Lensin pyrstölleni; tyttö pyysi syntymäpäivälahjaksi

olen 26-vuotias ja laitoin itse teininä itselleni napakorun. Raskauden myötä otin pois, ja olisihan napakoru aikuisella naisella nyt helvetin nolo muutenkin. Kaduttaa, että kivan navan sijaan minulla on loppuelämäni arpinen napa napakorun takia. Saahan sen korun toki pois, mutta sen reiän jälki ei häviä ikinä.

voi kaameeta,yks ylimääränen reikä kehossa,kääk!

taidan olla tosi nolo sitten, olen 25v ja 16-vuotiaana laitettu napakoru edelleen tallella. Oma napani ei ole järin söpö vaan vähän "survotun" näköinen keskeltä(leikattu erikseen). Siro kultainen yhden helmen koru peittää ruman kohdan hyvin ja näyttää muutenkin yllättävän hillityltä ja kivalta esim. rannalla. Kokonaisuus ratkaisee :)



Mutta en minäkään 13-votiaalleni napakorua haluaisi...toisaalta teinit tuntien lävistysten kanssa aletaan helposti sooloilla jos lupaa ei vanhemmilta tule. Lävistys otetaan sitten salaa jossain nuhjuisessa liikkeessä, joka ei kysy ikää eikä välttämättä huolehdi kovin hyvin hygieniastakaan :/ tai pahimmassa tapauksessa lävistetään itse ompelulaatikosta otetulla neulalla.

Sano sille, että "usko vaan, että vituttaa, kun olet 26, keksi jotain muuta".

Itse pistin itselleni neulalla napakorun 14-vuotiaana. Korua ei enää ole, mutta eipä arpi mitenkään häiritse. Harva katselee mahaani niin läheltä että tuon arven huomaisi.

Silloin teininä tuo koru toi minulle itseluottamusta vaikka kukaan ei sitä nähnytkään (paitsi äitini saunassa joskus vahingossa). Olin kiltti tyttö jolla oli "tuhma" salaisuus. Pystyin noin näyttämään itselleni että kiltin pinnan alla oli rohkea nainen. Oikeastaan joskus ajattelin hankkia uudestaan korun itselleni nyt aikuisiällä mutta mies oli sitä vastaan ja olisihan se vähän noloa.

En kuitenkaan haluaisi omalle tyttärelleni 13-vuotiaana tuota korua. Mutta eipä se maailmanloppukaan olisi.

No onpa tiukkapipoista porukkaa. Samoin napakoru leimaa jotenkin. Voi taivas! Koru on koru. Ja nättihän se on. Jokaisen oma vartalo.