Miten YH voi seurustella tai tapailla ketään?

Olen kolmekymppinen kaksivuotiaan lapsen yksinhuoltaja. Erosta alkaa olla kohta vuosi, ja olisi mukavaa käydä treffeillä tai tapailla jotakuta. Tulevaisuudessa haluaisin ehkä tavata jonkun, jonka kanssa voisin jakaa arjen ilot ja surut.



Mutta miten? Mukavia miehiä on tullut vastaan useitakin, mutta en kertakaikkiaan tiedä miten voisin lähteä minkäänlaiseen deittailuun mukaan, kun vapaa-aikaa on niin vähän. Olen "vapaalla" joka toisen viikonlopun sekä yhden arki-illan viikossa, jolloin lapseni tulee kuitenkin yöksi kotiin. Ei kai mikään suhde voi toimia niin että tapaamisia on vain kerran kahdessa viikossa, ainakin itse haluaisin niin. Toisaalta en halua ketään miestä mukaan lapseni elämään, ennenkuin suhde on oikeasti vakiintunut ja voin olla varma siitä ettei se ole ihan heti lopahtamassa. Kuka mies haluaa naisen, joka ehtii tavata vain joka toinen viikko tai jonka kanssa treffit ovat vaipanvaihtoa ja nenän niistämistä? Kaikki tapaamani miehet ovat olleet lapsettomia, enkä edes tiedä muita eronneita isiä kun oman lapseni isän, jonka kanssa normaali suhde ei valitettavasti onnistu.



Pari kuukautta sitten kävin yhden miehen kanssa pari kertaa syömässä, mutta se, että minulla on lapsi, oli hänelle kuitenkin liikaa, vaikka muuten meillä synkkasi hyvin. Muuten minulla "riittää vientiä" sen verran etten toivottavasti joutuisi tyytymään siihen ainoaan joka minut hyväksyy. Ellei se, että minulla on lapsi sitten muuta asiaa?



Miten te muut yksinhuoltajat olette onnistuneet tapaamaan ketään? Pitäisikö odotella kunnes lapseni menee kouluun ja tapaa iltaisin kavereitaan ja on muutenkin omatoimisempi? Onko nainen jolla on lapsi automaattisesti hylkiö "deittimarkkinoilla"?