Montako vuotta pitää jaksaa seksitöntä suhdetta?

Toinen vuosi jo menossa, kyllä tähän on jo tottunut.

Tähän ikävä kyllä turtuu, pitäis kyllä arvostaa itseä sen verran että saisi lähdetyksi. Kaipaan ihmisen kosketusta, ihan vaikka vain suuteluakin.

Ainakin itselläni 6kk alkaisi tehdä tiukkaa. Välillä on lähellä käyty, mutta välillä on paremminkin.

tällä hetkellä lähes seksitöntä elämää on jatkunut noin kaksi vuotta (ekasta ultrasta alkaen). Saan kyllä haleja ja pusuja, sylikkäinkin joskus ollaan. Seksiä ei vain tipu. Toista lasta toivoisin, joten eroon taitaa suhde kaatua. Ollaan muutama kerta "yritetty" seksiä synnytyksen jälkeen, mutta aika surkeaa oli. Mies suostui vain siksi että valitin seksin puutteesta ja oli kyllä puhdas "suoritus".



Suhde olisi muuten hyvä, vain seksi puuttuu. siksi olen kärvistellyt. Lähinnä kai sen takia, että lapsella olisi isä. Jotenkin olen ajatellut että kun lapsi syksyllä täyttää 2v, niin eroan, jollei muutosta ole näkyvissä.

Ei mitään läheisyyttä.Yhteinen perhe ja arki sujuu hyvin.Kivittää saa mutta,tuli hommattua salarakas.

Melkoista helvettiä oli se aika, mutta siitä selvittiin.



Torjumista torjumisen perään, pahimmillaan viikkoja melkein kokonaan ilman unta, kun otti niin päähän.



Sen jälkeen aloimme yrittämään lasta ja kävi ilmi, ettei se olekaan ihan yksinkertaista (mahdollista, mutta ei helppoa) ja nyt on sitten saanut mahtavaa seksiä kohta pari vuotta, joka päivä, pitkin kämppää, parhaimmillaan monta kertaa päivässä - ja yössä - tällä hetkellä ei edes vituta, että itse 'päämäärä', lapsen saaminen on hankalaa.



Olen tehnyt kaikkeni, että itse rakastelu on vaimolle niin nautinnollista kuin vain mahdollista, että hän jäisi siihen jollain tapaa 'koukkuun', mutta väkisinkin pelottaa, miten mahtaa käydä, kun se taapero sieltä sitten joskus maailmaan tulee.



Mutta senkin kestää, kun toinen on kuitenkin muilta osin täydellinen kumppani.



Btw. Ihmetyttää ja vähän ärsyttääkin täällä olevat ketjut, joissa on melko yleinen mielipide, että jos mies ei anna, niin nainen on oikeutettu lähtemään vieraisiin - toiseen suuntaan tämä ei tietenkään sitten enää toimi.

VUOSIA ilman suutelua, seksiä ja kosketusta? Huhhuh, tuntuu niin oudolta.

Mä en ole miestäni jättämässä enkä pettämässä, kestän vaan. Kahdeksan vuotta sitten alkoi seksielämä nuupahtaa, siitä pikkuhiljaa edettiin siihen että seksiä oli kerran kuussa, sitten harvemmin, nykyään jos on jotain onnetonta yritelmää kerran puoleen vuoteen niin rasti seinään.



Meillä on kyllä läheisyyttä, mies tykkää halailla ja pussailla. Tykkään mäkin mutta mulle se ei riitä... Tai no, sitä on vuosien saatossa jotenkin tukahduttanut oman seksuaalisuutensa ettei pää hajoaisi aivan täysin.

miten ihmiset jaksaa tuollaisissa suhteissa. VUOSIA ilman suutelua, seksiä ja kosketusta? Huhhuh, tuntuu niin oudolta.

No onhan sitä vähän suutelua ja kosketusta, mua ei vaan se nainen enää kiinnosta muussa kuin älyllisessä mielessä ja onhan se mukavampaa kuin olla yksin. Erinomainen ja taitava äiti.

Jättääköhän se minut kohta? Olisihan se aika yllätys, just on jäämässä osa-aikaiseksi töistä ja osin siis elätikseni, joten ei kuulosta olevan lähdössä.

Jos jättää, niin minkäpä minä sille voin. En usko kumminkaan voivani kenenkään kanssa kahta vuotta pitempään innostuneesti harrastaa sukupuolihommia, kiinnostus loppuu. En kyllä jaksa juosta vieraissakaan, tulee vielä hiki.

Elämässä on niin paljon tärkeämpiä asioita kuten yleensä järjissään pysyminen ja stressistä sekä työssä että pienen lapsen kanssa kotona selviäminen.

Btw. Ihmetyttää ja vähän ärsyttääkin täällä olevat ketjut, joissa on melko yleinen mielipide, että jos mies ei anna, niin nainen on oikeutettu lähtemään vieraisiin - toiseen suuntaan tämä ei tietenkään sitten enää toimi.

Miehet eivät vaan ole niin avuttomia, että kyselisivät keskustelupalstoilta oikeutusta käymään vieraissa. Kato omatunto sallii muutenkin pikku kiksautusjuksautuksen.

Tuon parin vuoden tauon jälkeen, melkein kuin olisi joutunut opettelemaan koko homman uudestaan - ensimmäisinä kertoina se tuntui enemmän "velvollisuudelta" jopa minulle, joka sitä olin pitkään vongannut, mutta pikkuhiljaa homma muuttui nautinnollisemmaksi ja nautinnollisemmaksi ja nyt ei pysty pitämään näppejä irti toisesta hetkeäkään (eikä tällä kertaa onneksi tarvitsekaan).



Suosittelen oikeasti tekemään paljon töitä sen eteen, että myös se seksuaalinen yhteys löytyy uudestaan - on nimittäin tällä hetkellä oman pään sisältö sen verran paremmassa jamassa mitä tuon tauon aikana.



Tuo on oikeasti hajottavaa sille toiselle osapuolelle, oli mies tai nainen.



t. 7

Sanoisin että hajottavaa on joo kun seksielämä on tuota kahdesti vuodessa jotain -tasoa ja itse on alle kolmekymppinen nainen.

Miehet eivät vaan ole niin avuttomia, että kyselisivät keskustelupalstoilta oikeutusta käymään vieraissa. Kato omatunto sallii muutenkin pikku kiksautusjuksautuksen.

En väitä, etteikö noin tapahtuisi, mutta veikkaan silti, että aika moni (suurin osa) tietää tekevänsä väärin - ei pidä pettämistä oikeutettuna.