Lue keskustelun säännöt.
Kun lapsi ei syö
27.04.2012 |
Olisiko kellään hyviä neuvoja lapsen syömättömyyteen? Meidän 3-vuotias poika ei syö kotona juuri mitään. Hoidossa syö hoitajan sanojen mukaan tosi hyvin ja aina itse. Kotona syödyt ruuat on tähän asti syötetty, muuten olisi nekin jääneet syömättä. Tänään sitten lopetin syöttämisen. Sanoin lapselle, että nyt syöt iste kaiken ruuan mitä syöt tai sitten olet nälissäsi. Risoo tämä tilanne todella! Poika on syönyt tänään: 5 lusikallista puuroa+maitoa, 2 lusikallista kanaa ja riisiä+maitoa, yhden dominokeksin ja huikan mehua, yhden haukun ruisleivästä ja lusikallisen jogurttia+vettä. Siis koko päivän aikana nuo! Tämä lisäksi kärsii pahasta ummetuksesta. Mitä ihmettä tuon syömisen kanssa voi tehdä??
Kommentit (13)
Ummetus on kyllä hoidossa, siihen on lääkkeet, mutta suolen normaali toimintahan vaatii tavaraa sinne suoleen. Eikä se syömättömyys varmaankaan ole kovin hyväksi tässä tapauksessa. Lapsi ei siis juuri enempää ole syönyt vaikka on syötetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sain vastaukseksi vain "ole tiukkana" "anna olla nälissään" jne.
Pitkän kärsimyksen jälkeen otimme yhteyttä ravintoterapeuttiin joka sanoi ettei ole hänen heiniään vaan psykoterapeutin, koska kuitenkin edes hoidossa.
Parin viikon terapiajakson jälkeen selvisi että pojan ollessa 10kk ikäisenä oksennustaudissa, sai niin kamalat traumat ruuan oksentamisesta, että alkoi pelkäämään ruokapöydässä syömistä. Samaan aikaan alkoi pelkäämään pinnasänkyä ja silloin ostimmekin "ison pojan sängyn" koska sänkypelon osasimme yhdistää oksentamiseen.
En tajua miksi en yhdistänyt sitä myös syömiseen.
Taustalla saattaa olla jotain tällaista ja siksi ei kannata ainakaan heti kovistella.
Se on huomannut, että hermostut todella jos se ei syö. Ja riemastut, jos se syö.
Älä välitä yhtään sen syömisistä, ette kiinnitä niihin mitään huomiota. Laitat lapsen ruokapöytään, syötte, naureskelette ja juttelette siinä miehesi kanssa, juttelette lapsellekin, muttei syömisestä, syötte ihan normaalisti.
Jos lapsi ei ole syönyt, korjaat hänen lautasensa pois.
Jos hän on syönytkin, korjaat hänen lautasensa pois.
Ilmän mitään kiitoksia ja ihan samalla lailla.
Lapsi ei saa enää mitään huomiota syömisistään, ei millään lailla.
Syöminen on oikeus, ei velvollisuus.
Maalaisjärki sanoo, että tuo nro 5:n ohje voisi olla toimiva. Syöminen on meillä mennyt varmasti juuri päinvastaiseen suuntaan, koko ajan sitä jotenkin kommentoidaan. Yritänpä nyt tuota neutraalia suhtautumista, syö tai ei. Pakko tämä tilanne on jotenkin saada muuttumaan.
Mitä jos jatkaisit tuolla linjalla millä olet tänään ollut, eli anna lapsen itse syödä. Vältä kuitenkin suurien tunteiden esiin tuomista eli älä syyllistä lasta siitä että nyt hän joutuu itse syömään tai olkoon sitten ilman ruokaa. Kata pöytä normaalisti ja pyydä syömään, jos ei ruoka maistu, niin se on kiitos ja pöydästä poistuminen. Ja sama uudelleen seuraavalla aterialla.
Jos lapsi on muuten terve, se ei varmasti nälkiinnytä itseään ruokalautasen äärelle. Ehkä jättäisin tuosta ruokavaliosta pois keksin ja mehun (mehun jo ihan ummetuksenkin takia, kaikki turha sokeri pois) pois, ainakin siksi aikaa kun ruokailu normalisoitunut ellei kyse juhlista tmv. Minkälainen kodin ilmapiiri on yleensä ottaen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lapsi söi päivän aikana puolikkaan kananmunan. Kysyin lääkäriltäkin asiasta, mutta ei ollut huolissaan ja totesi vaan jotain tyyliin "kyllä lapsi sitten syö kun on nälkä".
Nyt on hyvin kasvanut ja kehittynyt 8- vuotias, joka syö yleensä ihan hyvin mutta edelleen ajoittain nirsoilee ruuan kanssa.
Toinen lapsi syntyy kesällä. Ihmettelen myös sitä, että lapsi syö hoidossa kuulemma tosi hyvin ja aina itse. Vaikuttaako siinä muiden lasten malli? Tuon keksin ja mehun söi kahvipöydässä, kun oli vieraita käymässä. Muuten ei olisi ollut tarjolla niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja älä tee numeroa syömisestä.Syökää yhdessä ja lapsi syö itse minkä syö ja sitten vaan korjaat lautaset ja muihin hommiin.Yritä olla ihan normaali äläkä tuputa jne. Puhelette muista asioista syödessä. Anna paljon vettä ummetuksen takia ja koita välttää liikoja maitotuotteita, mutta ohjeita olekin varmasti saanut. Jos lapsi kasvaa normaalisti niin ei huolta. Hän syö kuitenkin hoidossa.Nyt aikalisä ja rennosti otto.Älä tosiaan syötä enää,kyllä hän syö sitten kun on nälkä.
ja kauppareissuille keräämään itse ruokia. Kun lapsi saa koskea ruokiin, tulee jossain vaiheessa väistämättä halu maistaa, plus ruoka tuntuu tutummalta, kun on jo saanut käsin koskea. Tehkää ruoka-asioista positiivisia ja iloisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko olla että lapsi raagoi näin syntyvään sisarukseen? Oletko jaksanut olla hänen kanssa, leikkiä(kuten ennen)? Syliä, halauksia? Ruoka voi olla myös "vallanväline". Yritä edes tehdä ruokatilanteista miellyttäviä / rentoja. Kuten joku kirjoittikin, lapsi mukaan ruuan tekoon. On mukavampi myös maistaa sitten niitä! :) Ja tee nyt ainakin "alkuun" ihan lemppari ruokia ja paljon ulkoilua ennen ruokahetkiä niin eiköhän maistu!
5v elää lähinnä pyhällä hengellä. Päivän syömiset on helposti laskettavissa, muutama lusikallinen ja haukku.
Laitan nykyään lautaselle vain ihan pienen annoksen ja vaadin maistamamaan. Puolikas maitolasi on juotava tyhjäksi. Jälkkäriä saa jos on syönyt hyvin (eli noin viisi lusikallista :D
Meillä ei ongelmana ole nirsoilu vaan pieniruokaisuus. Ei sille mikään mahda, en voi pakottaakaan lasta syömään. On iloinen, terve ja kaikinpuolin normaali, joskin ikäisekseen pienikokoinen ja siro. Syö minkä syö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5v elää lähinnä pyhällä hengellä. Päivän syömiset on helposti laskettavissa, muutama lusikallinen ja haukku.
Laitan nykyään lautaselle vain ihan pienen annoksen ja vaadin maistamamaan. Puolikas maitolasi on juotava tyhjäksi. Jälkkäriä saa jos on syönyt hyvin (eli noin viisi lusikallista :D
Meillä ei ongelmana ole nirsoilu vaan pieniruokaisuus. Ei sille mikään mahda, en voi pakottaakaan lasta syömään. On iloinen, terve ja kaikinpuolin normaali, joskin ikäisekseen pienikokoinen ja siro. Syö minkä syö.
Tämä syömisongelma on jatkunut jo kauan, joten en usko sen johtuvan syntyvästä vauvasta. Tänä aamuna sorruin syöttämään puuroa, kun lapsi pyysi vaan koko ajan "tuu äiti syöttämään". Väärinhän se on noin isoa lasta syöttää, tajuan sen kyllä. Pitää nyt vaan ryhdistäytyä ja ottaa syömistilanteet rennommin. Poika kyllä on ihan normaalin kokoinen, iloinen ja energinen. Eli ei kai se nyt niin ole ravinnonpuutteesta ainakaan kärsinyt... Tuli mieleen, että meillä voi olla myös kyse pieniruokaisuudesta, eikä niinkään nirsoilusta. Poika nimittäin kyllä tykkää esim. kaikista kasviksista ja erikoisemmistakin mauista. Määrä vaan on tooooosi pieni, mitä syö. Kiitos teille neuvoista! Kerrankin on saanut asiallista ja ystävällistä palautetta.
Hoida se ummetus pois antamalla vaikka Levolacia säännöllisesti.