Lue keskustelun säännöt.
Kenen hyväksi tekisin testamentin? (Yksinäisen ihmisen ongelma.)
03.05.2012 |
Olen ainoa lapsi, ei omia lapsia. Olen perinyt edesmenneiltä vanhemmiltani asunnon ja kesämökin. Etenkin kesämökki on rakas paikka, koska olen viettänyt siellä koko lapsuuteni ajan kesät ja muut lomat. Se on nykyään aika arvokaskin, koska se sijaitsee lähellä Helsinkiä ja se sopisi asuinkäyttöönkin.
Olen nyt ajatellut tehdä testamentin, koska luonnollisia perijöitä ei ole. Sukulaisten kanssa en ole tekemisissä, joten joku muu pitäisi keksiä. Olin salaa toivonut, kun eräs ystäväni sai iltatähden, että minua olisi pyydetty kummiksi. Olisi ollut mukava seurata lapsen kasvamista ja hän olisi ollut sopiva sitten perimään omaisuutenikin. Ystävälläni on kuitenkin useampi sisarus, joten heistä löytyivät kummit. Eivätkä he oikeastaan pidä yhteyttä muutenkaan (eivät mm. kutsuneet ristiäisiin).
Jokin yhdistys voisi olla ok, mutta etenkin kesämökki olisi kivempi jättää jollekulle tutulle ihmiselle.
Mitäköhän tekisi?
Kommentit (67)
Joka tarvitsisi nimenomaan pienelle porukalle sopivaa mökkiä? Esim jollekkin lastensuojeluun liittyvälle, joka jakaisi sijaisperheille vuoroja lomailla mökillä. Tai jos olisi jokin tie, joka järjestäisi mökin vuoroja pienituloisille lapsiperheille joilla ei oikein olisi muutoin varaa tarjota lapsille tuollaista idyllista mökkilomaa.
Jäisi ehkä vähän kasvottomaksi sinulle, mutta toisi varmasti paljon iloa pienille lapsille ja mökkiä arvostettaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsia, jotka ovat menettäneet joko toisen tai molemmat vanhempansa. Sellaiselle lapselle tuollainen perintö voisi olla merkittävä, vaikka ei tietenkään äitiä ja isää voikaan korvata, niin auttaisi kuitenkin elämässä. Itse en ole mikään varakas ihminen, nykymittareilla laskettuna varmaankin köyhyysrajan alapuolella, mutta silti laitan kuukausittain pienen rahasumman kuolleen veljeni pojalle sellaiselle tilille, jonka hän saa käyttöönsä täytettyään 18. Vaikka kertasummat eivät olekaan isoja, kertyy vuosien saatossa ihan mukava "pesämuna", vaikka ei se toki vastaa mitään perintöä, josta ap puhuu.
Siis toki testamentata eikä vuokrata... Ajatus ei näemmä kulje :)
Joka tarvitsisi nimenomaan pienelle porukalle sopivaa mökkiä? Esim jollekkin lastensuojeluun liittyvälle, joka jakaisi sijaisperheille vuoroja lomailla mökillä. Tai jos olisi jokin tie, joka järjestäisi mökin vuoroja pienituloisille lapsiperheille joilla ei oikein olisi muutoin varaa tarjota lapsille tuollaista idyllista mökkilomaa.
Jäisi ehkä vähän kasvottomaksi sinulle, mutta toisi varmasti paljon iloa pienille lapsille ja mökkiä arvostettaisiin.
ihan samaa kuin joku aiempi että mikset itse lähtisi pitämään enemmän yhteyttä tuttavaperheen lapseen ehkä ne ei vain ole tulleet ajatelleeksi että voisit haluta pitää enemmän yhteyttä
harvalla on liikaa ystäviä
Mutta enhän minä tässä halua vain olla jokin hyväntekijä, vaan haluaisin myös ihmisen, jolle osoittaa rakkautta. Vähän samaan tapaan siis kuin ihmiset haluavat omia lapsia. Olisi kiva antaa lahjoja ja muistaa muutenkin kuin vasta sitten, kun olen kuollut, kuten tuo kommentoija, joka muistaa veljensä lasta. Kaikille rahoille ja perinnöille olisi aina paljon ottajia, mutta jokainen kai mielellään antaisi sellaisille tahoille, jotka merkitsevät jotenkin erityisesti.
Hyväntekeväisyys on sitten eri asia. Kyllä minäkin annan rahaa tiettyihin kohteisiin, mutta se ei kuulu tähän keskusteluun.
AP
Joka tarvitsisi nimenomaan pienelle porukalle sopivaa mökkiä? Esim jollekkin lastensuojeluun liittyvälle, joka jakaisi sijaisperheille vuoroja lomailla mökillä. Tai jos olisi jokin tie, joka järjestäisi mökin vuoroja pienituloisille lapsiperheille joilla ei oikein olisi muutoin varaa tarjota lapsille tuollaista idyllista mökkilomaa.
Jäisi ehkä vähän kasvottomaksi sinulle, mutta toisi varmasti paljon iloa pienille lapsille ja mökkiä arvostettaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heillä on aina monta paikkaa kierrettävänä esimerkiksi juhlapyhinä, kun heillä on niitä sisaruksia. Heillä on myös oma kesäpaikka, jonne he aina lomillaan menevät. Minun luokseni he tulevat kyllä, mutta se pitää sopia kalenterin kanssa paljon etukäteen.
AP
ihan samaa kuin joku aiempi että mikset itse lähtisi pitämään enemmän yhteyttä tuttavaperheen lapseen ehkä ne ei vain ole tulleet ajatelleeksi että voisit haluta pitää enemmän yhteyttä
harvalla on liikaa ystäviä
joka jakaa vuosittaisia stipendeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ajatellut myydä omaisuuttani ainakaan pitkään aikaan.
AP
joka jakaa vuosittaisia stipendeja.
Haluat olla osallisena jonkun perheen elämään, tehdä hyvää. Ota yhteyttä yksinhuoltajaliittoon ja rupea tuki kummiksi jollekin perheelle. Monet näistä vanhemmista toivoo apua ja toista seuraa lapsille. Jos vaikka sieltä löytyisi semmoinen perhe jonne voisit mennä viettämään syntymäpäiviä tai viedä korkeasaaren.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sillä tuntuu, että omassa tuttavapiirissäni kaikilla on asiat aika hyvin.
AP
Haluat olla osallisena jonkun perheen elämään, tehdä hyvää. Ota yhteyttä yksinhuoltajaliittoon ja rupea tuki kummiksi jollekin perheelle. Monet näistä vanhemmista toivoo apua ja toista seuraa lapsille. Jos vaikka sieltä löytyisi semmoinen perhe jonne voisit mennä viettämään syntymäpäiviä tai viedä korkeasaaren.
Itsekin tällaisen vuoden jälkeen, kun perhe hajosi ja lapset joutuivat erilleen, kaipaisi kovasti jonkinlaista tukihenkilöä lapsille - ja itsellekin välillä. Taloudellinen tilanne romahti eron myötä, joten on vaikea keksiä paikkaa, jossa lomaillakaan lasten kanssa, kun kaikki maksaa nykyään niin paljon. Olisi hienoa, jos lahjoittaisit mökkisi jollekin yhdistykselle, joka vuokraisi sitä nimellistä korvausta vastaan vähävaraisille perheille tai yksinäisille. He osaisivat arvostaa paikkaa, ja siitä olisi iloa mahdollisimman monelle.
Kaipaat ympärillesi rakkaita ihmisiä ja haluat kuulua osana "perheeseen". Voisitko mennä mukaan esim. yksinhuoltajaperheiden tapaamisiin ja tutustua siellä ihmisiin. Kenties löytäisit sitä kautta ystäviä ja lapsen, jolle haluaisit perintösi antaa?
Upeaa, että tuollaisia ihmisiä on olemassa. Paljon auringonsäteitä elämääsi! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on sama ongelma kuin palstan alo ittaneella.
Olen naimisissa, mutta vain nimellisesti, sillä mitään puhe- tai muuta yhteyttä meillä ei käytännössä ole. Vaimoni katselee amerikkalaisia ja suomalaisia nyyhkyohjelmia ja syyttelee minua aina elämänsä pilaamisesta, kun meillä ei eletä niin kuin Dallasissa. En juo, en tupakoi, ei ole vieraita naisia, olen liian kiltti (annan kissan istua tuolilla, koska hän on ainoa, joka välittää minusta ja osoittaa sen kehräämällä ja muilla tavoin...)
Vaimoni on saanut voimakastahtoisena ihmisenä tyttäreni suhtautumaan minuun vihamielisesti. Mitään yhteyttä ei ole: ei vierailuja edes lukuisista pyynnöistäni huolimatta, ei puheluihin vastata, ei edes sähköpostiosoitetta anna ....
Ajattelin, että vielä eläessäni lahjoittaisin omaisuuteni johonkin hyvään tarkoitukseen. Eläimet ovat minua lähellä, myös suuret villieläimet, joiden kohtalo on uhattuna. Onko vaihtoehtoja tämän lisäksi?
Omistan monta asuntoa, myös tyttäreni asunnon. Senkin lahjoittaisin pois mieluusti, sillä saahan vuokra-asuntoja aina.
Lapsenlapsia minulla ei ole, vaikka kovasti toivoisin.
Ei ole köyhiä sukulaisia, ei ketään läheistä, joka tarvitsisi apua.
Kun menen kotiini, luikin huoneeseeni kuin lyöty koira, aina valmiina odottamassa uutta iskua. Ja kyllä se joka päivä se tulee vaimoltani suusanallisesti. Murjotusta, ei puhumista neljää sanaa enempää päivässä, paitsi tuo viharyöppy, joka tulee joka kerta, kun hän lähtee ulos.
Eläinsuojeluyhdistykset ja eläinsairaalat. Ihmisille ei kannata antaa rahojaa, hassaa vain elämässäsi kaikki mitä voit, matkustele, hoida terveyttäsi, käy kasvojen kohotuksessa ja hammaslääkärissä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinäisistä yksinäisin kirjoitti:
Minulla on sama ongelma kuin palstan alo ittaneella.
Olen naimisissa, mutta vain nimellisesti, sillä mitään puhe- tai muuta yhteyttä meillä ei käytännössä ole. Vaimoni katselee amerikkalaisia ja suomalaisia nyyhkyohjelmia ja syyttelee minua aina elämänsä pilaamisesta, kun meillä ei eletä niin kuin Dallasissa. En juo, en tupakoi, ei ole vieraita naisia, olen liian kiltti (annan kissan istua tuolilla, koska hän on ainoa, joka välittää minusta ja osoittaa sen kehräämällä ja muilla tavoin...)
Vaimoni on saanut voimakastahtoisena ihmisenä tyttäreni suhtautumaan minuun vihamielisesti. Mitään yhteyttä ei ole: ei vierailuja edes lukuisista pyynnöistäni huolimatta, ei puheluihin vastata, ei edes sähköpostiosoitetta anna ....
Ajattelin, että vielä eläessäni lahjoittaisin omaisuuteni johonkin hyvään tarkoitukseen. Eläimet ovat minua lähellä, myös suuret villieläimet, joiden kohtalo on uhattuna. Onko vaihtoehtoja tämän lisäksi?
Omistan monta asuntoa, myös tyttäreni asunnon. Senkin lahjoittaisin pois mieluusti, sillä saahan vuokra-asuntoja aina.
Lapsenlapsia minulla ei ole, vaikka kovasti toivoisin.
Ei ole köyhiä sukulaisia, ei ketään läheistä, joka tarvitsisi apua.
Kun menen kotiini, luikin huoneeseeni kuin lyöty koira, aina valmiina odottamassa uutta iskua. Ja kyllä se joka päivä se tulee vaimoltani suusanallisesti. Murjotusta, ei puhumista neljää sanaa enempää päivässä, paitsi tuo viharyöppy, joka tulee joka kerta, kun hän lähtee ulos.
Ja tuollasessa liitossa elät, vaikka voisit pitää hauskaa. Uskomatonta saamattomuutta. saat varmasti ainakin rahojesi puolesta uuden puolison loppuelämääs. Heitä tuo kylmä haaska menee.
Ei kuulosta ihan uskottavalta tuo tarina. Laitapa vaimo kirjoittamaan oma versionsa tähän ketjuun. Tuskin tuo ulos lähtiessään vonkuu vain siitä, ettei eletä Dallasissa. Enkä usko siihenkään, että ihan ilman omaa syytäsi tytär ei halua pitää sinuun mitään yhteyttä. Kanna hyvä ihminen rahaa kunnon terapeutille, ja käytä välikäsiä välien korjaamiseen tyttäreesi, jos et itse osaa, tai pyydä heitä selittämään itsellesi, mistä tytär on noin vihainen. Jos olet myymässä asuntoa hänen altaan, vaikutat kylläkin enemmän huuliharppukostajalta kuin lyödyltä koiralta. Et taida ymmärtää omista ilkeistä ja aggressiivisista puolistasi mitään?
Yleensä lähimmäiset mököttävät ja sättivät siksi, että pidättäydyt antamasta heille jotain, mitä he olisivat mielestään sinulta ansainneet. Jos ei puhuta hyvin piheistä ja ahneista ihmisestä, niin on vaikea uskoa, että se pidätelty asia olisi ensisijaisesti rahaa. Toki pihit ihmiset panttaavat yleensä tunteitaan ja rakkauttaan siinä kuin sitten sitä mammonaakin.
Olen hieman samanlaisessa tilanteessa kuin ap eli lapseton. Sairastuttuani jokin aika sitten vakavasti järjestin (juristin kanssa) asiani kuntoon pahimman varalta.
Olen hyvässä hoidossa ja seurannassa, joten voin nyt paremmin. Testamenttiani ei ole tarvis muuttaa, vaikka eläisin vielä 30 vuotta. Siis: itse työlläni ansaitsemani kaiken omaisuuden (lähinnä omakotitalo) saa paikallinen eläinsuojeluyhdistys (on SEY:n jäsen).
Omasta taustastani johtuen kodittomat ja hylätyt ovat aina olleet minulle tärkeitä.
Ilman testamenttia minut perisivät sisar- ja velipuoleni (ja heidän nyt jo aikuiset lapsensa). Kaikilla heillä on kuitenkin vähintään kohtuullinen elintaso, ja perintöjäkin elämää helpottamassa.
Jos teet testamentin yksityishenkilölle, älä sitten missään nimessä kerro kenellekään siitä. Olen nähnyt vierestä miten ihminen voi hassata koko elämänsä ilman mitään kunnianhimoa, kun hän on olettanut saavansa perinnöksi mukavan summan rahaa. Loppujen lopuksi se testamentti sitten vielä peruttiin, eli hän ei saanut senttiäkään. Kenellekään ei tee hyvää tietää saavansa rahaa "ilmaiseksi". Tuskin itsekään haluat kyseisen lapsen toivovan kuolemaasi? =D
Itse olen tehnyt testamentin muutamalle sukulaislapselle (kaikille sisaruksille saman verran, en halua suosia ketään). Mutta olen visusti pitänyt sen salassa ja olen kyllä valmis pistämään testamentin uusiksi, jos he kasvavat yksilöiksi, joille en rahojani halua antaa. Siinä tapauksessa rahani menevät jollekin löytöeläintalolle tai esim. SOS lapsikylälle.
Minä sain lapsettomalta ihmiseltä perinnön. Mitään en etukäteen tiennyt. Täytyy sanoa, että muistan lämmöllä tätä ihmistä (ja hänen kanssaan vietettyä aikaa) .
Rahan käytin itselleni tärkeään asiaan, mikä merkitsi minulle paljon.
Tiina
p.s. Käytännössä tämä ihminen (perhetuttava) oli määrännyt minut ja sisarukseni edunsaajiksi henkivakuutukseensa. Se oli muuten hyvä ratkaisu, mutta nuorin sisarukseni opiskeli sinä vuonna, kun henkivakuutuskorvaus tuli maksuun. Käytännössä hän ei saanut mitään, koska korvaus katsottiin pääomatuloksi, joka vähensi opintotukea. Käytännössä hänen osaltaan tulos oli plus miinus nolla. Se oli harmi, koska opiskelijana hänellä olisi summalla ollut varmasti kaikkein eniten tarvetta; muistaakseni me muut korvauksensaajat kompensoimme siskon tilannetta; koska se tuntui niin väärältä. Lahjaverokynnys ei ylittynyt, kun useampi kompensoi. (itse olin jo työelämässä tuolloin.)
Toisin sanoen; yhteiskunnan tukia, esim opintotukea saava ei välttämättä saa pitää perintöä, koska tukea vähennetään samassa suhteessa. (hyvä neuvonantaja/asianajaja voi auttaa; tosin kaikkea hekään eivät osaa ennakoida/ottaa huomioon.)
Jollekin paikalliselle toimijalle, esim mielenterveysyhdistys, vähävaraisten junioritoiminta, joku missä rahaa tarvitaan.
Kansainvälisillä kasvottomilla mediaseksikkäillä suurjärjestöillä rahaa menee välikäsille ja järjestelemisiin.
Viisainta on auttaa paikallisesti.
jos perijöitä olisi isompi joukko. Joku yksittäinen ihminen kävisi siellä ehkä kerran tai kaksi ja siinä kaikki. Lisäksi yhteisomistuksessa syntyy helposti riitoja tai sitten kukaan ei välitä pitää paikkoja kunnossa.
AP