Meillä on 6-vuotias tyttö, joka itkee ihan joka ikisestä pienestäkin vastoikäymisestä

Lapsen luokalla on (3lk) yhä tyttö joka itkee aina kun ei saa tahtoaan läpi, välitunnilla ja tunneillakin.

Niin voi selvitä miksi Käyttää itkua tunteensa näyttämiseen.. Huomio? Paha mieli? Jotain muuta...??

tuskin se enää rippijuhlissaan vollottaa.....?

Toiset vaan on herkempiä kuin toiset; mutta sun ei varmaan kannata rohkaista sitä saamaan itkemällä aina tahtoaan läpi, vaan määrätietoisesti aina osoittaa, että se itku ei tosiaankaan auta lasta saamaan tahtoaan läpi. Antaa vollottaa, kyllä maailmaan ääntä mahtuu; ehkä se lapsi huomaa, että se on turhaa eikä johda toivottuun lopputulokseen.

pölyhiukkanen likasi housut... Mutta nyt, tokalla, on ihan "tavallinen", sietokyvyltään normaali poika. :) Ehkä se on joku kehitysvaihe. :)

Olisin halunnut että äiti olisi ottanut syliin sen sijaan että vihastui itkusta.



Tuollainen "kitkeminen" kylmällä ja tunteettomalla kohtelulla tuntuu lapsesta karmealta. Eivät kaikki lapset manipuloi itkullaan.

eräänlainen esimurrosikä, ei tarvitse kitkeä

myös tunteen kun olisin halunnut syliin tai vaikka halin.

Mutta melkein aina minulle sanottiin et "mikä sulla on on, ole hiljaa." Jne

Vahva tunne oli ettei minusta välitetä.

eikä patoa niitä sisään. Sen sijaan, että hän ei kestä yhtään vastoinkäymistä tai pettymystä.



Meidän 9-v poika on kans kova itkemään ja isällä ei meinaa hermo kestää. lapsi ei edes odota, että sais asiat periksi itkemällä vaan itku vaan tulee helposti. Sitä paitti isänsä on oikeasti kans herkkä itkeen...

On 7-vuotias ja aiemmin totaalisen ilmeetön viilipytty, josta olen ollut huolissani, kun ei koskaan valita.



Nyt on kasvanut omaa tahtoa ja tosiaan näyttää pahan mielenkin selvästi, mikä on hieno homma!

Meillä oli tytöllä ihan samanlainen kausi. Ennen sitä oli kausi jolloin suuttui aivan kaikesta (esim siitä että ulkona paistoi aurinko tms). Kumpikin helpottui huomattavasti kun puhuttiin tytön kanssas siitä miksi itkee tai on vihainen. Kumpaakaan tyttö ei osannut itse selittää ja oli itsekkin hyvin hämmentynyt. Auttoi huomattavasti kun puhuttiin kehityksestä ja siitä kuinka välillä kun kasvaa tulee näitä vaiheita, jolloin tunteet voi heittää ympyrää ja kaikki tuntuu vaikealta. Syliin sai ja saa aina tulla.

että kumpi on parempi:

Se että lapsesi uskaltaa näyttää pahan mielensä itkemällä ja muutoinkin.



Vai se, että lapsesi ei näytä mitään negatiivistä tunnetta, itkee itsensä uneen tai vastaavasti itkee jossain piilossa, eikä uskalla kertoa ikinä jos on pahoittanut mielensä?



Minä olin jälkimmäinen. Minua kiusattiin alakoulusta yläkouluun ja koska en osannut/halunnut näyttää että olin pahoittanut mieleni, KUKAAN ei uskonut että kokemani kiusaaminen satutti. Kai olin kiusaajille helpompi kohde, kun en aloittanut itkemistä fyysisestä kivustakaan.

En muuten vieläkään näytä pahaa mieltäni kenellekään.

Kannustan kuitenkin lastani näyttämään tunteensa avoimesti ja olen opettanut että itkemisessä ei ole mitään väärää.

Sinun siis tulee ottaa se huomioon kaikessa.Minulle kerrottiin silloin kun oma tyttäreni oli 6 vuotias että ei pitäisi muuttaa eikä vanhempienkaan tulisi vaihtaa esim työpaikkaa koska lapsi on silloin erityisen turvaton.Ilmeisesti iso maailma on mörkönä edessä ja pikkulapsi vaihe jäämässä taakse.

Kylmää ja tunneälytöntä mielestäni. Itse antaisin paljon lohdutusta ja läheisyyttä, se ei vahingoita vaan vahvistaa ja kasvattaa lasta vahvemmaksi.



Toki jos itkemällä vaatii asioita, voi sanoa että kulta itkulla ei pyydetä asioita. Silti lapselle voi tarjota sylipaikkaa, missä rauhottua ja antaa harmin mennä pois.

usein kuulostaa siltä että veljensä on vähintäänmuksauttanut siskoa, sellainen rääkyminen lastenhuoneesta alkaa kuulumaan. Sitten selviääkin että veli leikki vaikkapa Barbilla, otti lelun kädestä tai jotain muuta yhtä "vakavaa"...



Täytyy yrittää kitkeä sitä pois, vaan en oikein tiedä että kuinka.

ts. kevätväsymys. Ilmeisesti sunkin lapsi tekee päiväkodissa vielä täyttä päivää? ja taakkana tunneköyhä/empaatiton äiti? Itkisin minäkin :( Kannattas mennä kattoon peiliin ja kysyä itseltä kuinka tulin kirjoittaneeksi moisen aloituksen pienestä vasta 6 vuotiaasta tyttärestäni. Toivottavasti et kitke lapsiasi enempää.

Siis onko mitään fyysisiä vaivoja ? Astmaa, allergioita (esim. siitepölyille), refluksia, migreeniä ?



Minä ainakin olen tosi itkuherkkä jos on jokin fyysinen vaiva.

enkä edes yrittäisi kitkeä mitenkään pois.



Manipulointiin en tietenkään antaisi itkua käyttää. Siis en antaisi periksi siinä asiassa mikä itkun aiheutti. Mutta en todellakaan torjuisi lasta, en tunnetasolla enkä fyysisesti.



Jos lapsen torjuu, siitä seuraa vain kierre ja lapselle kehittyy erittäin huono itsetunto.



Siis paljon paljon paljon hellyyttä ja syliä peliin! Kyllä se itkuvaihe ohi menee, ei sitä tarvitse sen kummemmin kitkeä.



Olin itsekin herkkä lapsi ja niin, olen myös herkkä aikuinen. Mutta itken erittäin harvoin.

Jos vaikka ulkona on kymmenes kerta kun haalarin alla joku vaate on huonosti ja alkaa jo itsellä mennä hermo, pitäisikö silloinkin ottaa syliin ja lohduttaa? Eikö lapsi näin opi, että saa huomiota aiheuttamalla turhaa dtaamaa?

Ja entä jos on töninyt pikkuveljeään, eihän silloinkaan tämmöisestä käytöksestä pitäisi antaa huomiota? Olen saanut ohjeen keskittyä hyvään ja jättää pikku töppäilyjä vähemmälle huomiolle. On tosi ristiriitainen olo. En halua että lapsestani tulee lellittyjä itkupillejä, mutta en tiedä kuinka näissä tilanteissa pitäisi toimia. On tämä vanhemmuus kyllä vaikeaa!