Poika tulossa, olisin toivonut toista tyttöä

No, nyt se on sanottu, rehellisesti. Varmaan olen paska äiti ja ihminen ym ym, mutta en vaan voi tunteilleni mitään. Eli esikoinen on tyttö ja nyt toinen tulossa ja hän on poika. Luulen, että tämä lievä pettymyksen tunne johtuu siitä, että itselläni on sisko, jonka kanssa olin lapsena sekä edelleen hyvin, hyvin läheinen. Toki tyttö ja poikakin voivat olla läheisiä, mutta uskoisin jokaisen samaistuvan helpoiten samaa sukupuolta olevaan sisarukseen ainakin pidemmällä tähtäimellä.



Ja jotenkin harmittaa sekin todella typerä ja pinnallinen asia, kun että joudutaan ostamaan kaikki vaatteista ja leluista lähtien. Tytöltä on jäänyt vain todella tyttömäisiä vaatteita ja kaikki lelut on tyttöjen leluja, ehkä pari palapeliä on neutraaleja. Haalarit, kengät, petivaatteet, pyyhkeet ym ym kaikki pitää ostaa, mitkään tytöllä olleista ei käy. Ja lastenhuone pitää maalata uudelleen, hankkia muut kuin vaaleanpunaiset matot, verhotkaan ei käy. Juu olisihan sitä voinut ajatella jo etukäteen, että toinen lapsi voi olla poika, mutta kun meille ei pitänyt tulla kuin tuo yksi lapsi, siksi satsattiin tyttöjen juttuihin silloin, kun hankinnat olivat ajankohtaisia.



Kuulostaa niin typerältä, tiedän, voi tiedän niin hyvin, siksi en missään nimessä voi sanoa näistä ajatuksistani KENELLEKÄÄN läheiselleni. Kukaan ei ymmärtäisi, tuksin täälläkään kukaan ymmärtää. Mutta tällaisia asioita kelailen mielessäni ja myönnän nyt, että toivoin toista tyttöä. Omatunto soimaa minua jatkuvasti, tunnen valtavaa syyllisyyttä näistä ajatuksistani ja tunteistani. Olen kiitollinen toisesta lapsesta, mutta silti vaan surettaa ettei toista tyttöä tule. Ja kolmatta lasta meille ei siis tule koskaan, että nämä lapset ovat nyt tässä.



Kiitos kun sain purkautua teille, vaikka haukkuja tästä varmaan saankin :(. Uskallan kuitenkin kysyä.. Onko ketään, jolla olisi ollut samoja fiiliksiä. Muuttuivatko jossain vaiheessa? Kiitos asiallisista kommenteista.