Olen onnellinen pienestä vauvamahastani.

kärsin siitä, kun raskausmaha ei meinannut millään tulla näkyville. Vasta viimeisillä kuukausilla maha pulpahti esille ja la:n lähestyessä olinkin jo aika rantapallo :>

Muutkin näkivät, että olin odotin. Kärsimyksestä se oli kaukana.

mä kanssa olen iloinen siitä, että yli puoliväliraskaus menossa, ja ulkopuoliset eivät ihan äkkiä arvaisi mun raskaana olevan. En pidä vauvamahasta. Mutta kyllä se loppuraskaudessa sitten onkin järjetön pallo, ainakin jos edelliseen raskauteen tulee.

maha tuli kunnolla näkyviin vasta muutama kk ennen synnytystä. Mahduin koko raskausajan omiin vaatteisiinkin. Ja pienen mahan kanssa yletin helpostin esim. lakkaamaan omat varpaan kynteni ja siistimään intiimialueen mikä voisi ison mahan kanssa olla tuplasti hankalampaa.

ja vatsa kasvoi sitten hiljalleen. Loppujen lopuksi en sitten kuitenkaan kasvanut miksikään valtavan isoksi. Raskausarpiakaan ei tullut. Oliskohan syynä se, että en poksahtanut yhdellä kertaa lopussa isoksi.



Eräs työkaverini, jolla oli laskettu aika samaan aikaan kuin minulla, ihmetteli minun mahani kokoa, koska hänellä se maha oli paljon pienempi raskauden alkukuukausina. Lopuksi hän kuitenkin oli minua isompi.

että rakenneultraan mentäessä ei kukaan vielä arvannut edes että olen raskaana (tosin mulla on ylipainoakin) knu en halunnut siitä kertoa ennenkuin olisi varmempaa että kaikki on hyvin. RA-ultran jälkeen uskaltauduin kertomaan kaikille eikä kukaan meinannut uskoa todeksi että olen jo rv 22 :D



Mullakin mahtui omat farkut tuolloin jalkaan, mutta ne tuntui todella ahdistavilta päällä.

ja vatsa kasvoi sitten hiljalleen. Loppujen lopuksi en sitten kuitenkaan kasvanut miksikään valtavan isoksi. Raskausarpiakaan ei tullut. Oliskohan syynä se, että en poksahtanut yhdellä kertaa lopussa isoksi.

eiköhän tuo ole ihan kudostyypistä kiinni, eikä siitä missä vaiheessa maha "poksahtaa isoksi". Nimim Aika loppuraskaudessa vasta maha kasvanut todella isoksi ja raskausarpia nolla.