:( Outo mies.

et saatat kuolla tohon.

Aika alkeelliset ovat miehesi tunnetaidot. Ei tuollaista pitäisi joutua kestämään, sairastuessa varmasti kaipaisi tukea eikä tuollaista...

Suutu, raivostu, kysy suoraan mieheltä, että mikä sitä vaivaa! Siis pelkohan sitä vaivaa, mutta pakko sen on siitä puhua ja sen verran päästä yli, että voi olla sun tukena.

kannattaa myös muistaa, että lasten selviytymisen kannalta ei ole hyvä, että ns. normaali elämä pysähtyy. Jos lapsella on ollut tapana yökyläillä, voi olla lapselle hyväksikin jatkaa yökyläilyjä. Lasten kannalta kaikenlainen ylivarominen, hyssyttely, elämän pysähtyminen ja kaiken muuttuminen kriisitilanteissa on huonoksi. Tutut vanhat jutut, mitä on ollut ennen ja jatkuu nytkin, tuo turvallisuutta.

Lapsi ei ole koskaan ollut yökylässä.



Viime viikolla laittoi mulle viestin töistä tosi järkyttyneenä, että hänen siskon työkaverilla on löydetty syöpä.

Sitä jauhoi vielä kotonakin, miten yllättäen ja miten se hänen sisko nyt kun olivat tän naisen kans jonkunlaiset ystävätkin.

Muisteli milloin on tavannut tän siskonsa työkaverin (kerran ohimennen) jne...



Joten en voi käsittää. Kertaakaan ei kysy miten voin.



Tosiaan, totesi nyt, että koska olen niin idiootti etten anna lapsen mennä yökylään (on siis 2-v), meidän taru taitaa vedellä viimeisiä. Just.

sanoiko se sulle oikeesti, että koska sä et päästä lasta yökylään, niin teidän kannattaa erota?



:O

Mun mies kiristää aina ja kaikella.



Jos hän ei saa jotain tai asiat ei mene miten hän haluaa, alkaa kiristäminen.

Esimerkkinä nyt tänään.



Ensin suuttui kun en antanut 2-v matkustaa n. 20 km matkaa miehen siskon autossa ilman turvaistuinta.

Siitä tuli sota, en saa ottaa enää 2-v mukanani naapuriin leikkimään eikä lapsi saa olla sen ja sen kanssa tekemisissä, ihan yhtä vaarallista kuin olla HÄNEN siskonsa autossa ilman turvaistuinta jne...



Ja nyt olisi pitänyt sitten kyseinen lapsi päästää ekaa kertaa yökylään miehen mukana eli on itsekin menossa.

Josta siis tämä riita.



Jos ihmettelette miten suostun tähän, loppupeleissä uhkaa aina "ottaa lapset ja lähteä" eli hankkii vaikka v***u sadan tonnin parhaimman v***un asianajajan ja sä s**tana et tule niitä edes näkemään.

Uhkailu alkoi kun nykyinen 2-v oli 3 päivän ikäinen, joten enpäs tätäkään tiennyt. Ja miksikö tein toisen? Sairastin syöpää nähtävästi jo tuolloin, joten kaikki ei elimistössä toiminut niinkuin piti. Eli ei mitenkään suunniteltu juttu.

ihmiseltä, että et tule häneltä tukea saamaan. Etkö muka itse jo tunne häntä? Kuinka edes odotat muunlaista käytöstä tällaisessa vaikeassa tilanteessa?



Saattaa hyvin olla, että jos sinusta tulee hänelle taakka etkä pysty ns. kantamaan korteasi kekoon sairauden vuoksi hän tosiaankin jättää sinut. Näin raadollisia ovat oikeasti ihmissuhteet.

nyt tukee siskoaan jolla suuri suru (?) työkaverin sairaudesta? Miksi empatiaa riittää sinne?

"shokin" piikkiin. Valitettavasti.



Sulla on ap nyt iso urakka edessäsi, sun täytyy parantua lastesi vuoksi. Mieti, kummassa tilanteessa se on sulle helpompaa; ilman tuollaista ääliötä vai sen kanssa? Tee ratkaisusi sen mukaan. Mutta ennemmin tai myöhemmin jätä se idiootti ja tee omasta elämästäsi onnellinen.



Voimia kovasti.

Eikä varmaan edes tulisi. Ei ole sen arvoinen asia, että olisi pois töistä.

Ap, ei teistä kumpikaan täydellinen ole. sinä rajoitat ihme säännöillä ja vaatimuksilla miehesi menemisiä ja miehesi eristäytyy sinusta tunnetasolla ja uhkailee.



Syöpäosaston kautta pääsette keskustelemaan psykiatrisen hoitajan kanssa. Suosittelen, että käytätte sen mahdollisuuden hyödyksi. tai menette muualle pariterapiaan.

meillä se on yökyläilyä. Miehellä on todella tarkat säännöt mitä saan lasten kanssa tehdä. Nyt olisi rikkomassa omia sääntöjään.



Lisäksi ei ole koskaan laittanut lasta itse nukkumaan, eikä osallistunut oikeastaan muuhunkaan...



Ja pariterapiaan haluaisin ehdottomasti, kuten terapiaan yleensäkin.