Lue keskustelun säännöt.
Varasteleva tokaluokkalainen
26.04.2012 |
Onko meidän lapsesta kasvamassa nuorisorikollinen, vai voiko jotain vielä tehdä, ja jos voi, niin mitä? Ongelma on siis se, että lapsemme varastelee, eli ottaa ilman lupaa, rahaa kaapista. (Meillä on siellä kolikkojemma, lähinnä vaihtorahaksi kirppareille yms. kolikkotarpeisiin.) Asia kävi ilmi, kun hänen pikkuveljensä (Jos ois Stasi vielä, hän päätyis sinne.)kertoi, että isoveli oli ostanut koulumatkalla kioskista karkkia.
Pidin eilen asiasta saarnan ja poika lupasi, että ei enää ikinä ota sieltä rahaa. Hei tänä aamuna oli kuitenkin hiipimässä kaapille, kun luuli, että en keittiöstä kuule, mihin on menossa.
Tätä ennen hän on ottanut luvatta lähinnä ruokaa. Mitään herkkujemmoja tai vierasvaroja ei voi hankkia, kun tämä kaveri syö ne heti. Sellaista kätköä ei tässä huoneistossa edes ole, mihin ne voisi jemmata. Kieltäminen ei tehoa. Rangasitukset (jäähyt, pelikiellot, kotiarestit) unohtuvat heti seuraavana päivänä.
Onko kenelläkään ollut vastaavaa lasta? Onko peli menetetty, jos tokaluokkalainen ei pysty vastustamaan yhtään kiusausta? Vai onko mahdollista, että jonkinlaista aivorakenteen kehitystä tapahtuu vielä 9-vuotiaalla?
Kommentit (5)
vastustamaan kiusausta jos kaapissa on herkkuaja. Minusta on liikaa vaadittu tuo ettei saa syödä ruokaa kotonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo kuuluu ikävaiheeseen, varsin monet (ei kaikki, mutta monet) kokeilevat varastelua ja valehtelemista. Tavallaan lasten kuuluukin, jotta myöhemmin voivat ymmärtää vakavampien asioiden kohdalla niiden merkityksen. Nyt on sit vaan vanhempien tehtävä tehdä kokeiluista loppu.
Pidä uusi moraalisaarna ja selitä, MIKSI varastaminen on väärin. Että se on toisilta pois. Ja sitten mieti, mikä on se tälle pojalle tehokas rangaistus, mikä on se nimenomainen etu, jonka poistaminen kirpaisee. Se voi mennä myös niin, että varastamansa rahat on korvattava jollain työllä tai niin että seuraavan kerran kun ostetaan jäätelöä koko perheelle, se, joka on varastanut jää ilman, koska "hänen rahansa on jo käytetty". Mutta siitä pitää tietää etukäteen.
Ja ennen kaikkea, jatka sitkeästi, vaikka eka kerta ei tehoa.
Itse en ole koskaan ymmärtänyt, että miksi kotona olisi ruokaa, jonka syömiseen jollain perheenjäsenellä ei ole lupaa. EHkä teidän pitäisi tarkemmin puhua siitä, mitä varten ne vierasvarat ovat ja koska niitä herkkuja syödään, jos se lapsi vaikka pelkää, ettei hänelle aiotakaan antaa osuutta?
Lapsesi kuitenkin tietää tekevänsä väärin ja SILTI tekee niin.
Täällä on joitain neuvoja, luehan ajatuksella:
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/lapsi_varastaa/
Minulle tuli mieleen, että saako lapsesi viikkorahaa tai pyytäessään rahaa, eli onko tuo varastaminen ainoa keino hänelle saada mitään? Joskus voi kotona olla LIIAN tiukka kuri, jolloin lapselle tulee houkutus uhmata rajojaan sen takia.
Syökö poikasi karkit itse, vai varastaako, koska joku isompi lapsi kiristää häneltä rahaa ja nameja? Yrittääkö karkeilla ostaa suosiota ja ystäviä? Kannattaa miettiä motiiviakin.
Joka tapauksessa vakava neuvottelu on paikallaan. Juurikin siis tuo, että kysyt, miltä lapsesta tuntuisi, jos hänen tavaroitaan joku varastaisi.
Ilman muuta varkauksista pitää myös rangaista ja sen verran kovasti, että lapsi alkaa ennen pitää miettiä varastamisen mielekkyyttä myös rangaistusten kovuuden takia. Jos pelikielto ei hetkauta, keksi joku hetkauttavampi rangaistus.
Ei ole tavatonta, että lapsilla on vaiheita, jolloin säännöt ja lait ei mene perille. Huonot tavat pitää vaan saada kitketyksi ja lapsi ohjattua oikealle tielle.
Puhumalla se on pakko yrittää. Esimerkin voimin kerrot kuinka pahalta tuntuu siitä, jonka omaa joku toinen ottaa jne. Mikä lapsesta olis sopiva seuraamus tyhmyydestä. Siis jos joku veisi häneltä jotain.
Meillä on yksi lapsista samanlainen ollut. Herkkuja hävisi esim. sisarusten karkkijemmoista ja kauppa-asialla käydessään osti salaa karkkia, kun mieliteko on kova. Ikävin oli pienen tavaran ottaminen kaverilta. Mietimme yhdessä ja olemme puhuneet ihan älyttömän paljon asiasta. Yhtäkään tapausta emme ole antaneet mennä läpi sormien ja kaverilta kävi itse pyytämässä anteeksi. Se oli ehkä se mikä opetti eniten.
Onko lapsella omaa rahaa käytössä? Jos ei, kannattaisiko miettiä sopivaa summaa, jolla saa omia ostoksia tehdä luvan kanssa.
Joskus olen miettinyt onko meillä ollut liian tiukat säännöt ja säännöstelyt, kun mieliteot pääsevät suuriksi. Siis herkkujen suhteen. Paljon vaikuttaa kyllä lapsiin kaveritkin. Toisilla kun on pienestä asti aina reilusti rahaa ja lupa herkkujen ostoon vaikka joka päivä. Vaikeaa on silloin omille perustella, ettei aina voi saada.
Joillekin tuollainen salaa ottaminen tuo jotain jännitystä elämään, onhan se ihan luokiteltu sairauskin. Lapsen kohdalla koittaisin vaan puhua ja puhua sääntöjen tarpeellisuudesta ja mitä rikkomuksista seuraa. Kun maailmassa ei kuulu elää epärehellisesti. Luottamuksen merkitys pitäisi lapselle myös opettaa, jos töppäilee aina eikä kukaan voi luottaa sinuun, ei elämästä oikein mitään tule.
Tsemppiä kovasti teille.
kysyisin asiasta vaikka perheneuvolasta tai jostain. Varastelu, krooninen valehtelu ja väkivaltaisuus lapsena kielivät orastavasta ongelmasta vanhemmiten.