miten helvetissä lapsi opetetaan ajamaan ilman apupyöriä??

mulla tuli tästä ketjusta mieleen se jakso Frasierista, jossa ne veljekset opetteli ajamaan pyörällä... nyt täällä ittekseni hihittelen... :D

meillä kävi niin, että kolmivuotias innoissaan mennä hurjasteli isompien perässä. sivusta tarkkailevat huomasivat, etteivät apupyörät lopulta koskettaneet maata enää ollenkaan. napattiin saman tien apparit veks: tyttö yritti kerran ynistä vastaan, ettei muka osaa, mutta kaikki totesivat kuorossa että osaatpas, me nähtiin. ja osasihan se.



kannattaa tosiaan pitää huoli, että apupyörät ovat oikealla korkeudella. ei liian alhaalla tasapainon kehittymistä häiritsemässä, eikä liian ylhäällä, jotta pelastavat kaatumiselta, jos sellainen uhkaa.

opetettii aikoinaan niin että apupyörät otettii pois ja iskä työnsi vauhtia ja antoi mennä... Muutamien päivien asfalttirupien ja haavojen jälkeen alkoi sujumaan... :)



*Helppoa, kuin heinän teko*

Onhan se kiva että sulla on henkiset ja taloudelliset resurssit noin vaan pistää ukkos pihalle ja ruveta yksinhuoltajaksi. Kaikilla ei suinkaan näin ole, ja joskus on jopa niin että vaimo ja lapset rakastaa ukkoa vaikka se olis hankalakin. Että äläpä ihan noin suin päin syyllistä uhria.

viittasin siis viestiin 17, lainaus ei jostain syystä onnistunut...

Meillä myös poika 7 v. ja pyörällä ajo ilman appareita on ollut tuskaa. Me tehtiin niin, että nostettiin apupyöriä ylemmäs, että tulee jonkinlaista tukea oppimiseen. Aluksi häntä ärsytti, kun pyörä kallistui liikaa kun apparit koski maahan, mutta nyt on jo muutaman kerran ajanut niin ettei apparit osu asfalttiin. Kyllä se siitä lähtee sujumaan. :) Toisilla vaan menee kauemmin opetteluun. Joka päivä vähän harjoittelua ja sitten tauko. Tsemppiä! :)

Tytöt ovat monesti arkoja ja siksi vanhemmat paapovat eivätkä laita ajamaan pienenä. MItä vanhemmaksi lapsi tulee, sitä vaikeampaa on harjoittelu koska pelkää. Kyllä tassä ollaan pari vuotta myöhässä.



Leikin kautta harjoittelu hyvä keino. Ja ne pitkät hihat lahkeet ja käsineet käteen ja tosiaan pikkunen pyörä. Äiti ottaa pakkarista kiinni ja juoksee perässä, ja kun meno näyttää hyvältä ja vauhtia tarpeeksi niin päästää irti ja niin sitä mennään. Lapselle ei saa sanoa että on nyt irti, muuten pelästyy.

Hah, itse opin ajamaan pyörällä joskus 8-vuotiaana - aikuisten pyörällä, kun lasten pyöriä ei ollut.



Omista lapsista poika (nyt lukiossa) oppi ajamaan ilman appareita alle nelivuotiaana, mutta ei vieläkään osaa kunnolla uida "kiitos" typerän uimaopettajan. Osaa jotenkin kun on sitkeästi sitten myöhemmin yrittänyt.



Tyttö keksi kuusivuotiaana että haluaa uimakouluun, ja oppi siellä uimaan - ei se mikään loistouimari ole, mutta pinnalla pysyy. Mutta polkupyörästä ei tahdottu saada pois niitä appareita. Sitten kahdeksanvuotiaana pyysi että apparit pois. Irrotin ne ja sanoin että vie pyörä pihalle sillä aikaa kun käyn pesemässä kädet. Kun ehdin itse pihaan niin siellä tyttö vihelsi pyörällä menemään.

Näen silmissäni, kun ap juoksee lapsensa perässä ja huutaa: "Nyt poljet v*tun vinkuiita!!"

kykenevä, toi sun kiroilu jo alussa kertoo ettei hermo pidä. ihan ajan kanssa, ajamalla ja ajamalla ensin kauan ja hartaasti apupyörillä sitten ilman kun lapsesta tuntuu hyvältä.

Jos lapsi on 7-vuotiaaksi asti turvautunut appareihin, sitä vaikeampi niistä on luopua

Miten opit? Voisiko samoja opetusmenetelmiä käyttää myös lapseesi?



Kärsivällisyyttä kehiin.

Meillä oli kanssa sama ongelma, vanhempi lapsi oppi ajamaan 5-vuotiaana, nuoremman kanssa on pari kesää yritetty huonolla menestyksellä. Suurin ongelma on ollut arkuus ja pelkääminen, mutta hänellä myös tasapainon pitäminen kehittynyt hitaammin.



Viime kesänä emme pakottaneet harjoittelemaan, kun ei homma lähtenyt, ja lapsi ei sitten halunnut harjoitella. Tänä keväänä hän itse kiinnostui asiasta jo ihan eri tavoin, ja oli valmiimpi ottamaan vastaan ohjeita. Oppi muutaman kerran jälkeen, ja se palkinto on upea kun oppii!!



Kaikessa tekemisessä on tärkeää motivaatio. Se, että itse haluaa oppia. Me kävimme suostuttelemalla harjoittelemassa, joka kerta hehkutus pienestäkin edistyksestä ja kannustus siitä, että kun sen kerran oppii, sen osaa aina.



Me käytiin miehen kanssa vuorotellen, vieressä juoksemistahan se on. Itse koin parhaaksi sen, että pidin takin selkämyksestä kiinni (ei tarvii mennä kumarassa ja tukea tulee vain silloin kun on kaatumassa). Pari paitaa siinä rutisi liitoksistaan, mutta se on pieni hinta näin isosta asiasta :)



Kyllä se vaan oppii sitten kun sen aika on. Ole kärsivällinen ja rohkaiseva varsinkin kun kyseessä on arka lapsi. Mullakin meinasi usko loppua moneen kertaan, ja piilottelin omia pettymyksen kyyneleitä aina pieleen menneen harjoittelun jälkeen. Voi vaan kuvitella, miltä lapsesta on tuntunut, kun itseäänkin harmitti niin paljon.

Jos lapsi on 7-vuotiaaksi asti turvautunut appareihin, sitä vaikeampi niistä on luopua

Oma kuopuskin oppi vasta 7 v ajamaan ilman apupyöriä. Opettamisessa oli kieltämättä motivaatiopula,sillä täällä on aika vaarallista ajaa oman pienen pihan ulkopuolella. Se on taito jolle ei kauheasti ole käyttöä. Esim. eskarissa uidaan, hiihdetään ja luistellaan, mutta ei pyöräillä, eivätkä pienet koululaisetkaan saa mennä pyörällä kouluun. Siksi en näe välttämättömyyttä oppia tuo jo pienenä.

Jos lapsi on 7-vuotiaaksi asti turvautunut appareihin, sitä vaikeampi niistä on luopua

Ap juuri sanoi, että kyseessä on arka lapsi, ja asiaa on yritetty opetella jo aiemmin.

Meillä apparit poistettiin kaksi kesää sitten, kun lapsi oli 5v. Oppi ajamaan tänä keväänä. Kyllä se kuule oli vaikeaa ihan kaikille. Ihan tosi hienoa, jos teillä on homma toiminut helpommin. Tuli taas todistettua tiettyjen ihmisten eläytymiskyky.

Tsemppiä ap:lle, tiedän miltä tuntuu! Kyllä se siitä lähtee kun sen aika tulee.

Jos lapsi on 7-vuotiaaksi asti turvautunut appareihin, sitä vaikeampi niistä on luopua

Oma kuopuskin oppi vasta 7 v ajamaan ilman apupyöriä. Opettamisessa oli kieltämättä motivaatiopula,sillä täällä on aika vaarallista ajaa oman pienen pihan ulkopuolella. Se on taito jolle ei kauheasti ole käyttöä. Esim. eskarissa uidaan, hiihdetään ja luistellaan, mutta ei pyöräillä, eivätkä pienet koululaisetkaan saa mennä pyörällä kouluun. Siksi en näe välttämättömyyttä oppia tuo jo pienenä.

ainakin pyöräillään :). Mutta meillä siihen opetteluun meni silti aikaa 2 vuotta. Yritetty on.

Lapset ovat yksilöitä.