Anoppi on ollut meillä pian kaksi viikkoa lapsen vahtina.

Ja eilen minä eka kerran loukkaannuin. Jäin 5 päivän ilta-aamu putken jälkeen vapaalle ja olin aamuvuoron jälkeen tosi väsynyt. Lähdimme yhdessä käymään kaupassa ja mietimme seuraavan päivän ruokia. Katselin maustamatonta kanaa, joka on kalliimpaa kuin marinoimaton. Anoppi kauhisteli hintaa ja sanoi, että sitä ei osteta. Sanoin että ostan sen itse kun olen kotonakin niin voin kyllä laittaa ruuan. Hän sanoi "hyvä voit sitten olla kotona niin minä voin kaupustella jostain halvemman." Kana jäi kauppaan ja minä pahoitin mielen OIKEASTI näin pienestä asiasta.



Mutta hymy nousi tänään päivällä kun katsoin jääkaappiin, siellä se kana oli. Mies sanoi myöhemmin että äitinsä oli kertonut toimineensa tyhmästi kaupassa.



Oikeasti anoppini on ihana ja olen todella kiitollinen että on tullut apuun kun emme vielä saaneet hoitopaikkaa, vaikka työt alkoivat.



Tämän ajan aikana olen alkanut ymmärtämään niitä joilla on oikeasti hankalat anopit.