Miksi kotona lasta hoitavan äidin työajan tulis olla 24h/vrk, kun isällä on n. 8h/vrk ?

Mä en ole ikinä ymmärtänyt tätä, ehkä siksi että mä pidin kotona olemisesta lasten kanssa, enkä suinkaan vähiten siksi että se oli lomaa töistä.



Ehkä siitä sitten saisi ympärivuorokautista työtä jos täyttäisi kaikki ne lasten kanssa olemisen lukuisat vapaahetket siivoamisella tms, mutta mulle ei ole erityisen tärkeää että koko ajan on täydellisen siistiä.

ajan viettäminen on "kammottavaa työtä, josta pitää saada lomaa".



Hei, se ei ole työtä, se on sitä omaa elämää, sitä omaa vapaa-aikaa, johon niin monet pyrkivät. Et tee työtä kun hoidat omaa lastasi, vaan olet etuoikeutettu kun sinulla on varaa olla töistä vapaalla ja nauttia ajasta lapsesi kanssa.

Kotiäiti muka työskentelee 24h/vrk. häh?! kai ne lapset nukkuukin? kouluikäisenkin pitäis nukkua 10h/vrk. siihen jää enää 14h. ja joo, lapset heräilee (kuopukseni puolen tunnin cälein joka yö vielä 2-vuotiaana) mutta silti?! 24h/vrk...

Tarkoitin "24h" et aina käytettävissä, ei syytä saivareteluun. Ja kyllä, jos on parikin vaippaikäistä jotka vuorotlleen heräävät, niin ei ole ees liioittelua, et öisin ei paljon nukuta.

koskien sitä, että kotona oleva äiti muka olisi töissä 24/7. Noin liioitteleva aloitus väkisinkin saa ihmiset sanomaan ettei tuo pidä paikkaansa. Jos olisit aloittanut ketjun aiheesta "onko reilua ettei mies osallistu ollenkaan lastenhoitoon", olisit saanut ihan erilaisia vastauksia. Minultakin, joka siis aiemmin tähän ketjuun kommentoin että koin olevani nimenomaan lomalla töistä ollessani lasten kanssa kotona.

ihme jos se lasten hoito on vaan niin ihanaa ja leppoisaa, et täälläkin palstat kiljuu äitien valituksia väsymyksestä ja ahdistuksesta. ja mikspä sitä neuvolassa esille otettais jatkuvasti..

Siis, että lapsille tehdään silti lounas? sotkua syntyy vaikka kukukaan ei ole kotona? lapsen kanssa askarrellaan, maalataan (sotkua), rakennetaan majoja, pelataan, leikitään, puistoillaan jne jne. ihan turha puhua samoista töistä. kyllä sitä sotkua, tiskiä ja puuhaa on moninkertaisesti. nim. 10v kotona. nyt jo 5v töissä.

Kotiäiti muka työskentelee 24h/vrk. häh?! kai ne lapset nukkuukin? kouluikäisenkin pitäis nukkua 10h/vrk. siihen jää enää 14h. ja joo, lapset heräilee (kuopukseni puolen tunnin cälein joka yö vielä 2-vuotiaana) mutta silti?! 24h/vrk...

Tarkoitin "24h" et aina käytettävissä, ei syytä saivareteluun. Ja kyllä, jos on parikin vaippaikäistä jotka vuorotlleen heräävät, niin ei ole ees liioittelua, et öisin ei paljon nukuta.

mut kuten sanottu, niin meillä ei ole näin. molemmat hoidetaan osamme tasapuolisesti ja ollaan tilanteeseen tyytyväisiä :)

Juuri samoin ajattelen, enkä ymmärrä, jos toinen vanhempi ja aviopuoliso ikään kuin vetäytyy perheestään jonnekin kahdenksan tunnin työajan taakse.

Meillä on ollut aina niin, että se joka on kotona, tekee kotiaskareita ja hoitaa lapsia. Ja kun kodin ulkopuolelta tulija saapuu, myös hän osallistuu kokonaisvataisesti kaikkeen.

Tätä on ihan kiva ajatella niin päin, jos mies olisi kotona ja nainen olisi koko päivän töissä. Nostaisiko nainen jalat kattoon ja makaisi sohvalla loppuillan ja kaikki te kotimamit olistte, että niin kuuluukin olla. Tuskinpa.

että aviolitto, jossa kotityöt jakautuvat taisaisesti ja lastenhoitom kestää paremmin. Että kyllä sekin tässä vaa'assa painaa.

Juuri samoin ajattelen, enkä ymmärrä, jos toinen vanhempi ja aviopuoliso ikään kuin vetäytyy perheestään jonnekin kahdenksan tunnin työajan taakse.

Meillä on ollut aina niin, että se joka on kotona, tekee kotiaskareita ja hoitaa lapsia. Ja kun kodin ulkopuolelta tulija saapuu, myös hän osallistuu kokonaisvataisesti kaikkeen.

Tätä on ihan kiva ajatella niin päin, jos mies olisi kotona ja nainen olisi koko päivän töissä. Nostaisiko nainen jalat kattoon ja makaisi sohvalla loppuillan ja kaikki te kotimamit olistte, että niin kuuluukin olla. Tuskinpa.

Hyvä kommentti varsinki toi loppu -ihana! :D heti alkoi naurattaa ku tuli mielikuva päähän.. :) -ap.

8 h päivässä oleva mies tuo

kotiäitys on oma valinta

on varmaan hyvä elämä ku mittaat kaiken rahassa

että toinen puoliso ei tee mitään kotitöitä tai ole ollenkaan lasten kanssa, ei mielesätni tunnu vain oikealta.

Myös se on eriasia, että kotona olija menee puistoon ystävättärien JA LASTEN kanssa. Se on kuitenkin lasten ehdoilla olemista. Minä en ainakaan menisi puistoon, jos vapaasti saisin valita. Ja onko se sitten verrannollinen vaikka siihen, että puoliso en ensin koko päivn töissä, saa ruuan ja lähtee omiin harrastuksiisnsa yksin.

Meillä ei ole noin, mutta tuttavallani on ja hän ei kyllä ole kovin tyytyväisen oloinen tilanteeseen.

mitä suorittajii taas! wuhu! saitte pisteen!



mitä te sitten ootte siellä kotona tehny jos lapsen vahtiminen ei ole raskasta?

se on niin järkyttävän suuri vastuu vastata toisen hengestä joka minuutti että miten te sen teette jos ette hereillä? puoliksi? sivusilmällä?

käsittämätöntä miten aliarvostettua, yhä, lasten kanssa vietetty aika on!

Kenellä on duunissa yhtä kova vastuu, paitsi niillä jotka myös vastaavat jonkun hengestä?

Miten raha voi merkitä teille niin paljon?

sit kasvaa näitä suorittajia joille tehtävän tekeminen on se sisältö, tärkein. on niin kiire ettei elämäänsä ehdi elää.

Joa ei nauti lasten kanssa askartelusta, leikkimisestä, ulkohommista ja ruuanlaitosta niin ei pidä sitten tehdä sitä. Siksi on päiväkodit ja koulutetut hoitajat ja keittäjät :)

Jos haluaa jäädä kotiin vuosikausiksi (kenenkään ei ole pakko)

Se on ammatinvalintakysymys, ihan niinkuin sanon puhelinmyyjäkaverilleni joka valittaa työstään.

Siis, että lapsille tehdään silti lounas? sotkua syntyy vaikka kukukaan ei ole kotona? lapsen kanssa askarrellaan, maalataan (sotkua), rakennetaan majoja, pelataan, leikitään, puistoillaan jne jne. ihan turha puhua samoista töistä. kyllä sitä sotkua, tiskiä ja puuhaa on moninkertaisesti. nim. 10v kotona. nyt jo 5v töissä.

Joa ei nauti lasten kanssa askartelusta, leikkimisestä, ulkohommista ja ruuanlaitosta niin ei pidä sitten tehdä sitä. Siksi on päiväkodit ja koulutetut hoitajat ja keittäjät :)

Jos haluaa jäädä kotiin vuosikausiksi (kenenkään ei ole pakko)

Se on ammatinvalintakysymys, ihan niinkuin sanon puhelinmyyjäkaverilleni joka valittaa työstään.

Siis, että lapsille tehdään silti lounas? sotkua syntyy vaikka kukukaan ei ole kotona? lapsen kanssa askarrellaan, maalataan (sotkua), rakennetaan majoja, pelataan, leikitään, puistoillaan jne jne. ihan turha puhua samoista töistä. kyllä sitä sotkua, tiskiä ja puuhaa on moninkertaisesti. nim. 10v kotona. nyt jo 5v töissä.

Jos siitä saa rahaa, se on työtä? Jos hoidan lastani, niin se ei ole työtä. Jos joku muu hoitaa ja saa siitä palkkaa, se onkin työtä. Eli raha määrittelee kaiken? Vai onko se sittenkin nautinto joka määrittelee? jos nautin lasten kans olemisesta, en tee työtä. Mitäs jos joku ansiotyössä käyvä nauttii työstään? Onko se silti työtä?

Joa ei nauti lasten kanssa askartelusta, leikkimisestä, ulkohommista ja ruuanlaitosta niin ei pidä sitten tehdä sitä. Siksi on päiväkodit ja koulutetut hoitajat ja keittäjät :)

Jos haluaa jäädä kotiin vuosikausiksi (kenenkään ei ole pakko)

Se on ammatinvalintakysymys, ihan niinkuin sanon puhelinmyyjäkaverilleni joka valittaa työstään.

Siis, että lapsille tehdään silti lounas? sotkua syntyy vaikka kukukaan ei ole kotona? lapsen kanssa askarrellaan, maalataan (sotkua), rakennetaan majoja, pelataan, leikitään, puistoillaan jne jne. ihan turha puhua samoista töistä. kyllä sitä sotkua, tiskiä ja puuhaa on moninkertaisesti. nim. 10v kotona. nyt jo 5v töissä.

Jos siitä saa rahaa, se on työtä? Jos hoidan lastani, niin se ei ole työtä. Jos joku muu hoitaa ja saa siitä palkkaa, se onkin työtä. Eli raha määrittelee kaiken? Vai onko se sittenkin nautinto joka määrittelee? jos nautin lasten kans olemisesta, en tee työtä. Mitäs jos joku ansiotyössä käyvä nauttii työstään? Onko se silti työtä?

ja miten se voi olla ammmatinvalintakysymys jos sun mielestä ei ole kyse työstä ollenkaan? ;)

Jokainen joka lapsia tekee, varmaan ymmärtää että alussa ne tarvitsevat ainakin toista vanhempaa melkein koko ajan. Minä äitinä olen tosi kiitollinen että saan seurata lapseni kehitystä joka päivä, iloita ja lohduttaa, auttaa ja hoivata. Miten se voi olla verrattavissa työhön?

et osalla täällä on myös aika kullannu muistot, joilla on siis vuosia kotonaolosta. Yks hyvä esimerkki omasta tuttavasta, jolla oli joskus lapset pieniä, pienellä ikäerolla ku mulla ei ollu vielä lapsia ja se valitti tosi paljon ja oli aivan naatti. (Sai myös paljon ulkopuolista hoitoapua!) Muistan tän todella hyvin! Ja nyt meinas multa korvat tippua, ku tää samainen henkilö tulee selittää et miten haluais myös vauvan kun se elämä kotona on niin leppoisaa, kun saa vaan kölliä vauvan kans. :D

ajan viettäminen on "kammottavaa työtä, josta pitää saada lomaa".

Hei, se ei ole työtä, se on sitä omaa elämää, sitä omaa vapaa-aikaa, johon niin monet pyrkivät. Et tee työtä kun hoidat omaa lastasi, vaan olet etuoikeutettu kun sinulla on varaa olla töistä vapaalla ja nauttia ajasta lapsesi kanssa.

Mutta on meitäkin, joiden mielestä kotona oleminen on raskaampaa kuin töissä. Olen juristi ja kotiäitinä oleminen on kyllä raskaampaa. Ei tietenkään lasten kanssa oleminen sinänsä, mutta kaiken pyörittäminen ja kotityöt. Yöks. Esikoisen vauva-aikana oli tietysti leppoisaa. Joillekin varmaan kotiäitiys sopii paremmin ja siksi he hehkuttavat, miten mahtavaa se on.

Toivottavasti ei ikuisuuskysymys, vaan että uudet sukupolvet oppivat paremmin pitämään puolensa.



Noh, meillä ei olisi mies jaksanut käydä töissä jos ei olisi saanut sitä vähäistä yöllä nukkua.

Molemmat oltiin vauva aika, ja paljon sen jälkeenkin, todella väsyneitä ja mentiin jaksamisen äärirajoilla. Huh, huh...



Kun sitä oli päivät kotona, niin siinä samalla tuli hoidettua kotihommia kuten pyykkääminen jne.



Oon miettinyt itsekin

- miksi en ottanut enemmän omaa aikaa?

- miksi tein niin paljon itse, vaikka toinen oli koko ajan vierellä?



Luulen, että mies oli paljon väsyneempi mitä antoi ymmärtää. Hän ei valittanut kertaakaan, ei kertaakaan! Ja siitä nostan hänelle hattua, todella. Olen tämän asian vasta todella tajunnut, kun väsymys rupeaa hieman helpottamaan. Mutta häne ei valittanut koskaan jaksamistaan, vaikka voin uskoa hänenkin olleen jaksamisensa äärirajoilla.



Mikä on oikein ja mikä väärin? Tämä varmasti riippuu paljon ihmisistä, tilanteesta jne. Uskon myös, että luonto järjestää paljon. Uskon myös, että puoliaan on pidettävä. Eli se kultaisen keskitien löytäminen lienee se punainen lanka. Ja toivonkin että sen jokainen löytäisi.

ajan viettäminen on "kammottavaa työtä, josta pitää saada lomaa".

Hei, se ei ole työtä, se on sitä omaa elämää, sitä omaa vapaa-aikaa, johon niin monet pyrkivät. Et tee työtä kun hoidat omaa lastasi, vaan olet etuoikeutettu kun sinulla on varaa olla töistä vapaalla ja nauttia ajasta lapsesi kanssa.

Mutta on meitäkin, joiden mielestä kotona oleminen on raskaampaa kuin töissä. Olen juristi ja kotiäitinä oleminen on kyllä raskaampaa. Ei tietenkään lasten kanssa oleminen sinänsä, mutta kaiken pyörittäminen ja kotityöt. Yöks. Esikoisen vauva-aikana oli tietysti leppoisaa. Joillekin varmaan kotiäitiys sopii paremmin ja siksi he hehkuttavat, miten mahtavaa se on.

mulla on _todella_ raskas työ, johon tekijöitä (lue: halukkaita) ei ole

ja todella, työ on musta todella leppoisaa suhteessa siihen että pitäisi koko ajan olla silmä kovana jonkun perässä...