Minkälaiset yo-juhlat sinulle pidettiin?

Maalla asuttiin, kutsu lehdessä ja koska vanhemmillani laaja tuttavapiiri, niin vieraita noin 100, taisi olla vähän ylikin.

Itse sain päättää tarjoilut ja ne myös pääosin itse toteutin. Tämäkin oli jotenkin täysin luontevaa. Täytekakut tilattiin leipomosta, mutta kaiken muun leivoin ja tein itse.

Vuosi oli -99

Onko se tosiaan maalaisille noin iso asia, vai ei kai enää voi olla? Kun kuitenkin yli 60 prossaa ikäluokasta sen tutkinnon suorittaa.

Sitten kun väittelee tohtoriksi tai suorittaa ylemmän korkeakoulututkinnon tiedekorkeakoulussa on todella oikeasti juhlimisen aihetta.

Äitini ei ollut käynyt päiväkään mitään koulua, siis ei edes kansakoulua, joten hänelle oli todella iso juttu, että HÄNEN lapsensa pääsee ylioppilaaksi. Isäkään ei ollut käynyt kuin kansakoulun ja jotain ammattikursseja. Äitiä hiveli erityisesti se, että ison rikkaan talon poika reputti, ja MEIKÄLÄISEN PENIKKA pääsi läpi. Kukaan äidin siskon ja veljien lapsista ei ole kirjoittanut ylioppilaaksi, joten äiti paistatteli ylpeänä kahden lyyransa (myös pikkusiskoni pääsi yo:ksi) kanssa.

Paperit lähti 6 ällänä, mutta takaisin tuli vain 4. Äidin mielestä ei kannattanut noin huonoja papereita juhlia ollenkaan :)

Meidän esikoinen suoritti kaksoistutkinnon kolme vuotta sitten ja vieläpä ihan loistopapereilla (pitkä matikka ja valmistui vielä amiksesta samaan aikaan automaatioasentajaksi).

Anoppi hopotti heti tammikuusta lähtien että "ei sitten puhuta siellä juhlassa siitä asentajatutkinnosta eikä amiksesta, eihän". Viikkoa ennen juhlia soitteli pojalle ja omalle pojalleen eli mun miehelle että "eihän sinne juhlaan vaan ole kutsuttu ketään sieltä ammattikoulusta" ja "eihän siinä todistuksessa vaan mainita mitään ammattikoulusta".

Maalla asuttiin, kutsu lehdessä ja koska vanhemmillani laaja tuttavapiiri, niin vieraita noin 100, taisi olla vähän ylikin.

Itse sain päättää tarjoilut ja ne myös pääosin itse toteutin. Tämäkin oli jotenkin täysin luontevaa. Täytekakut tilattiin leipomosta, mutta kaiken muun leivoin ja tein itse.

Vuosi oli -99

Onko se tosiaan maalaisille noin iso asia, vai ei kai enää voi olla? Kun kuitenkin yli 60 prossaa ikäluokasta sen tutkinnon suorittaa.

Sitten kun väittelee tohtoriksi tai suorittaa ylemmän korkeakoulututkinnon tiedekorkeakoulussa on todella oikeasti juhlimisen aihetta.

Äitini ei ollut käynyt päiväkään mitään koulua, siis ei edes kansakoulua, joten hänelle oli todella iso juttu, että HÄNEN lapsensa pääsee ylioppilaaksi. Isäkään ei ollut käynyt kuin kansakoulun ja jotain ammattikursseja. Äitiä hiveli erityisesti se, että ison rikkaan talon poika reputti, ja MEIKÄLÄISEN PENIKKA pääsi läpi. Kukaan äidin siskon ja veljien lapsista ei ole kirjoittanut ylioppilaaksi, joten äiti paistatteli ylpeänä kahden lyyransa (myös pikkusiskoni pääsi yo:ksi) kanssa.

Nykyvanhemmat taitavat ihan järjestään olla ylioppilaita joten tuollainen ilmiö lienee kadonnut jo.

Maalla asuttiin, kutsu lehdessä ja koska vanhemmillani laaja tuttavapiiri, niin vieraita noin 100, taisi olla vähän ylikin. Itse sain päättää tarjoilut ja ne myös pääosin itse toteutin. Tämäkin oli jotenkin täysin luontevaa. Täytekakut tilattiin leipomosta, mutta kaiken muun leivoin ja tein itse. Vuosi oli -99

Onko se tosiaan maalaisille noin iso asia, vai ei kai enää voi olla? Kun kuitenkin yli 60 prossaa ikäluokasta sen tutkinnon suorittaa. Sitten kun väittelee tohtoriksi tai suorittaa ylemmän korkeakoulututkinnon tiedekorkeakoulussa on todella oikeasti juhlimisen aihetta.

Nuoret käyvät koulun kansliasta hakemassa todistuksensa ja menevät sitten iltapäiväksi töihin tai lukemaan pääsykokeisiin. Kaikki katsoisivat todella pitkään, jos joku laittaisi juhlavaatetta tai jos joku sukulainen maalta ryntäisi tuomaan ruusua.

Ainakin meidän kaupungissa ylioppilaiden juhliminen on lopetettu kokonaan maalaisena tapana. Pidetään todella nolona sitä, että ihmisellä on ikää 18 vuotta, mutta ei mitään osaamista. Sen sijaan amikset kerääntyvät paikallisiin puistoihin ja rannalle vetämään duunareile sopivia perskännejä sen kunniaksi, että pääsevät ilmoittautumaan seuraavana maanantaina työttömiksi.

Maalla asuttiin, kutsu lehdessä ja koska vanhemmillani laaja tuttavapiiri, niin vieraita noin 100, taisi olla vähän ylikin. Itse sain päättää tarjoilut ja ne myös pääosin itse toteutin. Tämäkin oli jotenkin täysin luontevaa. Täytekakut tilattiin leipomosta, mutta kaiken muun leivoin ja tein itse. Vuosi oli -99

Onko se tosiaan maalaisille noin iso asia, vai ei kai enää voi olla? Kun kuitenkin yli 60 prossaa ikäluokasta sen tutkinnon suorittaa. Sitten kun väittelee tohtoriksi tai suorittaa ylemmän korkeakoulututkinnon tiedekorkeakoulussa on todella oikeasti juhlimisen aihetta.

Äitini ei ollut käynyt päiväkään mitään koulua, siis ei edes kansakoulua, joten hänelle oli todella iso juttu, että HÄNEN lapsensa pääsee ylioppilaaksi. Isäkään ei ollut käynyt kuin kansakoulun ja jotain ammattikursseja. Äitiä hiveli erityisesti se, että ison rikkaan talon poika reputti, ja MEIKÄLÄISEN PENIKKA pääsi läpi. Kukaan äidin siskon ja veljien lapsista ei ole kirjoittanut ylioppilaaksi, joten äiti paistatteli ylpeänä kahden lyyransa (myös pikkusiskoni pääsi yo:ksi) kanssa.

Nykyvanhemmat taitavat ihan järjestään olla ylioppilaita joten tuollainen ilmiö lienee kadonnut jo.

Kaikki 1950-luvun jälkeen syntyneet äidit ja isät ovat vähintään ylioppilaita.

Paperit lähti 6 ällänä, mutta takaisin tuli vain 4. Äidin mielestä ei kannattanut noin huonoja papereita juhlia ollenkaan :)

Meidän esikoinen suoritti kaksoistutkinnon kolme vuotta sitten ja vieläpä ihan loistopapereilla (pitkä matikka ja valmistui vielä amiksesta samaan aikaan automaatioasentajaksi). Anoppi hopotti heti tammikuusta lähtien että "ei sitten puhuta siellä juhlassa siitä asentajatutkinnosta eikä amiksesta, eihän". Viikkoa ennen juhlia soitteli pojalle ja omalle pojalleen eli mun miehelle että "eihän sinne juhlaan vaan ole kutsuttu ketään sieltä ammattikoulusta" ja "eihän siinä todistuksessa vaan mainita mitään ammattikoulusta".

Eli tuliko siitä mitään isona?

tapana muistaa porukalla, jos jonkun lapsi kirjottaa ylioppilaaksi, menee naimisiin tai saa lapsia. Ihan kiva tapa :) Yleensä sitten osa porukasta tulee juhliinkin.



Minun juhlat oli äidin kotona. Vieraita oli jotain 30-40, enimmäkseen sukulaisia. Tarjottavat päätettiin yhdessä äidin kanssa ja yhdessä suurin osa tehtiinkin. Täytekakku tilattiin konditoriasta.

Onko se tosiaan maalaisille noin iso asia, vai ei kai enää voi olla? Kun kuitenkin yli 60 prossaa ikäluokasta sen tutkinnon suorittaa.

Sitten kun väittelee tohtoriksi tai suorittaa ylemmän korkeakoulututkinnon tiedekorkeakoulussa on todella oikeasti juhlimisen aihetta.

omassa kotikylässäni (noin 1000 asukasta) oli tapana pitää isoja juhlia ja meilläkin oli varmaan 100 vierasta. Se on vaan tapa että käydään kahvilla lakkiaisperheissä, ei niin iso juttu kuin kaupungissa. Ei kaikkia kutsuttu, niitä vaan tuli. Pankissa oli keräys jokaiselle ylioppilaalle ja jokainen kävi laittamassa sinne tilille sen ruusurahansa, joten mitään yksittäisiä kukkiakaan ei tullut. Rahaa tuli monta tonnia (markoissa). Oli todella perinteiset juhlat, aikaa tuosta 20 vuotta. Ei maalla olla noin vittumaisia ja ajatella että "ei tässä ole mitään juhlan aihetta", aina voin käydä kahvilla :)

Mä ihmettelen tätä että maalla toi ylioppilaaks pääseminen jotenkin ihan hottis juttu.

Onko se tosiaan maalaisille noin iso asia, vai ei kai enää voi olla? Kun kuitenkin yli 60 prossaa ikäluokasta sen tutkinnon suorittaa.

Sitten kun väittelee tohtoriksi tai suorittaa ylemmän korkeakoulututkinnon tiedekorkeakoulussa on todella oikeasti juhlimisen aihetta.

Mutta maalla on nyt vain tapana kokoontua juhlimaan isolla porukalla. (Näin myös esim. 50- ja 60-vuotisjuhlissakin, jos päivänsankari ei ole erikseen juhlimista kieltänyt).

Omissanikin yo-juhlissa reilut 25 vuotta sitten oli yli 100 vierasta. Tarjoilut olin valmistanut voileipäkakkua ja kotikaljaa lukuunottamatta itse. Myös täytekakkujen koristelusta huolehti joku toinen, kun en itse siihen juhlapäivänä pystynyt (mutta kakkupohjat olin tietenkin leiponut). Paikkakunnallani oli niin vakiintunut tapa järjestää yo-juhlat, että oli oikeastaan ihan selvää sekä minulle että äidilleni, kuinka ne järjestetään. Ei siinä kumpikaan keksinyt mitään erimielisyyksiä.

Rahaa tuli noin 4500 markkaa (ilo siitä, että sukulaisten ja naapureiden lisäksi vieraina olivat myös vanhempien työkaverit) + lisäksi 600 markan stipendi kuudesta laudaturista.

Niin, ja myöhemmin DI:ksi ja tekniikan tohtoriksi valmistumistani juhlittiin paljon pienemmällä porukalla.

kiinnostanut mitkään menut ja vieraslistat... Ihan oli mummit ja kummit ja serkut vaan kutsuttuna ja parhaat kaverit, poikaystävä ja sen vanhemmat. Äiti teki voileipäkakkuja ja muut tarjottavat.

itse olin jo asunut kaksi vuotta silloisen avomieheni kanssa(nykyään ihan aviomies) kimpassa ja oma sukuni asuu noin 350km päässä. En millään olisi halunnut juhlia pitää. Turhaa hössötystä, rahantuhlausta, sukulaisten vaikea päästä. Loppujen lopuksi anoppini kuitenkin järjesti minulle juhlat(ihan suostumuksellani) jonne kutsuin vain kolme sukulaistani ja mieheni puolelta tuli yhteensä 5+mieheni. Lahjaksi sain muistaakseni 100e ja isältäni tavaroita(veitsiä, veitsiteline, öljy/etikkasalaattikastikepullo ja kiharrin). Harmitti hirveästi toi isän lahja koska se on ihan veloissaan ja en olisi halunnut mitään lahjaa(varsinkin kun noi oli aika turhia meille kun omassa kodissamme oli jo kaikki tarpeellinen).



Tilaisuus oli vain pieni ja lyhyt kahvittelutilaisuus koska sukulaisteni piti lähteä melko pian saapumiosesta . Pitkä aj matka...

opinnot Aalto-yliopistossa. Oli ensin intissä vuoden ja sitten töissä vuoden kun keräsi rahaa opintoja varten. Sitä varten olikin hyvä että oli toi ammattitutkinto suoritettuna. Aikoi se kyllä nytkin hakea osa-aikahommiin opintojen ohella, mut ekana vuonna ei vielä uskaltanut kun ajatteli pistää opinnot hyvin alkuun.

vertailla niitä. Kenellä komein kakku, paras pääruoka ja eniten viinaa.