Haikailetko ikinä lapsetonta elämääsi, tai tunnetko jopa katumusta siitä että hankit lapsia?

vaikka kumpikin lapsi on ollut vaikea, niin silti en kadu heidän saamistaan.

Elämä on näin niiiiiin paljon mukavampaa.

Etukäteen pähkäilin asiaa kuumeisesti monelta eri kannalta, enkä rehellisesti sanottuna ollut ollenkaan varma valinnan (lapsi saa tulla jos on tullakseen) järkevyydestä. Nyt en kaipaa lapsettomasta elämästäni enää muuta kuin korkeintaan pitkään nukuttuja viikonloppuaamuja ;) Ja heräämiseenkin tottuu niin totaalisesti, että edes lapsen ollessa välillä yökylässä en ole osannut nukkua yli yhdeksään...



Eikös se ole aika luonnollista, että lapsen syntymän jälkeen ei enää osaa ajatella elämää ennen lasta? Onneksi :)

Olen niin nuori, että välillä menojalka vipattaa ja tulee oltua lapsellinen, mutta aina kun on jossain käynyt niin on ihanaa palata oman lapsen luokse!

elämä on tässä ja nyt.