Hevonen Suomen vaarallisin nisäkäs? Taas yksi nuori ratsastaja kuoli

Australiassa yritettiin tutkia hevosonnettomuuksien taustoja. Aineistoista tutkittiin, millaisiin onnettomuuksiin joutuvat hevosten kanssa ratsastajat, käsittelijät, sivulliset sekä eläinlääkärit.



Yleisin onnettomuus on hevosen selästä putoaminen. Toiseksi yleisintä on tulla potkaistuksi, mikä on eläinlääkäreiden useiten kokema kohtalo.



Kokemattomat ratsastajat olivat aineiston mukaan alttiimpia onnettomuuksille kuin kokeneet. Muista kuin ratsastusonnettomuksista suuri osa tapahtuu tarhassa tai laitumella ja lähes aina onnettomuuteen liittyy hevosen pelko- tai pakoreaktio.



Ratsastajan käsistä karkaaminen, pukittelu, hyppiminen tai muu vastustelu johtuvat lähes poikkeuksetta siitä, että hevonen joko vastustaa kivuliasta tai pelottavaa apua, ei ymmärrä mitä ihminen haluaa tai tarkoittaa tai pelkää ja haluaa pois epämiellyttävästä tilanteesta. Potkiminen on hevosen puolustautumiskeino.



Eikö harrastus ole vähän väärillä raiteilla jos ‘normaalit’ toimenpiteet pelottavat, ahdistavat tai inhottavat hevosta?

IHMINEN on Suomen vaarallisin nisäkäs.

Ei ihminen ole nisäkäs

Mikä sitten? Matelija?

Kyllä minä ainakin olen ehdottomasti nisäkäs. Haluaisitteko kuvia nähdä?

Uutisessa ei ihan tarkkaan selvinnyt, mikä olikaan varsinainen onnettomuuden syy.

Hevonen vauhkoontui, mutta miksi?

Oliko syynä auto, vai tapahtuiko moottorisahauksessa jotain sellaista, joka säikäytti hevosen.

Kokenut ratsastaja ei yleensä tutullakaan hevosella seikkaile sellaisessa paikassa, jossa on vaaratilanteita.

Hevonen on kyllä edelleen lain mukaan joko ajoneuvo tai jalankulkija riippuen siitä, onko ratsu vai ajohevonen.

Hevonen rinnastetaan tieliikenteessä ajoneuvoon, riippumatta siitä ajetaanko vai ratsastetaanko sitä. Eli myös ratsukon paikka on maantiellä, ei kevyen liikenteen väylällä ellei sitä ole erikseen ratsastustieksi merkitty.

Hevonen on kyllä edelleen lain mukaan joko ajoneuvo tai jalankulkija riippuen siitä, onko ratsu vai ajohevonen.

Hän oli tuttuni. En ole moneen vuoteen nähnyt mutta aina kun hänet näin oli suuri hymy naamassa...itsekkin ratsastan ja tuli vähän ahdistava olo kun kuulin uutisia. Ratsastus on todella vaarallista koska hevoset ovat eläviä olentoja. Moni ei sitä ymmärrä varsinkaan autoilijat.

Vierailija kirjoitti:

Kuten eräässä aikaisemmassa ketjussa Pääsiäisen jälkeen tuli ilmi, ei ihmisillä ole hajuakaan siitä, kuinka ratsukko ohitetaan.

Ennen kuin edes avasin linkkiä, arvasin, että auto on ohittanut ratsukon.

Itsellä on niin paljon kokemusta tuosta autoilijoiden röyhkedestä ratsukon kohtaamisessa, että ei enää ymmärrys riitä.

Mistä hitosta tommosta tietoa saisi ja oikeastaan miksi ihmisten pitäisi tietää kuinka hevonen ohitetaan. Hevoset voi pitää julkisilta teiltä poissa jos ovat sekoboltseja jotka eivät kestä liikennettä.

Vierailija kirjoitti:

Helmikuun alussa kiiri maailmalle brittiläisen asiantuntijakomitean puheenjohtajaprofessorin hieno päätelmä: Ekstaasin käyttäminen ei ole sen vaarallisempaa kuin ratsastus. Pitääkö tästä päätellä, että ratsastus on hullunrohkeaa vai että ekstaasin käyttö on kuin karkkeja söisi?

Britanniassa hevosia on enemmän kuin kukaan osaa laskea ja kuninkaallisista alkaen koko porukka viettää aikaansa enempi vähempi satulassa istuen. Jopa Lontoon keskuspuistossa rikkaat karauttelevat laukkaa köyhempien iloksi ja jokaiseen juhlakulkueeseen on ympätty toinen toistaan koreampia hevosia.

Britanniassa kuolee vuosittain 10 ihmistä hevosonnettomuuksissa ja hevoset aiheuttavat noin 100 liikenneonnettomuutta. Samaan aikaan ekstaasihuumeen käyttäjiä kuolee n. 30. Ei aavistustakaan kuinka moni melkein kuolee, ja kuinka monta liikenneonnettomuutta sekavat huumekuskit aiheuttavat, mutta 30 iloista juhlijaa päätyy mullan alle pelkän ekstaasin käytön takia.

Tästäpä nokkela englantilainen professori David Nutt päätti vetää aasinsillan kahden vaarallisen harrastuksen välille: Ekstaasi ei ole sen pahempaa kuin ratsastus. Nutt johtaa komiteaa, jonka tarkoituksena on antaa hallitukselle neuvoja huumeiden väärinkäytöstä. Hänen ilmeinen neuvonsa onkin, että hallituksen tulisi kieltää ratsastuksen kaltainen vaarallinen harrastus.

Kuulostaa todella vaarattomalta verrattuna alkoholiin.

Kuinkahan pitkään hevoset aiotaan vielä sallia liikenteen seassa? Moottoriajoneuvot pitää olla viimeisen päälle kunnossa ja katsastettu ja kuljettamiseen vaaditaan kortti mutta herkästi vauhkoontuvan satoja kiloja painavan elukan kanssa saa liikenteen sekaan mennä vaikka 8 vuotias pikkutyttö

Voitko perustella!

Hevoset ovat niin typeriä elukoita että niiden kanssa pitäisi harrastaa vain hevoselle tutussa metsässä tai autioilla peltoalueilla.

Hevoset säikähtävät mm. postilaatikoita.

Vierailija kirjoitti:

Helmikuun alussa kiiri maailmalle brittiläisen asiantuntijakomitean puheenjohtajaprofessorin hieno päätelmä: Ekstaasin käyttäminen ei ole sen vaarallisempaa kuin ratsastus. Pitääkö tästä päätellä, että ratsastus on hullunrohkeaa vai että ekstaasin käyttö on kuin karkkeja söisi?

Britanniassa hevosia on enemmän kuin kukaan osaa laskea ja kuninkaallisista alkaen koko porukka viettää aikaansa enempi vähempi satulassa istuen. Jopa Lontoon keskuspuistossa rikkaat karauttelevat laukkaa köyhempien iloksi ja jokaiseen juhlakulkueeseen on ympätty toinen toistaan koreampia hevosia.

Britanniassa kuolee vuosittain 10 ihmistä hevosonnettomuuksissa ja hevoset aiheuttavat noin 100 liikenneonnettomuutta. Samaan aikaan ekstaasihuumeen käyttäjiä kuolee n. 30. Ei aavistustakaan kuinka moni melkein kuolee, ja kuinka monta liikenneonnettomuutta sekavat huumekuskit aiheuttavat, mutta 30 iloista juhlijaa päätyy mullan alle pelkän ekstaasin käytön takia.

Tästäpä nokkela englantilainen professori David Nutt päätti vetää aasinsillan kahden vaarallisen harrastuksen välille: Ekstaasi ei ole sen pahempaa kuin ratsastus. Nutt johtaa komiteaa, jonka tarkoituksena on antaa hallitukselle neuvoja huumeiden väärinkäytöstä. Hänen ilmeinen neuvonsa onkin, että hallituksen tulisi kieltää ratsastuksen kaltainen vaarallinen harrastus.

Tuon vertauksen ideana oli juurikin se riskien suhteuttaminen. Jos sanotaan vain, että ekstaasi tappaa 10-30 henkilöä vuosittain, niin ihmiset pitävät sitä hurrrrrjan vaarallisena. Mutta jos riskejä verrataan johonkin muuhun toimintaan, niin eipä se vaaralliselta enää vaikutakaan. Vakavan loukkaantumisen kannalta ratsastaminen on paljon vaarallisempaa puuhaa kuin ekstaasin käyttäminen.

Vierailija kirjoitti:

Hevoset säikähtävät mm. postilaatikoita.

Riippuu hevosesta. Jotkut säikkyvät mitä vain jotkut eivät oikeastaan mitään. Helposti säikkyvän hevosen kanssa ei kannattaisi mennä liikenteen sekaan.

Hevonen on parhaimmillaan leivän päällä.

Tämä menee aika tavalla juuri näin. Ihminen ei usko kuolemiseen useinkaan alle 25-vyotiaana, moni varmaan muistaakin sen hetken kun ymmärtää oikeasti että Hei mulle voi sattua jotian ja elämä on rajallinen.

Varsinkin vanhempien pitäisi enemmän miettiä, kannattaako antaa lapsen aloittaa ratsastusta tai ratsastaa. Onnettomuuksia tapahtuu harrastuksissa eniten ratsastuksessa, se on käytännössä vaarallisin laji. Tunneittain laskettuna eniten salibandyssä, mutta kun mietitään vakavia aivovammoja, luiden murtumia ja kuolemia, tippuu salibandykin pois listalta.

Heppaelämää myös romantisoidaan ja varsinkin tytöille myydään glitterikypäriä ja blingbling-hanskoja ja kimalteisia otsaremmejä ja penny-laatikoita, jolloin harrastuksesta luodaan helposti prinsessatytön unelma, joka tytön unelma. Ratsastus on myös sen eläimen ihailua ja kieltämättä hevonen on upea eläin.

Jo melkein kymmenen vuotta sitten kuollut Eveliina-niminen tyttö kuoli srl:n hyväksymän koulun esteratsastuskisoissa. Vanhemmat, heitä syyttämättä, kirjoittavat blogissaan että tytär lähti saappaat jalassa tehden sitä, mitä eniten rakasti.

Ensinnäkin vanhemmat muistakaa, että kukaan teini-ikäinen ei lähdä saappaat jalassa tästä maailmasta edes hevosten takia. Voi miettiä ennemmin niin, että maailma on täynnä upeita ja turvallisia harrastuksia. Ja elämää. Vuosia. Kokemuksia. Ystäviä. Tulevaisuutta. Opintoja. Perhettä. Vanhuuskin on ihanaa aikaa.

Vanhempien olisi hyvä huomioida, että joka vuosi yhden tai kahden ratsastajan kuoleman takia myös vammautuu lukemattomia ratsastajia ja myös se oma lapsi voi loukkaantua pahasti hevosen kanssa. Olisiko nuori lapsiratsastaja halunnut ratsastaa, jos olisi tiennyt että estekisoissa voi kuolla? Tuskin.

Hevonen on pakoeläin, eikä kuolemissa ole ikinä kiinni siitä miten kokenut ratsastaja on ollut - välillä kuolee valmentajia, välillä monia vuosia ratsastaneita ja Kilparatsastajia. Tätä hevostelun vaarallisuutta on turha verrata pyöräilyyn kuten joku tekee tai mihinkään muuhun lajiin. Pyöräilyn turvallisuus on aivan eri luokkaa, varsinkin jos pyöräilee järki päässä eikä kännissä. Ratsastusta ei tehdä kännissä. Ratsasramisessa asettaa itsensä kuoleman vaaraan periaatteessa aina, kun on hevosten kanssa tekemisissä.

Hilda, Kemppainen, Eveliina. Ym. Lapset eivät ymmärrä oikeasti konkreettista kuoleman tai loukkaantumisen vaaraa. Myös nuoret ja lapset ottavat isompia riskejä, koska heidän etuaivolohkonsa ei ole kehittynyt aikuisen tasolle. Riskien ymmärtäminen konkretisoituu ihmisellä noin 25-vuotiaana, jolloin ihmisestä tulee yleensä varovaisempi monien asioiden suhteen ja ihmiselle vasta kehittyy riskinottokyky. Periaatteessa noin alle 25-vuotiaat ratsastusta harrastavat eivät välttämättä ymmärrä, mikä loukkaantumisen, vammautumisen ja jopa kuoleman riski harrastuksessa on. Sitä on vaikea nähdä itselleen tapahtuvan. Jatkuu seuraavassa viestissä :

Meidän perheen kanssa tehdään ja harrastetaan paljon, mutta vakuutusyhtiössä työskenneltyä ja käsiteltyä vakavia ratsastustapaturmia, halusin ohjata molemmat tyttäremme toisen harrastuksen pariin. Ratsastus onnettomuudet ovat vak. Yhtiöillä täysin yliedustettuina muiden harrastusten havereihin, koska ollaan ja tehdään töitä satoja kiloja painavan pakoeläimen kanssa. En halua, että meidän lapsemme ovat jompi kumpi yksi niistä, jotka vammautuvat tai kuolevat harrastuksissaan lapsuudessaan tai myöhemmin joku vuosi. Edes hevoset eivät ole niin tärkeitä. Itkut ollaan käyty harrastuksen lopettamisen (noin 15 ja 11 v) kanssa ja sitä itkettiin, mutta lapset ymmärsivät lopulta ja kävivät pienen suru aiheen ratsastuksesta ja hevosista luopumisen takia joitain vuosia sitten. Heillä on tai oli jo silloin tulevaisuuden toiveena hakea lääkikseen ja toinen haluaisi opettajaksi kuten isänsä, perustaa perheen ja kyllä vanhempana olen ylpeä että rohkenin tämän muutoksen tehdä. Keskustelimme pitkään tästä ja kerroin silloin ratsastaville tytöille, että elämä on valintoja. Nyt molemmat lapset soittavat yhtä soitinta ja molemmilla on liikuntaharrastus, joissa myös kilpailevat s-tasolla ja paljon harrastuskavereita. He ovat nyt vajaan kahden kymmenen ja molemmat ovat kiitollisia minulle että olin rohkea kun tein aiemmin päätöksen heidän puolestaan. Molemmilla on myös koirat ja meillä on pari muutakin eläintä, joiden kanssa on kivaa tekemistä. Molemmilla lapsilla on potentiaalia yliopistoon ja kuka tietää, olisiko juuri meidän lapsi ollut se Eveliina tai Hilda tai Keski-iällä joku valmentaja, jonka lapset olisivat hevosen potkusta menettäneet äitinsä.

Hevoset ovat hienoja eläimiä, mutta valitettavasti ratsastuskouluissa käytetään monesti liian säikkyjä hevosia ja lisäksi liian nuorten annetaan osallistua liian vaativiin kisoihin ja hevosilla, jotka ovat kömpelöitä (kaatuu esteellä tms) tai mitä vain voi heppojen kanssa tapahtua. Itse olen ratsastanut lapsena 10v ajan eikä päähäni koskaan tullut että minulle voisi käydä mitään. Ratsuni oli ystäväperheen ja ko rtasu oli myös säyseä todella hyvin koulutettu kilpahevonen, rauhallinen ja tipuin sen selästä 0 kertaa! Se oli hevonen joka ei säikkynyt mitään. Ystävän kanssa ratsastettiin missä vain kentällä ja maastossa, heillä oli kaksi hevosta. Mutta ymmärrän että se onnistui vain kun ko hevonen oli todella tasainen. Lopetin sitten jossain vaiheessa ratsastuksen, kun muut asiat alkoivat kiinnostaa enemmän kuin talli ja hevoset, mutta aikuisiällä ohjasin omat lapset ratsastuksen pariin. Vasta työ vakuutusyhtiössä ja tallilla tapahtuneiden murtumien ym pienempien onnettomuuksien näkeminen auttoi näkemään, mitä teen ja mihin ohjaan lapsiani. Onneksi harrastuksen vaihto suijui, ei ihan ongelmitta mutta ymmärryksen ja selittämisen ja keskustelun kautta. Lasten kaveri määrät ovat molemmilla tuplaantuneet a he ovat innoissaan joukkueistaan enlä ole nähnyt heitä ikinä niin onnellisina. Kivaa syksyä kaikille. Myös ratsastajille, pysykää turvassa :)

IKIVANHA UUTINEN

Hullu

Vierailija kirjoitti:

IHMINEN on Suomen vaarallisin nisäkäs.

Hei kakkosena on koira.

Vierailija kirjoitti:

IHMINEN on Suomen vaarallisin nisäkäs.

Ei ihminen ole nisäkäs

Mikä sitten? Matelija?

Ainakin useat päättäjämme puolueesta riippumatta ovat selkärangattomia matelijoita.

Vierailija kirjoitti:

IKIVANHA UUTINEN

Kyllä, tämä on vanha viestiketju, mutta hyvin ajankohtainen aihe. Tiedän asiasta paljon, koska työskentelen edelleen vakuutusyhtiössä ja minua surettaa lukea uusista ratsastusonnettomuuksista ja -kuolemista - joka vuosi. Se on yleinen keskustelunaihe kahvipöydässäkin ja surullinen sellainen. Se koskettaa minua, koska tiedän, mitä se harrastus on ja miten se vuosittain muuttaa kymmenien nuorten tulevaisuuden (kaikki selkä ym vammat enlä puhu pelkistä kuolemista). Välillä tulee pohdittua myös asian eettisiä puolia. Kuuluuko hevonen nyky-yhteiskunnassa ihmisen ratsutettavaksi? Kuinka moni kilpahevonen nauttii kilpamatkoista ahtaissa trailereissa ja kilpailupaikkojen hälinässä? Mikä on riittävän hyvä ja tasapainoinen hevonen ratsastuskouluun opetuskäyttöön? Kuka saa päättää että 11-vuotias saa osallistua ikäänsä nähden vaativaan estekisaan vaikka olisi todella taitava? Onko ratsastuskoululla oikeutta käyttää tuntihevosena säikkyä hevosta ja pakottaa lapsi ratsastamaan sillä? Näitä tapauksia on vuosittain satoja ja se on todella surullista. Useimmat onnettomuudet ovat oikeasti estettävissä valitsemalla koululle oikeanlaisia hevosia ja lisäksi, asettamalla selkeästi rajat taito-ja ikätasojen mukaan. Tästä varmasti moni närkästyy, varsi kin joku ratsastusta harrastava tai ratsastuksen opettaja. Ymmärrän, että ratsastus on joillekin elanto mutta silti turvallisuutta pitäisi kehittää koko alalla. Jos hyvälläkin ratsastajalla, varsinkin nuorella, on tuntematon hevonen alla, ensimmäinen tunti on hyvä tehdä taluttajan kanssa.