Mistä syystä olet katkaissut välisi johonkin miespuoliseen henkilöön?

Meillä oli tosi hauskaa keskenään, seksi oli loistavaa jne... Me oltiin vaan jollain tapaa niin eritilanteissa, että vakituisesta, pitempiaikaisesta seurustelusta (ja mahdollisesta jatkosta siitä eteenpäin) ei olisi tullut mitään.



Sattui kun pistin homman poikki, mutta sattui myös aina yhdessä ollessamme ajatella, että tässä on niin mahtava tyyppi, mutta meistä ei vaan tule mitään pidemmän päälle.



En tahtonut särkeä itseäni enempää, joten laitoin homman jäihin.



Tuon jälkeen vielä jossain vaiheessa tapasimme ja oli taas mahtavaa viettää aikaa yhdessä. Sen jälkeen tein lopullisesti kuitenkin stopin. Tajusin, että joka kerta sattuu vaan enempi kun tietää, ettei siitä kuitenkaan mitään tule, vaikka niin kovasti toivoisi.



Nyt ei olla sitten oltu missään yhteydessä eikä tekemisissä pariin vuoteen. Välillä aina kutkuttaa ajatus, että jospa soittaisin ja tavattaisi, mutta en tee sitä. Pakko vaan pysyä erossa.

Mutta sitten alkoi vuosien päästä ärsyttämään miehen omahyväisyys. Oli tahollaan naimissa ja leperteli minulle edelleen ja oletti että minä olen vieläkin häneen ihan lovena. Tässä vaiheessa vähensin jo yhteydenpitoa paljon. Itsekin olin parisuhteessa, hyvässä sellaisessa.



Mutta vieläkin ihan viime vuona osoitti sen että hän ei ole ihmisenä kasvanut ollenkaan. Kävi tekasemassa lapsen toisele naisele ja erosi ja toki edelleen liehitteli minua aina kun tavattiin. Alkoi oikein tosissaan ällöttää.



Ei kiitos minulle enää mitään yhteyttä tähän mieheen. Omani on paras.

Että hyväksikäytön, pettämisen tai väkivallan myötä se ihastus muuttuu vihastukseksi. Aina ei kuitenkaan edes tarpeeksi aikaisin.



Ainoa tapaus, jossa tavallaan kadun välien katkaisua oli lähes teininä. Aloin seurustella, ja poikaystäväni kanssa sovimme, ettei kumpikaan enää tapailisi vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä. Toisaalta en tänäkään päivänä tiedä, olisinko voinut tuossa tilanteessa kuitenkaan tehdä toisinkaan. En usko. Ja tavallaan olin kai ollut jotenkin ihastunut tähän ystävääni, joten oli kai vain pakko tehdä näin.

Tämä alkoi jo kauan sitten, mutta jostain syystä jatkuu yhä. Tämä ihminen on sellainen vähän peräkamaripoika-tyyppinen kummajainen, joka ei oikein koskaan ole osannut elää elämäänsä. Hän kantaa katkeruutta pohjimmiltaan koko naissukukunnalle siitä, että meillä on niin helppoa :-), esim. miehiä tulee kuulemma vastaan joka ovenavauksella kun taas miehille (hänelle) se naisen saaminen on NIIN vaikeaa.



Jostain syystä juuri minun elämäni ja onnellisuuteni on muodostunut hänelle ylipääsemättömäksi katkeruuden aiheeksi, jota hänen pitää yrittää väkisin vääntää milloin minkäkinlaiselle mutkalle. Ehkä on tehnyt liian kipeää nähdä tiettyjä isoja elämänkulun eroja, tai se että minä olen ne nähnyt; kukapa tietää.

x

x

Selän takana kieroilu, manipulointi, ilkeys, väkivaltaisuus, kusetus yritykset. Onhan noita syitä.

Tapailtiin 9kk, jonka jälkeen mies totesi, että jatkaa mielellään tapailua, mutta ei usko voivansa ikinä rakastua minuun. Totesin, että jätetään sitten tähän, olen rakkauden arvoinen. Toinen mies paljastui huumeiden viihdekäyttäjäksi.