Miksi naisille on niin tärkeää, että PUHUTAAN TUNTEISTA?!

Olen nainen, mutta minulla on ilmeisesti sellainen perinteisen miesmäinen suhtautuminen tunteista puhumiseen. En siis juuri niistä puhu. En kaipaa ollenkaan tunteiden "purkamista" ulospäin sanoina, mulle riittää että tunnen tunteeni sisäisesti täysin eikä niistä puhuminen minua mitenkään helpota. Puhun tunteista vain sen verran kuin käytännön kannalta pitää, esim. toki sanon vaikka että minua ärsyttää ettei mies oma-aloitteisesti koskaan vie roskia jos näin on, mutta ei minua mitenkään alkaisi hyödyttää jäädä enempää lätisemään siitä miltä minusta tarkkaan ottaen tuntuu. Pyrin siihen että ärsyttävään tilanteeseen tulee käytännön tason muutos, en mihinkään omien tunteiden purkamiseen.

Minä en muuten myös vatvo tunteitani. Elän aika lailla hetkessä ja unohdan asiat sitä mukaa kun ne menee ohi. Toki jos tunteita vatvoo, niin silloin varmaan ne voi patoutuakin sisään. Mutta kun ne koko ajan tulee ja menee jälkiä jättämättä niin ei niistä niin kauheasti ole kaipuuta puhuskella. Vain silloin kun haluaa käytännön muutosta johonkin asiaan, toki, mutta muuten ei ole mitään kaipuuta.

ymmärtämään, että muilla ihmisillä voi olla suuriakin tarpeita puhua omista tunteistaan?

Psykoterapiahan on tunteista puhumista, ja sen vaikutuksia on todistettu myös neurologisessa tutkimuksessa, joten tunteista puhumisen hyötyjä on todistettu myös luonnontieteellisesti.

Niitä tyhjänpuhujia on kyllä nähty, mutta teot on jääneet kovin puolitiehen. Mulle ehdottomasti ne miehen teot ja huomioiminen arjessa on tärkeämpiä kuin alituinen tunteista höpöttäminen. Toki on se mukava kuulla aika-ajoin mitä mies tuntee, kuten myös itse kertoa.

ymmärtämään, että muilla ihmisillä voi olla suuriakin tarpeita puhua omista tunteistaan?

Psykoterapiahan on tunteista puhumista, ja sen vaikutuksia on todistettu myös neurologisessa tutkimuksessa, joten tunteista puhumisen hyötyjä on todistettu myös luonnontieteellisesti.

valitsen vaan itse kumppaneikseni sellaisia joilla ei kovin vahvaa moista tarvetta ole. Olen joskus seurustellut vuoden kanssa todella kovan tunnepuhujan kanssa ja kyllä se rankkaa oli. Häntä ärsytti minun "ratkaisukeskeisyyteni" kun minusta ongelmatilanteet pitää ratkaista eikä puhua niistä vaan, ja minua ärsytti hänen saamaton tunne-elämänsä kimpussa pyöriminen kun oikeasti pitäisi muuttaa minusta olosuhteita jotka ne tuntemukset aiheuttaa (silloin kun voi).

Se taas onko puhumisesta hyötyä vai ei, tutkimustieto näyttää siltä että toisille on ja toisille ei. Varmasti siis niiden jotka kokevat siitä hyötyä, kannattaa puhua, mutta niiden jotka ei, ei kannata asiasta stressata.

No auttaako tämä ketju sua yhtään ymmärtämään, että muilla ihmisillä voi olla suuriakin tarpeita puhua omista tunteistaan?

Ymmärrän kyllä, että joillain ihmisillä - yleensä naisilla - on suuria tarpeita puhua tunteistaan, mutta en ymmärrä että miksi? Jos on paha olla, niin joo silloin puhuminen ja jakaminen auttaa, mutta jos kaikki on hyvin ja toisesta kovasti välittää, niin miksi sitä pitäisi olla koko ajan sanoilla vakuuttamassa? Onko kyse naisten huonosta itsetunnosta ja pelosta? Eikö naiset osaa tulkita miesten tekoja kiintymyksen osoituksena vai missä viiraa? ap

Joku mies voi ajatella että se kun hän leikkaa ruohon tai imuroi on rakkaudenosoitus jos ajattelee ettei naisensa tarvitse tehdä tällaisia hommia, mutta nainen saattaa ajatella että ne ovat vain normaalia kotitöiden tekemistä. Nainen saattaa mielestään osoittaa rakkauttaan vaikka laittamalla miehelle ruuan lautaselle valmiiksi, miehestä se voi olla ärsyttävää paapomista.

No auttaako tämä ketju sua yhtään ymmärtämään, että muilla ihmisillä voi olla suuriakin tarpeita puhua omista tunteistaan?

Ymmärrän kyllä, että joillain ihmisillä - yleensä naisilla - on suuria tarpeita puhua tunteistaan, mutta en ymmärrä että miksi? Jos on paha olla, niin joo silloin puhuminen ja jakaminen auttaa, mutta jos kaikki on hyvin ja toisesta kovasti välittää, niin miksi sitä pitäisi olla koko ajan sanoilla vakuuttamassa? Onko kyse naisten huonosta itsetunnosta ja pelosta? Eikö naiset osaa tulkita miesten tekoja kiintymyksen osoituksena vai missä viiraa? ap

ole tätä koskaan käsittänyt.

Mutta toisaalta, kuten moni muukin tässä ketjussa, mäkin toivon, että mies kehuisi mua aina joskus (minäkin kehun häntä). Ja sitten joskus mä luulen tajunneeni jotain olennaista omista ongelmistani, reaktiotavoistani tms. ja haluan puhua tästä havainnostani jollekulle, koska koen sen tärkeäksi niin kerron miehelle. Kuten muistakin tärkeistä asioista.

Ehkä se tunnepuhe onkin tällaista, eikä sitä, etä istutaan sohvalla ja kumpikin kertoo toiselle vuorotellen mitä toinen hänelle täsmälleen merkitsee kaikista mahdollisista näkökulmista.

Mä en oo ikinä tajunnut miksi lähes kaikille naisille on niin kovin tärkeää, että mies verbaalisesti ilmoittaa rakastavansa ja olevansa sitoutunut. Miksi ei riitä, että kohtelee toista hyvin ja huomioi hänet teoissaan?

Sen mä toki ymmärrän, että jos on joku ongelma ja menee huonosti niin pitää puhua asiat selviksi. Mutta että toimivassa suhteessa pitäis istua sohvalla ja puhua tunteista. Ei mene jakeluun.

mulle on useammankin kerran käynyt niin, että mies on käyttäytynyt niin kuin olisimme parisuhteessa, ja kun asiasta on sitten puhuttu, niin mies onkin kokenut olevansa vain seksisuhteessa. Sitten taas kun ollaan oikeasti siinä parisuhteessa niin kai siinä muutenkin puhutaan kivoista asioista ja kerrotaan, jos toinen esim. näyttää hyvältä? Kyllä musta on ainakin kiva kuulla kivoja asioita ja "rakastan sinua" on yksi sellainen. Ja lisäksi usein miehet ei kerro vaikka niitten mielestä joku olisi pielessä, yksi päivä vaan ilmoittavat että tämä oli nyt tässä ja sen vuoksi haluan pitää itseni ajan tasalla niistä miehen tunteista..

Ja lisäksi usein miehet ei kerro vaikka niitten mielestä joku olisi pielessä, yksi päivä vaan ilmoittavat että tämä oli nyt tässä ja sen vuoksi haluan pitää itseni ajan tasalla niistä miehen tunteista..

Mullekin on näin käynyt pari kertaa. Viimeisessä tapauksessa mies oli vaan työpäivän aikana pakannut tavaransa ja lähtenyt (asuimme avoliitossa minun asunnossani). Parin päivän päästä tuli pitkä sähköposti, jossa kävi ilmi että äijä on pyöritellyt ties mitä vainoharhaisia kuvitelmia minusta vaikka kuinka pitkään kertomatta minulle, ja alkanut uskoa omia kuvitelmiaan. Esim. oli vakuuttunut että alan vielä haluta lasta vaikka olimme puhuneet että emme hanki lapsia yhdessä ja koki että jotenkin olen painostanut häntä sitoutumaan itseeni. Olisipa tuokin kertonut ne ajatuksensa aikaisemmin niin olisi voitu selvitellä...

Minulla on ollut vuosia kestäneitä parisuhteita. En ole kokenut tarvetta kysellä rakastaksää mua vai et. Rakkaus näkyy kaikissa teoissa ja se tuntuu omassa olemuksessa ihan ilman sanoja.



Joskus tosin sanatkin ovat paikallaan. Olen saanut kauneimman rakkudentunnustukseni eräänä ihana aurinkoisena kesäpäivänä proosallisesti ruotsinlaivan kannella. Niitä hetkiä muistelen edelleen sillä tunne oli aito.

Vuokraan huomenna oman asunnon ja muutan yhteisestä kodista pois.Minunkaan mieheni ei

a)puhunut

b)suudellut

c)edes yrittänyt lukuisista pyynnöistä aneluista itkuista raivoista huolimatta

Huomenna hän jää yksin, eikä kuulemma haittaa.Tunnevammanen. menestyvä komea mies.Lähinnä säälittää =( lapsia...