Mitä olet oivaltanut vanhemmuudesta tai lastenkasvatuksesta? Jaa viisauttasi!

rakkauden ja hellyydenosoituksia ei voi olla liikaa.



Lapsemme ovat täydellisiä juuri sellaisina kuin ovat.



Aika menee niin nopeasti! Päivät on joskus pitkiä, mutta vuodet vaihtuvat nopeasti.

turha syyttää koulua, yhteiskuntaa tms. kun tulee vaikeuksia.



Pitäkää huolta lapsistanne myös siinä vaiheessa kun lähestyvät murrosikää. Myös "isot" pojat tarvitsevät läheisyyttä. Vaikka saattavat pyristellä, niin naamasta näkee että kivaa oli. Mutta ei kavereiden nähden :)



Aikaa et voi koskaan antaa liikaa. Pitää olla AIDOSTI kiinnostunut lapsesta ja hänelle tärkeistä asioista.



Lapsi ei kasva kasvattamatta!



Olis niin paljon lisättävää, mutta pakko rientää töihin....



Lempiaihe :D

Arvosta lastasi, anna hänen tietää se että hyväksyt hänet "vikoineen". Moni ongelma aikuisena johtuu siitä että lapsi ei ole kokenut hyväksyntää vanhempien taholta. Sitä etsitään aikuisena kuka miten ja mistä, yleensä vääristä paikoista.



Älä toista vanhempiesi virheitä vaan katkaise ketju!!

Valitettavasti. Lapset ovat erilaisia, ja heidän kanssaan on käytettävä niitä keinoja, jotka kullekin sopivat. Tämä näyttää lapsen näkökulmasta epäreilulta.



Aika korjaa monet rasittavat asiat ilman, että niihin kummemmin puuttuu.



Kannattaa valita taistelut: mitkä ovat tärkeitä asioita, joista ei jousteta, ja mitä voidaan katsoa läpi sormien.



Rakkautta tarvitsee eniten silloin, kun sitä vähiten ansaitsee. Vanha oppi, mutta pitää paikkansa.



Ennakoi ja vältä ongelmatilanteita (en nyt tarkoita kurlaammista kuitenkaan...) sen sijaan, että laiskottelisit ja sitten rankaisisit jälkikäteen.

se, että mitä useampi lapsi minulle on tullut (neljä lasta kaikkiaan) ja mitä isommiksi he ovat kasvaneet = mitä pidempään vanhemmuuttani on jatkunut, sitä vähemmän 'tiedän' yhtään mistään mitään. ts. joku 'juttu' toimii jollekin mutta toiselle ei lainkaan eli jokainen ihminen, niin lapsi kuin aikuinenkin on yksilö ja asiat muuttuvat ajassa tilanteittain.



Tämä konkretisoitui, kun yksi ystäväni, jolla on yksi lapsi kysyi minulta 'Kun sulla on kokemusta noin monesta lapsesta, niin miten olet ratkaissut...?' Ei siihen muuta voinut sanoa, kuin 'En tiedä mikä teillä toimii, kun meillä yhdellä on toiminut X ja toisella Y ja kolmannella ei mikään.'