miten helvetissä lapsi opetetaan ajamaan ilman apupyöriä??

Ota polkimet pois ja katso että on sellianen pyörä jossa jalat ylettyy todella hyvin maahan. anna tasapainoilla pyörällä potkien, laita polkimet takaisin ja se on siinä

Kyse on kuitenkin tasapainoilusta ja pyörään on saatava tarpeeksi vauhtia, että pysyy pystyssä. Tasapainoilua ja vauhtia on helpompi opetella ensin potkimalla ja vasta sitten polkemalla. Meillä ei ole tarvittu edes apupyöriä, kun näin on opetettu. Satula on muuten oikeella korkeudella silloin, kun lapsi ylettyy molemmilla varpaillaan maahan istuessaan satulassa. (Monesti näkee satulan liian korkeella.)

Meillä lapsi ajeli potkupyörällä reilun 2 v. ikäisestä 4,5 vuotiaaksi. Siis pitkiäkin matkoja. Polkemista harjoitteli tarhassa kolmipyöräisellä ja polkuautolla. Sitten ostettiin tavallinen pyörä, jossa ei ollut mukana apupyöriä. Laitettiin lapsi pyörän selkään ja kymmenessä minuutissa osasi ajaa.

Siis siten että molemmat ovat koko ajan maassa!

Missä vaiheessa vittusi vinkuu?

Meillä oli toivoton vinku-Iita 6-vuotiaana. Ei millään meinannut oppia. Mies luki jostain potkulaudasta ja annettiin lupa sisälläkin kruisailla sillä. Veti tuossa ympyrää. Pikkuhiljaa löysi tasapainon eli ei tarvinnut koko aikaa potkia. Sitten 2-3 viikon harjoittelun jälkeen mentiin kentälle.... ja tadaa! Tyttö lähti suoraan polkemaan.

Eikä edes raamatussa sanota että siellä pyöräiltäisiin.

Minäkin vinguin ja vänisin iskälle aina kun piti yrittää opetella. Pelkäsin ihan sairaasti sitä että kaadun ja käy kipiää. Ratkaiseva niitti taisi olla kun naapuruston nuoremmat lapset kuittaili mulle siitä etten osannut ajaa itse pyörällä. Tuli sellainen "perkele, minähän näytän niille" fiilis ja ei siinä sitten kauaa mennytkään niin painelin menemään itsekseni.

mutta sitten kun huomasin että nyt tytöllä oli myös oma tahto oppia niin luonnasi. Kaksi vinkkiä, matala pyörä siten että jalat osuu tarvittaessa maahan ja 2) opettelupaikaksi sellainen jossa ei kavereita/muita tuttuja ympärillä. Numero 8:n vastaus oli muuten kaikkien aikojen rimanalitus, onnittelut siitä!

ei sen itsetunto ainakaan kohene, päinvastoin

Häntä seuratessani olen oppinut ainakin sen, miten lapselle EI pidä opettaa mitään. Olen yrittänyt kehittää lehmän hermoja itsessäni.

Kaikkien edellä saamiesi neuvojen lisäksi vielä yksi neuvo: käske lasta katsomaan suoraan eteenpäin kohti sitä pistettä minne on menossa. Jos rupeaa katsomaan alas tai sivulle varmasti kaatuu.

Eikä edes raamatussa sanota että siellä pyöräiltäisiin.

Mutta laadun parantaminen on jatkuva prosessi. Ehkä jonain päivänä... Itse uskoisin kuitenkin hiihdon ja luistelun pääsevän helvetin lajivalikoimaan ennen pyöräilyä.

opetellaan toisena päivänä taas, kun olen lauhtunut tästä tuskasta.



ap

Sillä kai on kanssa lehmän hermot, mutta kummasti kaikki vaan oppii parissa päivässä, vaikka siihen asti on ollut tosi vaikeeta.

Se vie ne jonnekin isolle parkkipaikalle, jossa kanssa on lievä alamäki ja juoksee alussa niiden perässä, tukee ja pitää pystyssä. Pyörät olleet melko pieniä, ettei pelkoa kaatumisesta ole ollut, se on kyllä tärkeetä. On tosi onnellisia kaikki kun tulevat kotiin, lapset ja mun mies :)

Joskus paikataan polvia, mutta minkäs sillekkään voi. Kypärät on pakko olla päässä ja lupa vanhemmilta, kummasti se on irronnut, ei ne muut vanhemmt ole viitsineet tuota hommaa tehdä??

tyttö oppi tänään ihan itse.



meni puoli tuntia, kun se ajaa tuhrasi ulkona yksikseen, ja oppi:)



halusi siis itse koittaa, ilman minua.



tuolla se nyt paahtaa menemään:)



ap

Juu voimia sinulle ja kuule minua lohduttaa etten ole ainut joka inhoaa tätä opettamista. Ei ollut hajuakaan, että tääkin on sellainen juttu mikä pitää vääntää. Meidän lapsi olisi ollut innokas ilman apupyöriä menee aiemmin jo, mutta sitten kun apupyörät on otettu pois niin ei ole uskaltanut. ja aina sattunut sellaisia itsetuntovammaisia kerskailijoita lähelle kerskaillee, että kaikki motivaatio on mennyt sitten siksi. Nyt mietin, että miten opettaa koska pelkää kaatumista.

Huomasin, että oli oppinut jo ap;n lapsi. Tosiaan voi olla, että haluaa yksikseen opetella..joo noinhan se menee ollaan erinlaisia :D.

Itsellä taipumus menettää hermot kun opetan koska koen katkeruuttaa, että kaikki on jäänyt minun kontolleni meillä. Sain voimia tästä ketjusta kiitos ap.

Asiaan vaikuttaa myös se mihinaikaa vuodesta lapsi on syntynyt..siis tiedoksi niille jotka kerskailee, että oma lapsi on oppinut 3-vuotiaana ajamaan, Talvi välissä vaikuttaa paljon...

Mieheni on kuin sinä ap, kiroili ja huusi vieressä ja valitti että poika on raukka, ei uskalla ajaa. Hän uskoo että etenkin poika täytyy kasvattaa kovilla sanoilla. Opetin pojan ajamaan seuraavana päivänä ennen kuin isänsä tuli töistä. Kannustin, kehuin ja väitin että "vau tosi hyvin jo menee!" vaikka pyörä ei näyttänyt ollenkaan pysyvän pystyssä. Poika oppi koska uskoi itseensä. Isä tietenkin uskoi pojan oppineen vain omasta ansiostaan, minä en osaa hänen silmissään tehdä mitään oikein kuten ei lapsetkaan.

Miksi lapsia tuollaisen miehen kanssa? Jos mun mies ikinä uskaltaisi kohdella tuohon sävyyn yhteisiä rakkaita lapsiamme, pistäisin äijän samantien pihalle. Miten voit äitinä hyväksyä tuon ja katsoa miehesi kovaa ja tunteetonta kasvattamista?!

kun ei alunperinkään opeta lasta niihin apupyöriin. Eihän niistä ole kuin haittaa.



Meillä on molemmat muksut ajaneet ensin potkupyörällä ja 3-vuotiaina alkaneet ajaa tavallisella pyörällä, puoli päivää taisivat harjoitella ja sen jälkeen meno sujui kuten näillä 7-vuotiailla apurattailla väärin opetetuilla.



Ei ylipäätään koskaan edes hankittu koko hököttimiä.

Vein tytön yöksi hoitoon ja seuraavana päivä 5v pyöräili ilman appareita vastaan! Meilläkin oli ostettu tuo potkulauta sitä varten että saisi tatsia siihen tasapainoon ja uskon että auttoi.



Sisko on opettanut lapseni olleessaan naapurin lapsia ajamaan ilman apupyöriä ja tänä kesänä opettanut miespuoliskonsa lapsen meidän tytön lisäksi. Joillain vaan on sitä lehmänhermoa, itse taas saan slaagin heti kun toinenkin saa.



Ajattelinostaa kuopukselle sen potkuttelupyörän, jos ei ikinä tarvittaiskaan hänen kohdallaan apupyöriä!