Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Meidän tytöllä on maailman herkkähipiäisin opettaja, joka ei kestä lainkaan palautetta.
01.05.2012 |
Mitä tehdä?
Tytöllä on kuulovaurio, hänelle ei kuitenkaan tarvittu lääkärin mukaan kuulolaitetta. Sovittiin open, erikoisopen ja kouluterveydenhoitajan kanssa, että asia huomioidaan opetuksessa. Nyt vaan ope unohtelee koko asian. Lapsille esim. puhutaan ilmeisesti luokan takaa, tyttö istuu edessä. Ja sitten tyttö on ongelmissa, koska ei ole kuullutkaan moisista läksyistä tai ohjeista. Opettaja haukkuu lapsen tekemättömistä läksyistä. Tekevät sitten erityisopen kanssa, vaikka tarvetta ei olisi oppimistaidoissa. Ja kun tästä open unohtamisepäilystä kyselee, ope ottaa niin nokkiinsa. Hän ei kestä sitä, että vika olisi hänessä. Erityisope taas yrittää olla kollegiaalinen, eikä halua asettua millekään "puolelle". Lapsi kärsii syyttömänä moitteet ja "rangaistukset" läksykerhoista.
Ikäväksemme kuulimme, että sama ope jatkaa ensi vuonna lapsen kanssa. Kuinka auttaa lasta? Laitetaanko lapsi kantamaan isoa plakaattia kaulassa oppitunneilla, tai ehkä jotkut valekuulolaitteet korviin, jotta ope näkee asian, ei kait sentään?
Kommentit (26)
ne kuulolaitteet eivät vain sovi kaikille. Niistä on myös haittaa mm. taustakohinan takia. tuttavapiirissäni on muutama, jotka käyttävät niitä kuulolaitteita ja mieluummin ovat esim vapaa-ajallaan ilman, koska sitten pystyy paremmin keskittymään siihen oikeaan ääniviestiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä ole ihan jokaisen vanhemman ensitoive saada kuulolaite lapselle, jos kuulovaurio diagnostisoidaan. Kyllä sitä pyritään ensin pärjäämään ilman, jos vaan kaikki lapsen lähipiiristä yrittäisivät sitä.
Onko laitteesta jotain sellaista haittaa että sen käyttöä kannattaa välttää?
Vertaisin silmälaseihin: pitääkö likinäköisenkin pyrkiä välttämään silmälaseja kunnes ei kertakaikkiaan enää pärjää?
kun on kolmekymmentä erlaista oppilasta, joista monella erilaisia erityisjärjestelyjä, niin kaikessa kiireessä asia voi ihan oikeasti aina silloin tällöin vain unohtua. Jospa juttelisit lääkärin ja opettajan kanssa. Tuollaisessa tilanteessa varmaan saisi jonkun niistä apuvälineistä vastaavan käymään vaikka koululle kartoittamaan tilannetta, ja antamaan ohjeita opettajalle, jos laitetta ei hankita.
että jos hän ei tunnin lopussa tiedä mitä läksynä on, hän kysyy kaverilta tai opelta. Niin muutkin toimivat.
Eikö opettaja voisi merkitä läksyt esim. taululle.
Ja vaikka kuinka kiltisti sanon (yritän käsitellä silkkihansikkain, kun ekoilla kerroilla otti niin pulttia) ja myös erityisopea pyydetty vinkkaamaan, niin ei tehoa palautteeni. Ope vaan loukkaantuu asiasta. En siis pysty vaikuttamaan siihen, miten ope luokassa käyttäytyy. Se on jotenkin niin ilmeisesti hänen reviirilleen menemistä.
Oli varmaan virhe mennä kertomaan lääkärille viime kerralla, että saa erityisopenkin tukea. Eli kerrottu on. Tuntui olevan siitä vaan mielissään. Eikä ole ihan jokaisen vanhemman ensitoive saada kuulolaite lapselle, jos kuulovaurio diagnostisoidaan. Kyllä sitä pyritään ensin pärjäämään ilman, jos vaan kaikki lapsen lähipiiristä yrittäisivät sitä.
Sanoisi ope meille, jos ei hänestä lapsi pärjää ilman kuulolaitetta. Sellaista viestiä ei ole koskaan tullut, ei myöskään erityisopelta. Kotona lapsi pärjää mainiosti ilman sellaista.
ap
"yllä sitä pyritään ensin pärjäämään ilman, jos vaan _kaikki lapsen lähipiiristä_ yrittäisivät sitä."
Eli tää on niitä äitejä, joiden mielestä koko ympärillä olevan maailman pitää muuttua eikä niin, että he itse tekisivät ongelmalle jotain?
Alue: Aihe vapaa
Kannattaisiko vaihtaa lääkäriä ja kuulla myös jonkun muun kanta asiaan? Onko arkipäivän ja koulun ongelmat tuotu tarpeeksi selvästi ja vahvasti esille lääkärille? VOIHAN olla niin, että äiti esim. vähättelee ongelmia lääkärikäynneillä (ja lapsi ei osaa niistä kertoa), koska kuulolaite tuntuisi niin ikävältä vaihtoehdolta? Onko mitenkään mahdollista? Jos ei kerran arki ja koulu suju huonon kuulon takia, eikö jotain kannattaisi asialle tehdä? Ihan lapsen itsensäkin vuoksi? Vai halutaanko hänestä syrjäytynyt alisuorittaja?
Opettajan syyttäminen on tässä minusta lillukan varsia. Totta on, että hän voisi kirjata läksyt taululle, mutta ei se ole tässä ongelman ydin. Yrittääkö äiti tässä nyt löytää jostain muualta syntipukin kuin itsestään kun hänen pitäisi ponnekkaammin tuoda arjen ongelmia esiin lääkärillä, mennä toiselle lääkärille ellei eka ota asiaa kyllin vakavasti jne?