Olen haudannut tänään mieheni ja lapseni isän.

Itselläni oli sama tilanne kuukausi sitten :(

menetin isäni kun olin 13 vuotias ja kyllä se oli rankkaaa :( on edelleen.

AP

Muista, että jos sairaus oli pitkä, niin on luonnollista olla myös helpottunut. Se ei nollaa surua mitenkään.

jos yhtään lohduttaa AP, niin meidän sisaruskatraasta 6 vuotias siskomme selvisi isän kuolemasta kaikista helpoiten. Minä (13v) ja veljeni (9v) olemme varmasti vahingoittuneet enemmän. Huonot iät. 6 vuotias siskoni ei kauheasti muista isästä nyt aikuisena, joten hänelle suru on ollut helppo käsitellä. Muistot on lähinnä muiden varassa+valokuvien ja videoiden.

ja itse olin valmistautunut kuolemaan. Lasta ei voinut valmistaa samalla tavalla joten hänen surunsa on pahinta. Pärjätään kuitenkin, jotenkin.... AP

Kyllä hänkin asiasta lopulta pääsee eteen päin, vaikka suru onkin nyt kova. On tosi tärkeää, että hän saa surra omalla tavallaan. Olisiko paikkakunnallanne lasten sururyhmää, johon hän voisi osallistua?



Itse olen lapsena kokenut isäni kuoleman ja sen, kuinka minut suljettiin surun ulkopuolelle. Minulla ei ollut tilaa surra. :( Se että murehdit pojastasi kertoo jo, että varmasti annat hänen surulleen tilaa.



Voimia teille molemmille!