Aborttilaki luotiin köyhiin olosuhteisiin 70-luvulla

ennen e-pillereitä aviottomat lapset olivat häpeä eivätkä he nauttineet sosiaalisesti arvostettua asemaa. En usko, että vieläkään rakastajattaren lapsi olisi muiden silmissä ok paikkakunnalla, jossa ihmiset tuntevat toisensa.

Ja vielä kehtaatte väittää ettei abortti ole murha

Jos itse en saisi aborttia sosiaalisista syistä, ryyppäisin ja käyttäisin huumeita niin paljon että lapsi terminoituisi.

pitäisikö kaikki avioliiton ulkopuoliset vahinkolapset pitää, jos mahdollisuus on aborttiin?

27

Kyllä, tai antaa adoptioon.

Tavoite olisi kai se, että kenenkään ei tarvitsisi tehdä aborttia, ja esim. nuorella opiskelijatytöllä olisi joku sosiaalinen tukiverkko joko omassa perheessä tai viranomaisista, jonka avulla saisi lapsensa hoidetuksi.

Hyvin usein viime vuosisadan sosiaalinen syy oli aviottomuus ns. paremmissakin piireissä, ei taloudellinen tilanne.

Entä jos on nuori ja vasta rakentamassa elämäänsä?

lapsen vanhemmaksi vielä, niin sitten ei pidä harrastaa seksiä. Seksissä on aina se raskauden mahdollisuus, sitä voi minimoida huolellisella ehkäisyllä mutta 100% suojaa ei ihan helposti saa. Minun mielestäni ei ole varsinaisesti vahinko, jos seksistä tulee raskaaksi.

Ymmärrän tietenkin, että on harvassa ne ihmiset, jotka sosiaalisista syistä hakee aborttia niillä myöhäisillä viikoilla (siis niillä viikoilla joilla sen ilman terveydellistä perustetta vielä saa). Ja ne jotka näin tekee, ei ehkä muutenkaan ole ihan kartalla elämästä, ja heidän kohdallaan ehkä se abortti tosiaan on pienempi paha lapsenkin kannalta. Mutta jos on ihan fiksuja ihmisiä, joille lapsi olisi tervetullut sanotaanko viiden tai kolmen vuoden päästä, niin on se minusta todellakin kummallista, että se epätoivottuun aikaan itse seksiä harrastamalla alkuun saatettu lapsi pitää saada ottaa pois sosiaalisista syistä. Miksi sitten ei olla oltu harrastamatta seksiä sitä paria vuotta?

Kaikki eivät halua lasta koskaan.

[/quote]

Kaikki eivät halua lasta koskaan.

[/quote]

Ja ymmärrän miksi sitä aborttia jossakin tuollaisessa tilanteessa halutaan. Mutta taaskin tulee mieleen, miksi se raskaus on päässyt alkamaan, jos erokin on jo ollut tulossa ja yksi lapsi ennestään?

Minulle henkilökohtaisesti adoptioon antaminen olisi paljon helpompi juttu kuin abortti. Olen ihan varma siitä, vaikka en kumpaakaan ole kokenut, onneksi. Olen kuitenkin yhden lapsen aika nuorena (opinnot kesken jne) saanut, ja hänetkin olisin voinut synnytyksen jälkeen antaa pois, ei sen takia ettenkö häntä olisi halunnut, vaan koska ei minulla muodostunut mitään valtavaa äidinrakkautta välittömästi. Jos olisin tiennyt, etten lasta voi pitää, olisin totta kai koko raskauteen suhtautunut sillä tavalla, että näin kävi ja lapsi menee adoptioon. Jos jotakuta ulkopuolista asia olisi kiinnostanut, niin olisin kertonut. Mitä hävettävää siinä olisi?

Kukaan ei OIKEASTI osaa sanoa, miten jossain tilanteessa toimisi, ennen kuin se todella tulee kohdalle!

Kukaan ei OIKEASTI osaa sanoa, miten jossain tilanteessa toimisi, ennen kuin se todella tulee kohdalle!

Kuinka monella meistä se tilanne onkaan OIKEASTI ollut kohdalla?

Minä en ole aborttia koskaan tehnyt, vaikka muutama kaveri teki, juuri nuorena 1970-luvulla.

Ei tehnyt myöskään minun äitini aikanaan.

teini voi saada abortin täysin salaa vanhemmilta.

miehensä eli isäni ei halunnut enää kolmatta lasta. Äiti oli ilmeisen helposti raskautuvaa sorttia. Esikoinen sai alkunsa "sinne päin puuhastelusta" eli ei siis yhdynnästä. Minä sain alkuni, kun äiti imetti esikoista ja söi pillereitä. Sitä en tiedä, mikä ehkäisy oli käytössä kolmannen raskauden kohdalla. Kohdunpoistoon loppuivat sitten äitini vahinkoraskaudet. Äiti on siis itse nuo jutut kertonut, en olisi niitä halunnut kuulla - meillä ei ole mitkään läheiset välit.



Minä olen jo sen verran vanha, että olen oppinut, ettei nuo "jos minulle sattuu sitä, teen siinä tapauksessa tätä" -jutut toimi. Asioita ja omaa käytöstä on helppo suunnitella jossitteluvaiheessa, mutta tosi tilanteessa omat teot ovatkin sitten ihan jotain muuta.

Ne, jotka katsovat, etteivät halua aborttia niin voivat lapsen synnyttää. Ei ole keneltäkään pois se lapsi.

Mitenkään yleisesti en aborttia siis vastustanut, mutta ajattelisin että itse en siihen pystyisi.



Tositilanteen tullessa vastaan yritin viikon ajatella pitäväni lapsen ja yritin jopa iloita vahingosta, kunnes päätin että teen abortin sittenkin. Heti tuon päätöksen jälkeen oli niin paljon kevyempi olo ja on vieläkin.



Ette VOI sanoa, että "minä tekisin kyllä niin ja näin", jos ette ole tilannetta kokeneet.



T: opiskelijatyttö, jolla ei olisi ollut sitä turvaverkkoa (asun kaukana eristyksissä sukulaisistani, mieheni sukulaisista ja entisistä ystävistäni), joka jonkun ylempänä kommentoineen mielestä "olisi kiva jos kaikilla olisi" tjtn,

Ne, jotka katsovat, etteivät halua aborttia niin voivat lapsen synnyttää. Ei ole keneltäkään pois se lapsi.