän keskustelun jälkeen, että jos olisin heikompi ja alistuvampi luontoinen, niin minun itsetunnosta ja arvosta ei olisi kuin rippeet jäljellä näiden kaikkien vuosien ja hänen sanallisten läksytystensä jäljiltä. Millaiset lapsuuden perheet miehillänne on? Minun mies on hartaasti odotettu iltatähti, kovasti töitä tehneessä ydinperheessä kasvanut. Appi ja anoppi ovat ihan ok, mutta sen tiedän, että isänsä ei ainakaan ikinä kannustanut esim. Harrastuksissa, ei kuskannut, eikä käynyt katsomassa pelejä tai kisoja. Äitinsä ehkä sitten kasvatti silkkihansikkain ja ilman rajoja? Mene ja tiedä sitten koko totuutta.
itsekin tuota pohtinut, että MITEN päästään tähän tilanteeseen, että mies käyttäytyy noin, onko se mistä johtuvaa. Kovasti työtä tehneestä perheestä on hänkin. Ihmisarvoa ei näytä olevan, ellei ole menestyvä ja veroja maksava.
Meillä on täällä kotona myös yksi nalkuttava mies! Hänellä on vaikeuksia sopeutua eri tapoihin tehdä asioita. On muutenkin riippuvainen rutiineista. Ihan oikeasti ei tajua, että on monta tapaa tehdä sama asia, ja lopputuloskin on ihan yhtä hyvä. Joinain päivinä se ahdistaa kovasti, mutta useimmiten osaan vaan kääntää kuuron korvan...
tuo riippuvaisuus rutiineista osu ja uppos tännekin, mieheen siis (olen ap). Itse taas olen sellainen vaihtelua haluava ja rutiineja kammoksuva (ellei ole pakko). Juuri tuo, että asiat on tehtävä aina samalla tavalla! Ja jos ei toinen tee samoin, saa kuulla siitä. En vain käsitä, itselläni ei ole tarvetta valittaa jostain helvetin pikkuasiasta, itse asiassa tuo nalkuttaminen tekee miehestä kaikkea muuta kuin miehekään. Kaikki on yhtä saatanan pilkunnussintaa. Seksiä ei juuri ole (ei tietenkään, koska en ole siinäkään sellainen kuin pitäisi, enkä tee aloitteita). Juu miksiköhän?!
kommentin näissä posteissa! Siis mieheni puolesta. Karmeeta. Ja raha, raha, raha, vaatteiden viikkaus juuri näin, imurointi niin jen, ihan samat jutut meillä.
mutta on jotenkin helpottavaa lukea, että joillain muillakin on samanlaista.
Onko teidän miehet millaisia sosiaalisesti ystävien kanssa ja työelämässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihannoivasta perheestä myös, suorittajaperheestä. Koko ajan pitää tehdä jotain, viikonlopun suunnitelma pitää antaa kirjallisena suurinpiirtein jne. Ja auta armias jos mulla ei ole suunnitelmaa viikonlopulle...
Raha on myös meidän miehelle tärkeää ja sillä mitataan kaikki.
25
Kerran taas kun vaihteeksi oli joku pidempi keskustelu, niin sanoin miehelle, että minusta olisi järkyttävää, jos sitten mummona kuolin iloituksessani sanottaisiin, että "hän oli kova siivoamaan ja piti kodin siistinä" ja että toivoisin siinä lukevan mielummin, että olin lämminsydäminen ja läsnäoleva äiti ja rakastettu vaimo.
Ja tuosta seksistä.. Meillä minä olen se aktiivisempi ja viriilimpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies pitää tunnin luentoja mitättömistä aiheista. On supertarkka omista tavaroistaan, joihin en oikeastaan uskalla edes koskeakaan. Hän pukee mm. kengät jalkaan superhitaasti, sillä joskus viime vuosituhannella oli kengännauha katkennut liian nopeasti. Ei muuten ole mikään hirveä saituri, päin vastoin kaiken pitää olla hyvää merkkiä.
Nalkutus kohdistuu eniten tavaroiden kohteluun, mutta minussa on kaikki muutkin viat. Aikakauslehdestä, jota hän ei ollut ehtinyt lukea ryttääntyi yksi sivu viiden sentin matkalta. Vielä myöhemminkin hän palasi aiheeseen, kuinka minä menin sen lehden tärvelemään.
Mullekkin nalkutetaan jokapäivä melkein koko ajan (välillä tuntuu). Asiasta tosin, koska olen sotkuinen ja höveli rahankäyttäjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hän suuttuu, jos käytän tuota termiä, mutta sitä ennen hän on saanut minut kiristelemään hampaitani neuvomalla minulle, miten OIKEIN soseutetaan, pakastetaan lastensapuskoja - ja noista asioista hänellä ei ollut tietoakaan, ennenkuin itse aloin tehdä vauvalle soseita. Niin, hänhän tietää paremmin, jotenkin luonnostaan, huoh. Hän myös on herkkä huomauttamaan, että liesi ja hella pitäisi pestä, jos olen jotain itse väkertänyt. Siinä on jotain niin paradoksaalista, sillä yleensä niin teenkin, mutta annapas kun herra itse on keittiössä, ei tietoakaan mistään jälkien siivoamisesta. Ja jos satun siitä mainitsemaan, alkaa mykkäkoulu. Täti mikä täti, joskin tiettyjä miehisiäkin piirteitä hänestä löytyy. Minusta tuo mieheni käytös on jotenkin kausiluontoista ja liittyy alkoholinkäyttöön, krapulaan, työttämyyteen ja oma-arvontunnon hapertumiseen. Hän siis haluaisi päteä edes kotoa, mutta ei se nalkuttamalla, käskyttämällä ja huutamalla oikein onnistu.
ensinnäkin mies on 95%:sti aina myöhässä, ja aiheuttaa itse sen lähtökiireen ja kireän fiiliksen lähdön hetkelle.
Nää luonteen ikävimmät puolet näkyvät yleensä vain kotona. Anoppi onneksi tietää kyllä tämän toisenkin puolen tässä huumorimiehessä ja saankin häneltä kyllä tukea.
Ja voisin sanoa, että esim. Meidän parisuhteen hyvät ja huonot jaksot menevät ihan miehen kulloisenkin tuulen mukaan. Välillä on parempia ja rennompia jaksoja ja sitten taas mennään pipo kireällä ja vaimokin muuttaa mystisesti mitään osaamattomaksi ja mitään tekemättömäksi.
Meillä mies tulee yleensä viimeisenä kotiin töistä ja häntä saattaa ärsyttää suunnattomasti esim jos olen silloin lukemassa lehteä. Koska olen hänen silmissään vaan laiskotellut töiden jälkeen lehteä lukien. Vaikkakin olisin oman työpäivän jälkeen hakenut lapset hoidosta, käynyt kaupassa, siivoillut paikkoja ja tehnyt ruuan. "Ja siinä vaan istun lehteä lukemassa,kun toiset on töissä". ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies tulee yleensä viimeisenä kotiin töistä ja häntä saattaa ärsyttää suunnattomasti esim jos olen silloin lukemassa lehteä. Koska olen hänen silmissään vaan laiskotellut töiden jälkeen lehteä lukien. Vaikkakin olisin oman työpäivän jälkeen hakenut lapset hoidosta, käynyt kaupassa, siivoillut paikkoja ja tehnyt ruuan. "Ja siinä vaan istun lehteä lukemassa,kun toiset on töissä". ;)
Meillä aivan samoin! Ja siitä suivaantuneena rupeaa sitten etsimään jotakin epäkohtaa, jolla pääsisi tekemään tikusta asiaa eli siis nalkuttamaan. Siihen riittää todellakin väärin taitellut tai rutatut muovipussit tai ihan mikä juttu vaan.
pelottavan yhdenmukaisia tarinoita! Miten ollaan yhteen päädytty, sitä kumpikin usein ihmettelee (kaksi ihanaa lasta on nyt sekä asuntolaina, joka on miehelle elämän ja kuoleman kysymys, siis kulissien ylläpito ja RAHA).
Mies syyttää minua itsekkääksi ja välinpitämättömäksi. Raivarit ovat kausittaisia, jos ukkoa väsyttää tai stressaa niin auta armias...
Itsekin olen muuttanut omaa suhtautumistani, silloin kuin olin väsyneimmilläni oli piru irti, masennuin ja ahdistuin hänen käytöksestään vielä enemmän. Nyt kun univelkaa ei enää ole niin paljon, pystyn suhtautumaan paremmin häneen ja olemaan "lotkauttamatta korvaani".
Pahinta on nykyään se, että silloin kun on niitä hyviä hetkiä, takaraivossa pyörii välillä se, miten mies ei pystynyt tukemaan minua heikoilla hetkillä ja arvosteli.
Voivatkohan kyseessä olla narsistikin meidän ukkojen tapauksessa? Diagnooseista ainakin tuo vaativa persoonallisuus kuulostaa hyvin tutulta.
Mies pärjää työelämässä erinomaisesti, "työyhteisön parhaimmistoa". Ystäviä ei juuri ole.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
;)Meillä aivan samoin! Ja siitä suivaantuneena rupeaa sitten etsimään jotakin epäkohtaa, jolla pääsisi tekemään tikusta asiaa eli siis nalkuttamaan. Siihen riittää todellakin väärin taitellut tai rutatut muovipussit tai ihan mikä juttu vaan.
Kuvitteellinen keskustelu:
-"Mikset tehnyt jauhelihasta, siinä menee päiväys päivää aikaisemmin vanhaksi kuin tässä kanassa". Ja tässäkin vois olla enemmän kasviksia seassa kun on flunssia liikkeellä".
-No ota tuoretta tomaattia vaikka lisäksi tai sitä porkkanaraastetta.
-"Et sitten kuitenkaan vienyt noita pahveja ja pulloja, vaikka on aikaa lukea sitä lehteä?"
-No en vienyt, kun en viitsinyt niiden takia kiertää kotikautta,kun menin suoraan töistä kauppaan.
-Eli unohdit ottaa ne aamulla mukaan?
Ja tässä vaiheessa tai vähän myöhemmin alkaa allekirj. pitkänä tunnettu pinna jo olla venytetty aika pitkäksi.. :))
pelottavan yhdenmukaisia tarinoita! Miten ollaan yhteen päädytty, sitä kumpikin usein ihmettelee (kaksi ihanaa lasta on nyt sekä asuntolaina, joka on miehelle elämän ja kuoleman kysymys, siis kulissien ylläpito ja RAHA).
Mies syyttää minua itsekkääksi ja välinpitämättömäksi. Raivarit ovat kausittaisia, jos ukkoa väsyttää tai stressaa niin auta armias...
Itsekin olen muuttanut omaa suhtautumistani, silloin kuin olin väsyneimmilläni oli piru irti, masennuin ja ahdistuin hänen käytöksestään vielä enemmän. Nyt kun univelkaa ei enää ole niin paljon, pystyn suhtautumaan paremmin häneen ja olemaan "lotkauttamatta korvaani".
Pahinta on nykyään se, että silloin kun on niitä hyviä hetkiä, takaraivossa pyörii välillä se, miten mies ei pystynyt tukemaan minua heikoilla hetkillä ja arvosteli.
Voivatkohan kyseessä olla narsistikin ?
Ap
Itse olen myös tuota narsisti vaihtoehtoa miettinyt, mutta ehkä itsekäs on ainakin meidän tapauksessa osuvampi.
Tosin jo suhteen alkuaikoina, jolloin olisi pitänyt hälytyskellot soida, mies jotenkin koitti kilpailla pikkuasioissakin. Eihän parisuhteessa olla kilpasilla, vaan iloitaan toisen puolesta ja tuetaan surun kohdatessa.
Minun miehen on todella vaikea asettua toisen rooliin ja empatiakyky on ihan olematon.
Suhteessa meidän lapsiin osaa olla leikkisäkin, mutta ei aina ymmärrä mitä minkäkin ikäiseltä voi vaatia.
Jostain pikkujutusta ja lapsen vahingosta voi nostaa kamalan äläkän ja kärpänen nousee härkäsen mittasuhteisiin.
että millainen suhde teidän miehillä on päihteisiin? Entä ovatko koskaan käyttäneet mitään dopingaineita?
;)Meillä aivan samoin! Ja siitä suivaantuneena rupeaa sitten etsimään jotakin epäkohtaa, jolla pääsisi tekemään tikusta asiaa eli siis nalkuttamaan. Siihen riittää todellakin väärin taitellut tai rutatut muovipussit tai ihan mikä juttu vaan.
Kuvitteellinen keskustelu:
-"Mikset tehnyt jauhelihasta, siinä menee päiväys päivää aikaisemmin vanhaksi kuin tässä kanassa". Ja tässäkin vois olla enemmän kasviksia seassa kun on flunssia liikkeellä".
-No ota tuoretta tomaattia vaikka lisäksi tai sitä porkkanaraastetta.
-"Et sitten kuitenkaan vienyt noita pahveja ja pulloja, vaikka on aikaa lukea sitä lehteä?"
-No en vienyt, kun en viitsinyt niiden takia kiertää kotikautta,kun menin suoraan töistä kauppaan.
-Eli unohdit ottaa ne aamulla mukaan?
Ja tässä vaiheessa tai vähän myöhemmin alkaa allekirj. pitkänä tunnettu pinna jo olla venytetty aika pitkäksi.. :))
Todellakin, päiväykset! Mieheni rakastaa nalkuttaa vanhenevista tuotteista.
Meillä tänään:
-Onko teillä iso nälkä vai pikkunälkä, teenkö munakasta vai kunnon ruoan?
-Hei ne grillilihat on menossa vanhaksi, ne on nyt tehtävä (ulkona satoi ja olivat sellaisia paksuja pekonisiivuja, joista rasva roiskuisi ja savu nousisi jos ne sisällä tekisi).
-Josko pistettäisiin pakkaseen, kun siellä sataa?
-Taaskaan sä et katso päiväyksiä, onko se niin vaikeeta! bla bla blaa...
mutta alkoholia juo (tulematta kovin humalaan).
Itsekäs on, muistan että lasten ollessa pieniä saattoi itse ensin syödän välipalan ja sitten vasta antaa lapsille, jos silloinkaan antoi ilman muistutusta.
Samoin talvella lapsilla voi olla tosi vähän päällä ja miehellä taas oikein paksusti.
Miehen isä ei ole ollut läsnä kamalasti vaikka ydinperhe olikin. Suoristuskeskeinen perhe.
tosiaan, tuttu lause meilläkin esim. "on aikaa lukea sitä lehteä/olla mätänemässä koneella/katsoa telkkaria vaikka näkee että lelut ovat hujan hajan. Ja olen esim. nukuttanut lapsia hysteerisen väsyneinä pari tuntia. Että kiitos vaan tästä tunteesta, että ollaan "yhdessä veneessä", eikö perheessä PITÄISI olla?
Mies kuulemma aikoo "kouluttaa" minua niin kauan että opin tekemään asiat hänen tavallaan. Uskomattoman kuuloista, mutta totta. Enkä aio tehdä niin, korkeintaan jonkun toimivan vinkin voin jostain asiasta ottaa, mutta omakin luoteeni on aika "säpäkkä", enkä suostu alistumaan kenellekään.
päihteitä mies käyttää erittäin harvoin ja vähän, saa sitten haukkua minua alkoholistiksi, kun joskus harvoin juon.
Ap
tuo riippuvaisuus rutiineista osu ja uppos tännekin, mieheen siis (olen ap). Itse taas olen sellainen vaihtelua haluava ja rutiineja kammoksuva (ellei ole pakko). Juuri tuo, että asiat on tehtävä aina samalla tavalla! Ja jos ei toinen tee samoin, saa kuulla siitä. En vain käsitä, itselläni ei ole tarvetta valittaa jostain helvetin pikkuasiasta, itse asiassa tuo nalkuttaminen tekee miehestä kaikkea muuta kuin miehekään. Kaikki on yhtä saatanan pilkunnussintaa. Seksiä ei juuri ole (ei tietenkään, koska en ole siinäkään sellainen kuin pitäisi, enkä tee aloitteita). Juu miksiköhän?!