Lue keskustelun säännöt.
Poika tulossa, olisin toivonut toista tyttöä
26.04.2012 |
No, nyt se on sanottu, rehellisesti. Varmaan olen paska äiti ja ihminen ym ym, mutta en vaan voi tunteilleni mitään. Eli esikoinen on tyttö ja nyt toinen tulossa ja hän on poika. Luulen, että tämä lievä pettymyksen tunne johtuu siitä, että itselläni on sisko, jonka kanssa olin lapsena sekä edelleen hyvin, hyvin läheinen. Toki tyttö ja poikakin voivat olla läheisiä, mutta uskoisin jokaisen samaistuvan helpoiten samaa sukupuolta olevaan sisarukseen ainakin pidemmällä tähtäimellä.
Ja jotenkin harmittaa sekin todella typerä ja pinnallinen asia, kun että joudutaan ostamaan kaikki vaatteista ja leluista lähtien. Tytöltä on jäänyt vain todella tyttömäisiä vaatteita ja kaikki lelut on tyttöjen leluja, ehkä pari palapeliä on neutraaleja. Haalarit, kengät, petivaatteet, pyyhkeet ym ym kaikki pitää ostaa, mitkään tytöllä olleista ei käy. Ja lastenhuone pitää maalata uudelleen, hankkia muut kuin vaaleanpunaiset matot, verhotkaan ei käy. Juu olisihan sitä voinut ajatella jo etukäteen, että toinen lapsi voi olla poika, mutta kun meille ei pitänyt tulla kuin tuo yksi lapsi, siksi satsattiin tyttöjen juttuihin silloin, kun hankinnat olivat ajankohtaisia.
Kuulostaa niin typerältä, tiedän, voi tiedän niin hyvin, siksi en missään nimessä voi sanoa näistä ajatuksistani KENELLEKÄÄN läheiselleni. Kukaan ei ymmärtäisi, tuksin täälläkään kukaan ymmärtää. Mutta tällaisia asioita kelailen mielessäni ja myönnän nyt, että toivoin toista tyttöä. Omatunto soimaa minua jatkuvasti, tunnen valtavaa syyllisyyttä näistä ajatuksistani ja tunteistani. Olen kiitollinen toisesta lapsesta, mutta silti vaan surettaa ettei toista tyttöä tule. Ja kolmatta lasta meille ei siis tule koskaan, että nämä lapset ovat nyt tässä.
Kiitos kun sain purkautua teille, vaikka haukkuja tästä varmaan saankin :(. Uskallan kuitenkin kysyä.. Onko ketään, jolla olisi ollut samoja fiiliksiä. Muuttuivatko jossain vaiheessa? Kiitos asiallisista kommenteista.
Kommentit (43)
juuri osasinkin odottaa.. Toivottavasti kukaan ei luule, että toivoisin vauvani kuolevan?? Rakastan häntä jo nyt tietysti äärettömän paljon, vain sukupuoli mietityttä, sisarten suhteet ym.
Sinä siis todella toivot, että viaton lapseni kuolisi kohtuuni? Olet sairas..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
juuri osasinkin odottaa.. Toivottavasti kukaan ei luule, että toivoisin vauvani kuolevan?? Rakastan häntä jo nyt tietysti äärettömän paljon, vain sukupuoli mietityttä, sisarten suhteet ym.
Sinä siis todella toivot, että viaton lapseni kuolisi kohtuuni? Olet sairas..
Ap
Tuo kakkonen yritti varmasti vain herätellä sinua ajattelemaan.
Tekstistäsi ei näy rakkaus, pelkkä pettymys.
www.in-gender.com
Sieltä löytyy englannin kielinen foorumi, sukupuolitoiveista ja niissä pettymisistä. ET todellakaan ole ainoa.
ap kirjoittaa aloituksessaan, että on kiitollinen lapsestaan. Kai sitä nyt ihmisellä saa olla välillä ei-niin-oikeutettujakin tunteita. Ihmisiähän tässä vaan ollaan, kukaan ei ole täydellinen. Ja ap myöntää tuossa tekstissään itsekin, että kuulostaa typerältä, että on huono omatunto.
Minä ymmärrän apn fiiliksiä. Itselläni poika ja tyttö, esikoinen on poika ja olin superonnellinen, kun toinen oli sitten tyttö. Sekin tunne oli varmaan kiellettyä, mutta aina olin tytöstä haaveillut. Jotekin tuntuu, että halusin omaa sukupuoltani olevan lapsen jonka kanssa touhuta naistenjuttuja. Meillä lapset ovat läheisiä, leikkivät keskenään paljon. Ei näytä sukupuolirooleilla olevan ainakaan vielä juuri mitään merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunteilleenhan ihminen ei voi mitään, mutta turhaan huolehdit sisarusten suihteista. Itselläni on vajaa kolme vuotta nuorempi pikkuveli, joka on yksi kaikkein läheisimmistä ihmisistä minulle. Toki meillä tapeltiin ja haluttiin leikkiä yksin omia juttuja, mutta mieleenpainuvimmat leikit on leikitty yhdessä. Joko barbeilla tai legoilla tai molemmilla sekaisin. Nyt aikuisena meillä on edelleen todella hyvät välit. Kiukutellaan ja keskustellaan ja saunotaan ja jopa asuttiin hetki yhdessä veljen remontin takia...=) Hassua kyllä, jopa miestä valitessa veljen hyväksyntä oli tärkeä, sillä miehiä tulee ja menee, veli on ikuinen...=)
Olet kuitenkin onnellisemmassa asemassa kuin ne jotka saavat vain yhtä sukupuolta, varsinkin jos ne ovat VÄÄRIÄ lapsia kaikki.
Oletko muuten aina saanut kaiken mitä itse haluat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet kuitenkin onnellisemmassa asemassa kuin ne jotka saavat vain yhtä sukupuolta, varsinkin jos ne ovat VÄÄRIÄ lapsia kaikki.
Oletko muuten aina saanut kaiken mitä itse haluat?
ole saanut aina kaikkea, mitä olen halunnut. Ja vakaasti uskon, että jos esikoinen olisi poika ja tämä toinen tyttö, minulla olisi miltei samoja fiiliksiä. En tiedä miksi, mutta minulla vaan on jotenkin aina ollut sellainen käsitys ja tunne, että vain samaa sukupuolta olevat sisarukset voivat olla todella läheisiä keskenään ja lähes parhaita ystävyksiä läpi elämän.
Tärkeintä on ehdottomasti lapsen terveys ja pojasta olen sillä tavalla onnellinen, että nyt miehenikin saa omaa sukupuoltaan olevan lapsen, jonka kanssa voi harrastaa ja puuhata niitä poikien juttuja. Vaikea selittää, miksi todellisuudessa olen sukupuoleen pettynyt.
Ymmärrän pettymyksen kyllä. Itselläni on vasta yksi lapsi ja hän on poika, tyttöä olisin toivonut. Poikani on tietysti minulle äärettömän rakas, ja nyt tuntuisi vaikealta kuvitella, että perheessämme olisikin hänen sijastaan tyttö.
Mietit itse oman sisarussuhteesi perusteella, että sisko tytöllesi olisi ollut kiva. En usko, että sisarusten väliseen läheisyyteen lopulta sukupuoli vaikuttaa. Ainakin minulle veljeni on todella läheinen, ja olen aina ollut onnellinen siitä, että minulla on nimenomaan veli. Lapsena kaverit olivat muuten tyttöjä, joten oli kiva, kun kotona oli poika, jonka kanssa leikkiä vähän erilaisia leikkejä kuin tyttöjen kanssa. Nyt aikuisena on myös ollut mukavaa, kun on voinut jakaa asioita veljen kanssa, kun näkökulma maailmaa on sukupuolen takia vähän erilainen, vaikka perhetausta, kasvatus jne. on samanlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no ei meillä kyllä, mitä prinsessoja te kasvatatte??
kun sain tietää, että odotan poikaa. Pettymys tuli yllätyksenä, koska olen aina toivonut saavani pojan ja tästäkin alusta asti ajattelin, että poika tulee. Pari viikkoa siinä meni asian hyväksymiseen.
Kyllä sinäkin varmasti asian ennen syntymää hyväksyt, onhan sinulla aikaa valmistautua eikä ainakaan poika tule "ikävänä" yllätyksenä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on vain yksi sisko, jonka kanssa olen ollut hyvin läheinen. Minusta tuntui kovin omituiselta, kun odotinkin poikaa. Poika tuntui vieraalta. Siis kunnes syntyi. Sitten tuntui siltä, että näinhän se pitikin olla, olisi kummallista, jos ei olisi poika vaan tyttö. Toinen oli sitten tyttö, mikä tuntui taas vieraalle. Ajattelin tosiaan sisarussuhteita yms, vaikken ehkä niin vakavasti kuin sinä. Niinhän siinä kävi, että nyt tuntuisi omituiselle, jos olisikin kaksi poikaa...Ehkäpä eri elämänvaiheissa sisarukset ovat eri tavoin läheisiä toisilleen. Varmasti tulee aika, jolloin tytöt eivät huoli poikia leikkiin jne, mutta niin kävi myös minulle oman siskoni ja tämän kavereiden kohdalla, en päässyt mukaan, kun pieniä ei otettu leikkeihin...
jätä poika kirjaston vessaan. Me kirjastonhoitajat pidämme pojista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikaa.. toinen tyttö tulossa. että näin.
verhot ja pyyhkeetkin pitää heti vaihtaa?? Ikävää se ja valitettavasti kuulostaa taas provolta.
Tunsin samoin vuosi sitten odottaessani poikaa. Nyt olen Niiin onnellinen pojastani etten voi sitä sanoin kuvailla. Jos saisin kolmannen lapsen, en toivoisi kumpaakaan sukupuolta, koska nyt huomaan ettei sillä ole minulle mitään merkitystä. Olen ylpeä ja onnellinen että saan seurata läheltä näin pojan sekä tytön kasvua ja elämää. Usko pois rakastut pokaasi niin paljon että ihan yllätyt. Äidin ja pojan suhde on mielestäni erilainen kuin äidin ja tyttären. En tarkoita parempi, vaan erilainen. Onnea sinulle!
Tiedättekö, mäkin ajattelin aiemmin, että haluaisin kovasti tyttölapsen, ja kaipaan kovasti sitä tytärtä jne. Mietin ja märehdin ja murehdin sitä aikani, ja työstin asiaa kunnolla.
Sitten mä vasta todella aloin "nähdä", mitä mulla on. Mulla on kolme hienoa, älykästä, komeaa poikaa. JOkainen heistä on erilainen ja omalla tavallaan lahjakas, yksi on urheilullinen ja akateemisesti tosi taitava, toinen on taiteellisesti lahjakas filosofi ja kolmas on kovaääninen musiikillisesti lahjakas rämäpää-humoristi.
Mä kysyin itseltäni mitä mä ihan oikeasti OIKEASTI olisin saanut tyttölapsessa ( siis unelmissani, sitähän ei koskaan tiedä millaisen lapsen saa), mitä poikani eivät mulle tarjoa, enkä mä keksinyt mitään. Mä en ole itse ollut mikään pikkuprinsessa, eikä mua viehätä mitkään vaaleanpunaiset hörhelövaatteet. Mä en oikeastaan enää edes ymmärrä, miksi vain tyttölasta olisi ihana pukea, kun pojillekin on nykyään vaikka mitä makeita vaatteita tarjolla.
Pienet pojat rakastaa äitejään niin täydestä sydämestä ja niin terapeuttisesti, että jokainen miessukupuolelta joskus turpaansa ( kuvainnollisesti tai oikeasti) saanut oikeasti tarvitsisi sen pienen pojan näyttämään millaisia herkkiksiä kullanmuruja nuo sällit oikeasti ovat.
Ja joo, toki niitä täytyy kasvattaa ja välillä lähestulkoon painia niiden kanssa, mutta mitä se elämä on, jos ei siinä ole pieniä haasteitakin välillä?
Joten ap ja muut poikia pelkäävät, ottakaa ne pienet miehet avosylin vastaan, ja huomaatte, että ne osaavat olla ihaninta mitä ihminen voi itselleen saada!
T:Kolmen pojan ( 9v, 7v ja 4v) äiti
Odottakaahan kun ne pimunne tulevat murrosikään, silloin on kyllä täyshelvetti irti. Kyllä vaan poikien kanssa on helpompaa.
Mulla 16v, 14v ja 12v tytöt, eikä mitään ongelmaa. Sen sijaan naapurissa ollaan helisemässä 16v pojan kanssa. Heillä on myös 14v tyttö, jonka kanssa ei ongelmaa.
Kyllä ne murrosikäiset POJAT on vaikeita. Luojan kiitos ei tarvitse omassa taloudessa sellaista katsella.
paitsi että ehditte sisustaa sun muuta.
Minä tiesin vasta synnytyksen jälkeen ja pettymystä kesti vain muutama hetki. Oli niin ihana päästä hoitamaan sitä omaa poikavauvaansa, ettei siihen syliin mitään tyttöä olisi halunnutkaan. Sain sitten myöhemmin 3 kpl.
Uskoisin siis, että se lapsi on kuitenkin niin ihana ja tulee olemaan ihanaa tutustua myös siihen poikamaailmaan, ettei se sit myöhemmin harmita. Ja sit kun sun tyttö sulle kiukuttele, mut sun poika keskustelee ja pohtii maailman asioita, niin olet iloinen, kun sait kokea tämänkin eron.
ajatukset =) ja olet onnellinen että sait sekä tytön että pojan. Laita tyttön kamat myyntiin ja osta niillä poikamaisemmat. ei elämä ole sen vaikeampaa kuin siitä itse tekee.