au pairit lontoossa

Älkää nyt viitsikö aikuiset naiset ja haukutte teitä 30 vuotta nuorempia teinejä. Itse tunnen yhden näistä aupareista,ja hän on todella ihana ja symppis. Turhaa te kitisette-ihan varmasti olette itse olleet yhtä meneviä nuoreja neitejä. 

Tulee mieleen omat auppariajat, tosin eri maassa, pallon toisella puolen. Lähdin sinne 20-vuotiaana, täysin paikalliseen perheeseen. Tein virheen siinä, että valitsin paikaksi pikkukaupungin (n. 200 km suurempaan), jossa ei ollut oikeasti yhtään mitään tekemistä. Lähimpiin kauppoihinkin päästäkseen olisi tarvinnut autoa, enkä saanut ajaa. Lähipuistossa ei ollut koskaan ketään muita leikkimässä ja olin vastuussa lapsista (5- ja 1-vuotiaat) 10 h/päivä. Mulle oltiin luvattu, että saan käyttää perheen tietokonetta, eikä tarvinnut ottaa omaa mukaan. No, iltaisin jompikumpi vanhemmista istui aina koneella ja äiti teki vielä kakkosduuniaan siinä. Lasten päikkäreiden aikaan siis joskus kerkesi siihen istahtamaan ja eihän siellä aikaerosta johtuen ollut ketään suomikaveria paikalla.

Silloin ei vielä ollut älypuhelimia kuin muutamalla harvalla ja whatsappia ja tablettia ei oltu keksittykään. Ei voinut hirveästi kotiin tai kavereille soitella tai tekstailla. Joskus viikonloppuisin pääsin isompaan kaupunkiin visiitille ja netin kautta olin löytänyt muutamat muut suomiaupairit sieltä. Voin kertoa, että oli aika ankeeta.

Minusta on hassua, että nämä itkee ikäväänsä jo viikon-parin jälkeen ja sitä, ettei Lontoossa olisi tekemistä iltaisin. Mä sinnittelin siellä pikkukaupungin perheessä sen vajaa 3 kk, kunnes kummatkin osapuolet tultiin siihen tulokseen, että mun on parempi lähteä muualle. Jos olisin ollut sen alunperin sovitut 5 kk, niin pääni olisi varmaan räjähtänyt.

En hakenut enää aupairin hommiin, vaan sain baaritöitä ja se oli parempi ratkaisu. Vaikka aupairius kuulostaa helpolta, se ei sitä todellakaan ole ja pyytäisin kyllä sellaisiksi haluavia harkitsemaan tarkkaan. Monessa tapauksessa parempi vaihtoehto olisi vain kerätä ensin tarpeeksi paljon rahaa kotisuomessa ja sitten matkustaa maahan x ja hakea paikanpäällä jotain helpompaa duunia, esimerkkinä juuri vaikka baarihommat.

Onkohan näillä blogeja kellään? :) Anna on todella sympaattinen, mutta muut on aika rasittavia.

Monikohan näistä kritisoijista on itse ollut au paina? Luulen, ettei kovinkaan moni. Itse menin 18 vuotiaana juurikin Lontooseen ja voin kertoa, että aina ei ollut hauskaa. Yllättävän rankkaa se voi olla kun kotoa ensimmäistä kertaa lähtee. Kulttuuri, kieli, ihmiset, ympäristö, ruoka, kaikki on ihan uutta ja erilaista. Minulla oli sentään se helpotus, että lähdin parin kaverin kanssa yhtäaikaa ja asuivat kävelymatkan päässä, eli yksin ei tarvinnut ikävissään olla, mutta siitä huolimatta sanoisin, että ensimmäinen puoli vuotta oli rankaa. Ymmärrystä mamma hyvät! Ymmärrän kyllä, että voi olla vaikea kuvitella ja ymmärtää. Mutta silloin ei mielestäni tarvi toisia arvostellakaan.

Mielestäni jasmiinasta ja mirasta näkee molemmista suoraa, että ei ole missään vaihessa ollut unelma olla au pairi vaan mennä lontooseen. Jasmiina on teennäinen, just sellanen perus kikattava pikkulikka joka ei välitä muista kuin itsestään ja Mira taas on pelkästään bilettäjä. Tyyppiä ei kiinnosta mikään muu kun baareissa kiertäminen ja sekoilu

Mua pelottaa toi Hillan poikaystävä.. Vaikuttaa siltä, että oarin vuoden päästä Hilla istuu kämpässään nyrkin ja hellan välissä, kun poikaystävä on kieltänyt kaiken sosiaalisen elämän.. Kauhea kontrolloija, mutta sentään itse myöntää sen! Hilla on myös juuri vähän sen luontoinen, että jää tuollaiseen suhteeseen.

Alkoi telkassa tänään. Hilla vaikutti tosi lapselliselta. Miran lausunnot oli vähän Joo.. Mix tosiaan lähtee au-pairiksi kun bailaaminen kiinnostaa eniten.

Alkoi telkassa tänään. Hilla vaikutti tosi lapselliselta. Miran lausunnot oli vähän Joo.. Mix tosiaan lähtee au-pairiksi kun bailaaminen kiinnostaa eniten.

Saavat kyllä aupairin homman kuulostamaan hirveen rankalta ja vaikeelta, vaikka onkai se juurikin siitä perheestä kiinni. Itse olin onnekas ja viihdyin 12 kk juurikin Lontoossa, joten aika kummaa että itketään silmät päästä 4 kuukauden takia... Jos sinne lähtee pelkän lasten hoidon takia niin aika rankkaa tulee olemaan.

En ole koskaan ollut au-pairina, mutta ymmärrystä tyttöjä kohtaan heruu kyllä. Olin itse 18-vuotias kun muutin yksin uuteen kaupunkiin satojen kilometrien päähän. Tämä oli siis vielä Suomen sisällä ja pääsin käymään vanhemmilla viikonloppuisin. Silti shokki oli suuri ja kesti sopeutua! Mitähän siitä olisi tullut, jos tällainen ujo meikäläinen olisi päättänytkin lähteä Lontooseen.. Vieras maa, kulttuuri, kieli, kaikki ihan uutta ja vielä vastuussa vieraista lapsista.

Olen tosin katsonut vasta yhden jakson niin mielipiteeni perustan siihen :).

Perjantaina tulee lisää jaksoa Areenalle.

Mä oon tykännyt. Hilla on hyvä lapsien kanssa, mutta vähän reppana. Mirasta en haluu edes puhua. Anna on kanssa hyvä lapsien kanssa ja Jasu on aivan mielettömän kaunis. Jasua ei hirveesti oo näytetty sen lapsen kanssa, joten siitä en juuri osaa sanoa :)

En ole katsonut kuin tämä illan jakson telkkarista, mutta paikallislehdestä luin jutun Hillasta, jossa kertoi että juttuja vähän väritettiinn esim riidat poikaystävän kanssa oli suurenneltuja.

Menin 17-vuotiaana au pairiksi eteläenglantiin paikkakunnalle, jossa ei ollut au paireja tai muita suomalaisia. Se oli rankkaa se :) Mutta kasvattava ja hyvä kokemus! Ja hyvä kielitaito palkaksi siitä. Vapaa-aika kului reissaamalla junalla ristiin rastiin ja tutustumalla eri kaupunkien nähtävyyksiin, eteläenglannin kartanoihin, katedraaleihin, museoihin, puistoihin ja puutarhoihin. OIkein avartavaa! Perhekin oli loistava!

En ymmarra ollenkaan tata porukkaa jotka arvostelee noita tyttoja taalla. Itse olen muuttanut Lontooseen 18-vuotiaana, ja yha olen taalla, 20 v. jalkeen, mutta voin sanoa etta alku oli yhta itkua ja hampaiden kiristelya. Kaikkein vaikeimmaksi ajan teki justiin se etta oli tuolloin poikaystava Suomessa. En oo toiminut au pairina itse mutta jo pelkastaan se, etta joutui asumaan vieraan kamppiksen kanssa oli minulle vaikeaa. Puhumattakaan sitten vieraasta PERHEESTA joilla on omat tapansa. En siis ymmarra ollenkaan tata kritiikkia naita tyttoja kohtaan...Jotenkin naen itseni kaikissa naissa nuorissa....kauniita, avoimia, hauskoja tyttoja ja mahtava ohjelma joka onneksi nakyy taalla ulkomailla myos!  :D

Up

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 06:20"]

En tajua miksi Mira yrittää etsiä työtä au pairina? Selkeesti ei ole sen juttu ollenkaan. Miksi ei mene vaikka johonkin baariin tai ravintolaan töihin tms. mihin nyt on helppo päästä?

[/quote]

Mä ihmettelen ihan samaa!!!

Huomaa että nää kitisijät täällä ovat kaikki jotain riihimäkeläisiä joiden suurin seikkailu on käydä junalla helsingissä. Itse lähdin fiksuna ja kypsänä 19-vuotiaana manchesteriin au-pairiksi ja itkin kuin pikkuvauva ekan puoli vuotta. Oli ikävä, ei ollut kavereita, en yhtäkkiä tuntunut enää osaavan kieltäkään. Au perheen vanhempien odotukset oli kovat ja se duuni oikeasti tuntuisilloin tosi raskaalta, vaikka nyt kun olen itse äiti en voisi kuvitella niiden kotitöiden kovin rankkoja olevan. Helppo huudella kun ei ole itse nuorena ja epävarmana hypännyt tuntemattomaan. Nuorena tekee tyhmiä asioita, kuten vaikka lähtee auppariksi väärin motiivein. Näin se menee. Näin se elämä opettaa ja koulii, ei se siellä kotisohvalla mitään opeta.

Eihän me tiedetä, onko Mira lähtenyt perheestä samana päivänä. Ohjelmatotuus ei ole aina oikea totuus.

Omg, vauvakuume!