Lue keskustelun säännöt.
Perhe-elämä ei todellakaan sovi mulle, en jaksa olla äiti enkä rakasta enää miestäni
20.11.2005 |
Olen ajatellut erota ja alkaa elää omaa elämää, johon ei vain lapset kuulu :-(
Tietenkin rakastan lapsiani, mutta en vain jaksa elää tätä arkea heidän kanssaan. Mies on hyvä isä ja varmasti pärjäisi lasten kanssa paremmin kuin minä.
Onko kukaan jättänyt lapsia miehelle erossa?
Kommentit (24)
Olet vastuussa lapsistasi! Yhtälailla kuin heidän isänsäkin. Et voi saada mennyttä elämääsi takaisin - lapset ovat jo olemassa. Kun olet lapset hankkinut, niin sinun on heistä pidettävä myös huolta. En minäkään haluaisi kuunnella koulusta/töistä tullessani kahden pikkulapsen kitinöitä, ja tunnustan että joskus kuvittelen vain lähteväni, painavani oven mitään sanomatta kiinni, ja lähteväni! Ajaisin vaikka autolla jonnekin, kauas kauas, ja aloittaisin uuden elämän -ILMAN LAPSIA! Mutta ei se elämä niin mene! Nuoruus on eletty, ja nyt elämä on tätä: lapsia ja niitä rasittavia kitinöitä.
Ajattele, miltä sinusta lapsena tuntuisi, jos oma äiti lähtisi elämään " omaa elämää" , vain siksi, kun lapset ovat rasittavia??
Kasva aikuiseksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemuksesta tiedän, että lapsiperheen arkea ja omia tunteita lasta kohtaan on aivan mahdotonta kuvitella etukäteen. Kyllä siinä aina joutuu hyppäämään tuntemattomaan, kun päättää yrittää lapsen saantia. Älkää nyt siis viitsikö! Mulla kävi hyvin: vaikka etukäteen toisin pelkäsin, rakastuin lapseeni, pariuhteenikin vielä pelaa ja vaikka arki onkin tuhat kertaa rankempaa kuin ikinä kuvittelin, otan sen mieluummin kuin lapsettoman elämän. Mutta kaikilla ei ole näin hyvä säkä.
Ap: kyllä erossa lapset voi jättää isällekin. Jos on tosi kurjaa avioliitossa, niin kyllä siitä lapsetkin kärsivät, monesti enemmän kuin avioerosta. Nimimerkillä kokemusta on. Itse toivoin vuosia, että vanhempani eroaisivat, mutta ei, kun piti vaan niitä onnettomia seurata ja niiden kanssa elää.
Yritä toki kaikki parannuskeinot: hanki ulkopuolista apua parisuhteen ongelmiin ja yritä helpottaa arkeasi esim. laittamalla lapset hoitoon, jos eivät ole. Mutta jos ei auta, niin ei erokaan ole aina huono ratkaisu.
Meille sopi ainakin tuo järjestely paremmin, isä ns. parempi tyyppi kuin äiti. Eikä ole traumoja jäänyt.
Yksi vaihtoehtohan on pitää lapset vuoroviikoin. Jos asuu lähekkäin, voi olla varsin toimiva ratkaisu.
Olet rohkea ja vastuullinen äiti, jos voit todeta että penskat pärjää paremmin isän kuin sinun kanssasi. Eihän se tarkoita, että lyöt välit poikki! Sinusta tulee " viikonloppuäiti" .
Ei kaikkien tarvitse rakastaa sinappikoneita ja sitä kitinää...
minäkin olen lapseton palstailija ja MEILLÄ ON MYÖS OIKEUS KESKUSTELLA TÄÄLL