Miten eroon imetyspettymyksestä?

Ehkä se todella jää pienenä ajatuksena taustalle aina. Mutta en minä sitä enää juuri ajattele. Minulla oli vähän sama juttu, lapsi joutui lastensairaalaan ja itse sain runsaastiantibioottje kuukauden ajan. Lapsella epäiltiin myös allergiaa ja suositeltiin peptidituttelia. Lopulta 2 kk iässä vauva sai terveen paperit, mutta pumppaamalla en saanut maitoa tulemaan. Mies ja neuvola lohduttelivat mua, ja lopulta päätin vain olla jossittelematta. Aina ei mee ihan niin kuin haluaa. Mielummin nautin vauvan kanssa olosta. ilman syyllisyyden tunteita.

Jos maitoa tulee, saat kyllä maidontuotannon uudelleen aktivoitua vaikka mihin mittoihin, jos vaan jaksat harjoitella. Siihen en ota kantaa, jaksatko, kun en sitä tiedä mutta itse tiedät. Minäkin olen kaksosten äiti ja tarinani on jotakuinkin samanlainen kuin sinun, mutta kaksoset ovat vasta parikuisia ja uskon, että vielä pääsen tästä täysimetyksellekin, nyt se on sellainen sekoitus pumppausta ja osaimetystä.

on pari ihodiagnoosia, ja ihoni ei kerta kaikkiaan kestänyt imetystä, kokeilin kaikki kortisonittomat voiteet, rintakumit, lypsämiset, kaikki konstit... oli vielä siitepölykausi ja ihoni suunnilleen räjähti käsiin... ei vauvan suuhun voinut verta eikä kortisoniakaan laittaa, joten imetys loppui melko alkuunsa



aikansa se harmitti, mutta nyt kun lapsi on 10 v. terve, allergiaton, terveihoinen, pitkä ja upea, niin ei harmita enää yhtään :)

Meidän tehtävämme on auttaa myös imetyspettymyksissä. Valtakunnallinen puhelin 041 528 5582, tai sitten googlaamalla oman kaupunkisi imetystukiryhmä.



t imetystukiäiti

Kyllä meitä imettämättömiä äitejä on paljon! Minusta olisi hyvä, jos neuvolassa sanottaisiin suoraan, että on aika yleistä, että ennenaikaisen vauvan imetys tyssää. Minunkin vauvani syntyi 6 viikkoa etuajassa. Sama juttu, eli pullosta oli alkuun pakko antaa maitoa heikolle vauvalle.



Hyvä, ettet uuvuttanut itseäsi pumppaamalla! Minä uuvutin, kun ajattelin, että vauva joskus oppii vielä rinnalle. Pumppasin lähes 5 kk ja olin sen jälkeen ihan loppuunpalanut. Sairastuin samalla masennukseen, ja se jos mikä oli huono homma lapsen kannalta. Vasta nyt alan parantua, kun lapsi on 9 kk. Toipuminen alkoi pikkuhiljaa silloin kun lopetin pumppaamisen ja sain lepoa.



Lopeta sinäkin murehtiminen. Kaksosten kanssa on tuplavaikeaa ja itse en varmaan olisi edes yrittänyt tilanteessasi. Yritä alkaa nauttia lapsistasi, sillä se on sinun oikeutesi. Minä nautin vauvastani nyt suunnattomasti.



Ja hei, aika parantaa haavat. Kun vauvat kasvavat ja alkavat syödä kiinteitä, ei imettämättömyys enää paina niin kovasti. Ja kun alat olla lähempänä vuotta, et enää ole ainoa, joka ei imetä. Monihan lopettaa ennen täyttä vuotta. Itseäni helpotti ajattelu, että aina elämässä eivät asiat mene halutulla tavalla. Hyväksyin, että olin yrittänyt kaikkeni, mutta imetys ei vain lähtenyt käyntiin. Ajattelin, että onneksi lapsi on terve, sillä kyllähän imettämättömyys on aika pieni murhe sen rinnalla, että lapsi olisi sairas. Ja jollekin syntyy myös sairaita lapsia.



Oikeasti, uskoa minua. Kyllä se siitä. Itse ajattelin myös, etten koskaan toivu pettymyksestä, mutta niin vaan toivuin. Nyt ihmettelen, miksi tein imetyksestä niin suuren asian. Seuraavan vauvan kanssa otan rennommin. Jos imetys ei kohtuuvaivalla lähde käyntiin, annan olla. Mielenterveyttä ei kannata asian edessä uhrata. Vauvojen hyvinvointia on katsottava isompana kuviona, johon vaikuttavat monet seikat, ravinnon ja imetyksen edelle menee terve varhainen vuorovaikutus. Miten sellaisen voisi rakentaa, jos äiti on uupunut.

Itselläni on takana kaksi imetyspettymystä. Syitä en ala tässä tarkemmin erittelemään, mutta tosi kova pala oli epäonnistua asiassa, jota kuitenkin pidin niin luonnollisena.



Nyt kuopukseni on 1,5-vuotias, eikä asian ajatteleminen enää tee kipeää. Imetys ei ole äitiyden mittari.



Nauti vauvoistasi!

Kun lapsesi ovat vähän vanhempia, ei imetys ole enää mielessä koko aikaa, elämään tulee muutakin. Synnytyksestäsi on myös vielä niin vähän aikaa, että voit olla alakuloinen ja herkkä, kenties vähän masentunutkin.



Minä kuulun siihen pieneen vähemmistöön, jonka maito ei nouse luontaisesti ollenkaan. Maitoa ei siis tule vähän, vaan sitä ei tule tipan tippaa. Maidon nostaminen lääkkeillä+jatkuvalla pumppaamisella ja imettämisellä on uuvuttavaa touhua. En ole onnistunut imettämään lapsiani kuin muutaman viikon, ja maitoahan he eivät ole saaneet kuin muutamia millejä päivässä. Imetyksen epäonnistuminen on ollut iso juttu, pettymys on lievä sana kuvaamaan sitä. Olen tuntenut itseni täysin epäonnistuneeksi äitinä, kun en ole onnistunut tässä luonnollisessa asiassa.



Aika kuitenkin aina auttaa, ja mitä vanhemmaksi lapset tulevat, sen kaukaisemmilta vauvavuoden asiat tuntuvat, myös ne pettymykset.



Kaikkea hyvää sinulle ap. Ei kukaan meistä ole kaikkivoipa, eikä kaikkeen voi vaikuttaa. Teillä on ollut kaikilla vähän hankalaa, ja olette selvinneet siitä hienosti. Lasten kanssa elämisessä eteen tulee paljon asioita, joita ei voi muuttaa vaikka antaisi mitä tahansa että lapsille voisi tarjota vain parasta ja täydellistä hoivaa, turvaa ja terveyttä.

terveitä lapsia voi kasvaa korvikkeellakin ihan hyvin. LÄhipiirissä on näitä. Itse koin pettymyksen esikoisen kanssa ja kova pala se oli. Silti jos joskus tulee lisää lapsia, saattat onnistua helpostikin. Imetys ei ole hyvän äitiyden mitta. Ymmärrän sinua, koska olen saman kokenut, mutta olisi hyvä päästää mahdollisimman pian irti tuosta pettymyksestä (minä en tehnyt niin), varsinkin jos meinaa viedä ilon äitiydestä. Vai naamioituuko väsymys ja uupumus kahden lapsen hoidosta niin, että pettymys imetyksen suhteen nousee liian isoksi asiaksi? Se että rakastat lapsiasi ja hoidat heitä japuuhaat heidän kanssa on heille tosi tärkeää ja sen sinä pystyt tekemään. Etkös pian jo anna muuta ruokaa, keskity siihen? Hyvää jatkoa

hormoneista sekaisin, mutta elämässä on paljon asioita mistä on luovuttava ja vaan surtava pois. Joskus ne on jopa koti, terveys, kumppani, läheinen. Sure ja suhteuta sitten se mistä jouduit luopumaan; omasta mielikvastasi siihen miten äitiys menee. Kiinnitä huomiosi siihen kaikeen mikä on hienosti. Kuten vauvat. Sellaisia surupistoksia siitä mitä ei ymmärtänyt, osannut, saanut tms lasten milloin missäkin vaiheessa tulee, elämä on epätäydellistä ja siksi kannattaa surra pois se mitä tivoi muttei saanut ja keskittää kaikki energia huomaamaan se hyvä mikä on. Kun lapset kasvaa saatat taas huomata ettet osannutkaan ttoteuttaa jotain mitä unelmoit- ja silti kaikki on hyvin... tai ainakin kohtuullisesti. Ja jokainen päivä on uusi, hieno hetki... ei kannata tuhlata menneiden suremiseen- joskus voi tulla sekin suru joka valtaa kaiken.

et luultavasti sure lyhyttä äidinmaidon antamisaikaa enää ollenkaan niin paljon. Minullakin meni toisen lapsen imetys puihin juuri keskosuuden vuoksi. Hän ei osannut imeä pitkään aikaan, oli nenämahaletkun varassa pari kuukautta. Sitten kun hän alkoi oppia syömään itse, hän oppi tuttipullotavan, koska oli sairaalassa enkä voinut imettää häntä aina kun hänellä oli nälkä. Minun piti olla myös kotona vanhemman lapsen kanssa. Pumppasin maitoa muutaman kuukauden. Ajattele mieluummin niin päin, että on hienoa, kun vauvasi saivat äidinmaitoa edes ne tärkeät ensimmäiset viikot! Kaikkien vauvat eivät saa senkään vertaa. Ja korvike on myös aivan hyvä ravinto vauvalle. Nyt kun tämä keskoslapseni on 1,5v, en enää sure imetyksen jäämistä juuri ollenkaan. Lapsi on kasvanut hyvin ilmankin.

ei se imetys ole mikään rakkauden merkki, sun lapset ovat saaneet selvästi rakastavan ja huolehtivan äidin! Älä siis murehdi siellä, eihän kaikki mee muutenkaan niin kuin aiemmin ois ajatellut esim. just synnytyksissä tai muissa asioissa. Äitiys ja siihen liittyvät jutut on niin vahvoja asioita ja niistä voi itselläkin olla niin kovat mielipiteet kuinka sitten itse tekee omien lasten kanssa että pettymys voi olla kova kun asia ei menekään niin kuin on suunnitellut.



Soita toki imetystukihenkilölle, se vois sua auttaa paremmin :)

kaikille ihanista ja rohkaisevista kirjoituksista! Taidanpa tosiaan ottaa vielä yhteyttä imetystukihenkilöön.



ap

Älä stressaa! Itselläni oli sellainen tilanne, että esikoiseni syntyi rv35 ja joutui synnyttyään lasten teholle. Ei jaksanut imeä ollenkaan ja verensokeri oli matala. Asiaa vaikeutti vielä se, että mulla on todella matalat rinnanpäät, nänni melkein vetäytynyt kokonaan sisäänpäin. Ei niistä vauva saanut otetta ollenkaan. Itse pumppasin pulloon kaiken sen mikä irtosi ja korviketta lisäksi. Pääasia, että lapsi kasvaa ja painoa tulee.

Ja kaikissa on ollut samaa kuin sinulla, no ei kaksosia ja ennenaikasena syntyneitä mutta maito on aina noussut vasta kotona.



Määrää saa aina nostettua ja siinä menee varsinkin esikoisen kohdalla parikin kuukautta ennenkö imetys toimii pahemmin imetysasentoa ja -otetta hakiessa. Puhumattakaan että määrä on sellainen passeli määrä (ennenkö jälleen lapsi tilaa maitoa lisää).



Sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa (kuten muillakaan jotka imettää) että sitä rintaa käytetään että maitoa tulee.



Riittävästi nestettä ja hyvää ravintoa sinulle, koita pitää imetystilanne mukavana. Ja miettiä mikä on sinun ja lapsiesi tapa olla vierelläsi, lähellä/nukkua vuorollaan kun toinen syö.



Jos tahdot imettää niin rintaa PITÄÄ stimuloida usein (ajalla ei ole väliä) mutta esim. puolentunnin välein ja pumppua on hyvä käyttää jos lapset nukkuu.

Anna ensin rintaa ja lapsi syö siitä minkä ottaa ja sitten korviketta.



Tee päivistä sellainen että sinulla on aikaa imettää, eikä pidä imurointia tai pyykkiä ajatella.

Onko lähellä sukua joka voisi auttaa? Ystäviä? Lapsien kummeja?

Tee valtaosa siivoamisesta ja ruuasta kun mies on kotona tai pyydä siihen ylimääräsiä käsiä!

Vaikka kerran viikossa siivooja useammaksi tunniksi jynssäämään paikkoja (juu, maksaahan se muutaman kympin mutta verotus!!).



Tee kerralla ruokaa enempi tai tee ruokaa josta saat tehtyä helposti toiselle ruokailulle, käytä pakastinta.

Aloita seuraavan päivän ruuat illalla esivalmistelulla: perunat likoo mielellään kattilassa kuorittuna/pestynä vedessä valmiina. Ei tartte kuin levy laittaa päälle.

Keitä pussillinen kerralla, siinä on keitettyä ekalle kierrokselle. Muusia toiselle ja kolmannelle kerralle jämät uuniinvuokaan vaikka soselaatikkoon.



Ei sun tartte stressata imetystä muttei se tarkoita ettei voi silloin imettää!!



Helpota elämää ja imetä. Määrää kuuluu lisätä maidontuotannossa, ei sillä määrällä joka sairaalassa tulee kuulukaan pärjätä koko imetysaikaa.



Vähänen imetysmäärä selviää vasta siinä kun lapsi ei tee pissaa. Kasvukäyriäkin katsellaan negatiivisena pitkään.

Mutta anna toki korviketta; minäkin olen antanut kaikille lapsilleni ja silti kasteen jälkeen alkanut luovuttaa maitoa kun pakkanen pikkuhiljaa täyttyy. ;)



Eli sä jatkat tilateesta jossa olet NYT. Et ajattele aikaa joka on mennyt.

Minusta sinulla voi ihan hyvin olla pitkäkin imetysaika EDESSÄ yhä, jos vaan käytät rintoja.



Ja mitä tulee taas omiin tyyleihin niin ne on vaihdelleet paljon. Yhtäkin lasta imettelin liki töihin paluuseen saakka. 2 kertaa päivässä oli meidän tapa, muuten lapsi söi korviketta ja tavallista ruokaa.



Ei kukaan tule sinulle sanomaan MITEN teidän pitää toimia.

Kyllä meitä samantyylisesti kokeneita on paljon, et ole ainoa. Ja kokemuksesta voin sanoa, että meitä äitejä vaivaa lopun elämäämme jonkinlainen haikea syyllisyys, kun vauva on pieni vain niin vähän aikaa ja kun niistä hetkistä ei saa pidettyä kiinni...